Moikka! Olen 16 vuotias tyttö ja toivoisin todella paljon asiallisia vastauksia, koska minua vaivaa nämä niin paljon. Olen nyt n. vuoden kärsinyt kamalasta ahdistuksesta.. pelkään punastuvani ja nolaavani itseni ( en ole ujo ) olen miettinyt jos minulla voisi olla paniikkihäiriö, sillä saan usein "paniikkikohtauksia" ihan yhtäkkiä tulee kuuma tunne, alkaa huimata, alan hikoilla, tulee epätodellinen olo kainaloissa ja selässä pistelee jne.. mutta kaikista pahinta on, että pelkään oireita KOKOAJAN.. ahdistaa mennä jo kaverille tai kauppaan, koska pelkään että punastun ja alan hikoilla ja "menettää kontrollin" ja jollain tapaa nolaan itseni.. onko kyseessä mahd. paniikkihäiriö?
mikä minua vaivaa?
mikäminuavaivaa
8169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
iIselläni oli juuri tuollaisia tilantetia ja pelkoja ehkä sinua hiukan nuoempana. Muutaman kerran näyttäessäni luokanvalvojana opettajalle läksyjä punastuin, menitän täsyin lukkoon ja opettajakin ihan häkeltyi että mikäs sinulle nyt tyli. Sitten aloin pelkäämään uusia kohatauksia, mutta ne vain sitten teinivuosina unohtui ja jäivät pois. Kuuluu nuoruuteen, mutta pitää hakea apua jos oireet alkavat orjuuttaa ja kaventaa normaalia elämää. Ymmärtäiskö kaveri, jos kerrot että sinulle on tullut nykyään tuollaisa pelkoja. Minun nuoruudessa ei oikein osattu auttaa nuoria niin kuin nykyään. Ja ei maailma olisi kaatuntusilloin vaikka olisin pyörtynyt. Ekä minulla pelot pääsivät alkuun kun unohditn laulunsanat koulun kevätjuhlassa ja siitä tuli melkoinen jälkiryöpytys, Sitten aikuisena olen joutunut keskeyttämään laulun yleisön edessä kurkun tramppikohtauksen vuoksi. Voi mikä riemu kun jälkeenpäin ei tarvinnut ollenkaan sitä häpeillä.
Kiitos vastauksestasi! Jopa äitini tietää näistä oireistani ja yksityisen lääkärinkin olen varannut.. luulen, että lääkkeet olisivat ainoat jotka auttaisivat minua, koska puhumistakin olen yrittänyt.. helpottaa hetkeksi olotilaa, mutta oireet eivät lopu koskaan.. mutta sitä vielä, että onkohan tämä osin paniikkihäiriötä ahdistuksen ohella.. suurin ongelmani on oireiden PELKO ei niinkään tuleminen..
Sepä juuri. Pelkää noita oireita. ääkäri teitää auttaisko lievä lääkitys aluksi. Kun aikaa kuluu, aikuistuu ja alkaa touhuta kaikkea niin tavallaan vain pelko ja itsetarkkailu unohtuu. Niin ainakin itselleni kväi. Älä edes anna itsellesi sellaista ruomiota, että ei eikinä lopu. Mieluummin että toivottavasti oireet joskus loppuvat.
kannattaako lääkärille sanoa että paniikkihäiriötä epäilen.. saisiko siten helpoiten lääkkeet.. ja eikö ahdistuksessa ja paniikkihäiriössä käytetä melkein samoja lääkkeitä?
sinulla on hyvin mahdollisesti paniikkihäiriö. se ei ole vaarallista, siihen ei kuole, silloin ei ole hullu eikä se mitenkään muutenkaan vahingoita sinua, muuten kun jättäen kovan pelon. en suosittele lääkkeitä ensimmäisenä vaihtoehtona koska paniikkihäiriön voi saada kuriin muillakin keinoilla eikä lääkkeet välttämättä auta kaikilla. vaadit päästä psykiatriselle sairaanhoitajalle tai psykologille puhumaan niin hän kertoo sinulle enemmän ja taatusti osaa auttaa. älä huoli se kyllä saadaan kuriin kunhan osataan aloittaa hoito ajoissa eikä venytetä vuosikausia milloin paniikkihäiriö saattaa vain pahentua. tsemppiä ja et todellakaan ole ainut tällaisesta kärsivä :)
Kiitos paljon vastauksestasi :) olen varannut ajan yksityiselle psykologille parin viikon päästä.. Saakohan hän kirjoittaa lääkkeitä? Ja ovatko lääkärit yleensäkkin suostuvaisia lääkitsemään alaikäisiä?
Psykologi ei kirjoita lääkkeitä, vaan psykiatri. Itse syön paniikkihäiriöön SSRI-lääkkeitä, joita ei alaikäisille suositella. En usko, että rauhoittaviakaan kirjoittaa. Propralia saatat saada, se on oikein toimiva lääke oireisiisi ilman riippuvuuspotentiaalia.
Minulla tulee sydämmentykytystä, ahdistaa kamalasti, käteni saattaa täristä ja hengitys tahti nousee. Minulle sanottiin että ne ovat ahdistus kohtauksia. Sinulla voi olla jokin paniikkihäiriö. Kannattaa hakea apua joltain psykologilta tai joltain. Siellä voitte selvittää mistä ne johtuu, tai mikä on niiden syy ja voitte harjoitella että miten niistä pääsee eroon.
Itse käyn psykologilla ja nyt tiedän niiden alkuperän ja olemme nyt siinä vaiheessa että mietimme miten saamme livennettyä ja pikkuhiljaa poistettua kohtauksia. Ei vielä ole minulle apua mutta eiköhän se tästä...
Jos et uskalla hakea apua niin käy vaikka kirjastossa lueskelemassa ahdistukseen ja paniikki häiriöön yms liittyviä kirjoja.
En tiedä olenko paras neuvon antaja mutta jotain osaan kertoa... :) Tsemppiä, kyllä asiat järjestyy!! :)