En...wain jaksa elää...olen niin wäsynyt odottamaan parempaa kun ei teoillanikaan ole merkitystä kenellekkään....on rakastawa perhe ja niin edelleen....mutta en tunnu kuuluwani tänne...;( ystäwiä on waikka millä mitalla mutta silti en wain jaksa enää elää...tunnen olewani niin yksin waikka ympärillä on ihmisiä...silti haluan wain käpertyä pimeään koloon ja jäädä sinne ikuisiksiajoiksi...hymyilen ja esitän kaikille että kaikki on hywin waikka sisimmissäni haluaisin wain kuolla jo pois...huokaus...tiedän että tämä saattaa kuulostaa tyhmältä joidenkin mielestä....älkää tuomitko minua....Apua...huudan wain mutta en kehtaa sitä ääneen pyytää en halua käyttää lääkkeitä enkä käydä terapiassa siskoni on käynyt tai hänet pakotetiin...... itse en halua sillä en usko heidän pystywän minua auttaa passittaisiwat minut kumminkin hoitoon....turhaan huudan kun ei kukaan kuule..kotonakaan en woi puhua kun ei kukaan kuuntele.....uskon korkeimpaan oikeuteen taiwaan isään häneltäkään en apua kehtaa pyytää sillä en ansaitse sitä...joku muu elämää arwostawa sen ansaitee....
Kuolemaa odotan.....
vieras3
690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niiden pitää käydä vaikeampi tie jotta voi arvostaa elämää.
-Terveisin Jumala
kuinka waikea sen pitää wielä olla...olen ollut lapsena koulu kiusattu ja se jatkui kunnes pääsin pois...arwet wain jäi ja silti sattuu wieläkin olin wain pieni tyttö jota kaikki luokan pojat ja tytöt kiusasiwat...mietin aina silloin mitä minä heille olen tehnyt .....kawerinikaan eiwät minua puolustaneet saati kaksoiweljeni joka oli samalla luokalla...nielin wain kaiken paskan silloin.... ikinä en ole halunnut satuttaa ketään olen ollut kiltti ja ystäwällinen mutta olen huomannut että kiltteys ei paljoa auta....
Otan osaa sun menneisyyteen, tosin ei sille enää voi mitään. Olet vahvempi nyt. Mieti vaikka sitä miten paremmin asiat on nyt kuin silloin. Sun kannattaa nyt vain panostaa ittees. Älä anna kenenkään painaa sua alas.
totta....olet todellakin oikeassa kaipa sitä pitää jaksaa roikkuu mukana... paistaa se päiwä risukasaankin...:P...huokaus....harmittaa waa kun menneisyyden arwet...ei tunnu katoawan...kiitos sinulle ilmainen tohtori:3
olet varmasti kiltti, mutta kiltteytesi on slloin kouluaikana ollut sitä että et ole usaltanut tai ei ole ollut voimia yskin suuttua ja puollustaa itseään. Sinä olet joutnut sopeutumaan nielemään pahaa oloa, alistamista. Sisimmässäsi oon paljon varstotssa vihaa. Onneksi saat nyt näilla sanoilla purkaa sitä ulos. Huuda vain Taivaalliselle Isälle ja kerro kaikki. Hänen tahto on että se kokemsi pahuus saa tulla ilmoilla. Ja Yavaivaallsien Isän rakkaus on niin suurta etttä Hän ei jätä vaikka välistä kiukuttelisit hänellekin niin kuin pieni lapsi isälleen. Hyvä keinoja tuoda muistojen kätköjä on kirjoittaminen, puhuminen ,taiteen eri muodot.
Kiitos ♥