Puuhapeten raamattutunti rakkaudesta!

Ehdin kuunnella n 20 minuuttia. Kristuskeskeistä saarnaa. Hiukan jäin epäröimään sillä kohtaa, kun hän sanoi kristityn voivan elää Jumalan tahdon mukaan. Oma kokemukseni kristittynä elämisestä on se, etten kykene siihen, kun mittatikkuna on käskyt ja jo aivan ajatusmaailmasta alkaen. En tosin vielä tiedä, miten hän selittää jatkossa.

muuttis^^ kirjoitti:

Ehdin kuunnella n 20 minuuttia. Kristuskeskeistä saarnaa. Hiukan jäin epäröimään sillä kohtaa, kun hän sanoi kristityn voivan elää Jumalan tahdon mukaan. Oma kokemukseni kristittynä elämisestä on se, etten kykene siihen, kun mittatikkuna on käskyt ja jo aivan ajatusmaailmasta alkaen. En tosin vielä tiedä, miten hän selittää jatkossa.

> Hiukan jäin epäröimään sillä kohtaa, kun hän sanoi kristityn voivan elää Jumalan tahdon mukaan. Oma kokemukseni kristittynä elämisestä on se, etten kykene siihen, kun mittatikkuna on käskyt ja jo aivan ajatusmaailmasta alkaen. kirj. muttis<

Jumalan tahdon mukaan eläminen ei ole vaikeaa, tosin ihmiselle mahdotonta mutta Kristus meissä kykenee siihen täydellisesti.

Itse oikein nautin niistä raamatunkohdista joissa Jumala nostaa odotuksia jotka ovat lihallemme mahdottomia, esim vuorisaarna, rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä jotka teitä kiroaa, kostakaa paha hyvällä, antakaa anteeksi yms.

Näissä kohdissa saan koetella Jumalaa, onko Kristus minussa, vai onko Kristus vain huulillani? Silloin nousee sydämestäni rukous, Jeesus sinä voit minussa, Sinä pystyt minussa, Sinä osaat minussa yms. Täytä Sinun rakkaudellasi jolla Sinä meitä rakastit. Jeesus menit ristille puolestamme ja rakastit meitä jo siloin kun me vielä vihasimme sinua, anna tämä rakkautesi.

Kun on lihallemme mahdoton paikka, niin saamme nähdä Kristuksen joka on luvannut olla heikoissa väkevä. Oma vanhurskauteni paljastuu koetuksissa koska se ei kestä koetusta.

Kun uskomme kasvaa eli opimme luottamaan Jumalaan enemmän ja enemmän, niin Jumala laittaa meidät yhä vaikeampiin tilanteisiin joissa koetellaan onko vanhurskauteni Kristuksesta vai onko vanhurskauteni omaa vanhurskautta.

Vanha ihmisemme (lihamme) elää omassa vanhurskaudessa loppuun asti, se ei kykene Kristuksen vanhurskauteen mutta uusi ihminen (Kristus meissä) kykenee.

Ps. Jumalan tahdon mukaan eläminen on sama asia kuin Kristuksen vanhurskaus. Tätä ei opita kerralla, mutta koetuksista opimme kestävyyttä, kestävyydestä.... ja lopulta saamme Kristuksen vanhurskauden.

tesa. kirjoitti:

> Hiukan jäin epäröimään sillä kohtaa, kun hän sanoi kristityn voivan elää Jumalan tahdon mukaan. Oma kokemukseni kristittynä elämisestä on se, etten kykene siihen, kun mittatikkuna on käskyt ja jo aivan ajatusmaailmasta alkaen. kirj. muttis<

Jumalan tahdon mukaan eläminen ei ole vaikeaa, tosin ihmiselle mahdotonta mutta Kristus meissä kykenee siihen täydellisesti.

Itse oikein nautin niistä raamatunkohdista joissa Jumala nostaa odotuksia jotka ovat lihallemme mahdottomia, esim vuorisaarna, rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä jotka teitä kiroaa, kostakaa paha hyvällä, antakaa anteeksi yms.

Näissä kohdissa saan koetella Jumalaa, onko Kristus minussa, vai onko Kristus vain huulillani? Silloin nousee sydämestäni rukous, Jeesus sinä voit minussa, Sinä pystyt minussa, Sinä osaat minussa yms. Täytä Sinun rakkaudellasi jolla Sinä meitä rakastit. Jeesus menit ristille puolestamme ja rakastit meitä jo siloin kun me vielä vihasimme sinua, anna tämä rakkautesi.

Kun on lihallemme mahdoton paikka, niin saamme nähdä Kristuksen joka on luvannut olla heikoissa väkevä. Oma vanhurskauteni paljastuu koetuksissa koska se ei kestä koetusta.

Kun uskomme kasvaa eli opimme luottamaan Jumalaan enemmän ja enemmän, niin Jumala laittaa meidät yhä vaikeampiin tilanteisiin joissa koetellaan onko vanhurskauteni Kristuksesta vai onko vanhurskauteni omaa vanhurskautta.

Vanha ihmisemme (lihamme) elää omassa vanhurskaudessa loppuun asti, se ei kykene Kristuksen vanhurskauteen mutta uusi ihminen (Kristus meissä) kykenee.

Ps. Jumalan tahdon mukaan eläminen on sama asia kuin Kristuksen vanhurskaus. Tätä ei opita kerralla, mutta koetuksista opimme kestävyyttä, kestävyydestä.... ja lopulta saamme Kristuksen vanhurskauden.

Jatkoa:
Kun meistä tulee rikkaita niin että meillä on jo kaikki, niin silloin emme ano Jumalalalta. Rikkaalla ei ole mitään tarvetta pyytää. Jumala on luvannut anovalle antaa, mutta ei antaa asioita joita kulutamme himoissamme.

Jos meillä on jo täydellinen Kristuksen vanhurskaus (Jumalan tahdossa pysyminen, oikein eläminen) niin silloin yksikään synti ei saa enää otetta ja kestämme minkä tahansa koetuksen. Se jolla tämä on, on antanut riisua oman rikkautensa ja tullut täysin riippuvaiseksi siitä että joutuu jatkuvasti anomaan Jumalalta lisää.

"Anokaa niin teille annetaan".
Jumala antaa, mutta jos tyydymme pelkästään anteeksi saamiseen, niin lakkaamme anomasta. Jos emme usko pyhitykseen niin emme ano sitä Jumalalta. Jos uskomme että oma yrityksemme riittää Jumalalle niin emme ano Jumalan voimaa. Jos uskomme että pysymme syntisinä ja heikkoina niin emme ano Kristuksen vanhurskautta yms. Tämä kaikki on omaa rikkautta, koska silloin emme tarvitse enää mitään.

tesa. kirjoitti:

> Hiukan jäin epäröimään sillä kohtaa, kun hän sanoi kristityn voivan elää Jumalan tahdon mukaan. Oma kokemukseni kristittynä elämisestä on se, etten kykene siihen, kun mittatikkuna on käskyt ja jo aivan ajatusmaailmasta alkaen. kirj. muttis<

Jumalan tahdon mukaan eläminen ei ole vaikeaa, tosin ihmiselle mahdotonta mutta Kristus meissä kykenee siihen täydellisesti.

Itse oikein nautin niistä raamatunkohdista joissa Jumala nostaa odotuksia jotka ovat lihallemme mahdottomia, esim vuorisaarna, rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä jotka teitä kiroaa, kostakaa paha hyvällä, antakaa anteeksi yms.

Näissä kohdissa saan koetella Jumalaa, onko Kristus minussa, vai onko Kristus vain huulillani? Silloin nousee sydämestäni rukous, Jeesus sinä voit minussa, Sinä pystyt minussa, Sinä osaat minussa yms. Täytä Sinun rakkaudellasi jolla Sinä meitä rakastit. Jeesus menit ristille puolestamme ja rakastit meitä jo siloin kun me vielä vihasimme sinua, anna tämä rakkautesi.

Kun on lihallemme mahdoton paikka, niin saamme nähdä Kristuksen joka on luvannut olla heikoissa väkevä. Oma vanhurskauteni paljastuu koetuksissa koska se ei kestä koetusta.

Kun uskomme kasvaa eli opimme luottamaan Jumalaan enemmän ja enemmän, niin Jumala laittaa meidät yhä vaikeampiin tilanteisiin joissa koetellaan onko vanhurskauteni Kristuksesta vai onko vanhurskauteni omaa vanhurskautta.

Vanha ihmisemme (lihamme) elää omassa vanhurskaudessa loppuun asti, se ei kykene Kristuksen vanhurskauteen mutta uusi ihminen (Kristus meissä) kykenee.

Ps. Jumalan tahdon mukaan eläminen on sama asia kuin Kristuksen vanhurskaus. Tätä ei opita kerralla, mutta koetuksista opimme kestävyyttä, kestävyydestä.... ja lopulta saamme Kristuksen vanhurskauden.

Ps. Jumalan tahdon mukaan eläminen on sama asia kuin Kristuksen vanhurskaus. Tätä ei opita kerralla, mutta koetuksista opimme kestävyyttä, kestävyydestä.... ja lopulta saamme Kristuksen vanhurskauden. -tesa-

Uskon että kun ihminen saa uskon lahjana Kristuksen vapahtajakseen, hän saa syntinsä anteeksi ja hänet puetaan Kristuksen vanhurskaudella. Hän on puhdas ja pyhä juuri silloin, eikä vasta joskus, kun on tullut *melkein* täydelliseksi. "Hän on yhdellä uhrilla tehnyt täydelliseksi ne jotka pyhitetään". Jeesuksessa Kristuksessa olen siten täydellinen ja vanhurskas, en itsessäni - milloinkaan.

Hyvin Puuhapete tuossa kuvasi erilaista uskonnollisuutta. Totuuden sanoakseni, jäi hitunen epäilystä tuon saarnan siitä osasta, mikä oli ensivaikutelmanikin. Ihminen kun lihansa puolesta ei tule puhtaaksi ja pyhäksi, ei se sitä voikaan tehdä. Se on ristinkantamista, että tämän tiedostaa. Olisi niin ihanaa kun lihan vaikutuksia ei enää tuntisi. Ei tarvitsisi parannuksen armoakaan, vaan voisi aamusta iltaan kiittää ja ylistää. Ei tuntisi väsymystä huono-osaisten auttamisessa, antaisi kaikki varansa tarvitsijoille, ei tuntisi pelkoa, harmistumista, närkästyisi, ylenkatsoisi, ajattelisi pahaa ja täydestä sydämestä rakastaisi Jumalaa yli kaiken jne.

Tarvitsen Jeesusta koko ajan ja sitä armon virtaa, mikä juoksee temppelin kynnyksen alta ja pesee puhtaaksi ilman sekunninkaan katkoa.

tesa. kirjoitti:

Jatkoa:
Kun meistä tulee rikkaita niin että meillä on jo kaikki, niin silloin emme ano Jumalalalta. Rikkaalla ei ole mitään tarvetta pyytää. Jumala on luvannut anovalle antaa, mutta ei antaa asioita joita kulutamme himoissamme.

Jos meillä on jo täydellinen Kristuksen vanhurskaus (Jumalan tahdossa pysyminen, oikein eläminen) niin silloin yksikään synti ei saa enää otetta ja kestämme minkä tahansa koetuksen. Se jolla tämä on, on antanut riisua oman rikkautensa ja tullut täysin riippuvaiseksi siitä että joutuu jatkuvasti anomaan Jumalalta lisää.

"Anokaa niin teille annetaan".
Jumala antaa, mutta jos tyydymme pelkästään anteeksi saamiseen, niin lakkaamme anomasta. Jos emme usko pyhitykseen niin emme ano sitä Jumalalta. Jos uskomme että oma yrityksemme riittää Jumalalle niin emme ano Jumalan voimaa. Jos uskomme että pysymme syntisinä ja heikkoina niin emme ano Kristuksen vanhurskautta yms. Tämä kaikki on omaa rikkautta, koska silloin emme tarvitse enää mitään.

Pieni korjaus: "Jos uskomme että pysymme syntisinä ja heikkoina niin emme ano Kristuksen vanhurskautta"

Tarkoitat varmaan "Kristuksen vanhurskauden lisääntymistä tai voimistumista tai siis sitä että Hän puhdistaisi astiamme sisältä alkaen ulkokuoreen asti." -Sillä pelastumiseen tarvittava Kristuksen vanhurskaus on jo jokaisella uskovalla!

-Muuten hyvä kirjoitus ja selkeämmin ymmärrettävää tekstiä kuin aikaisemmin. :)))

muuttis^^ kirjoitti:

Ps. Jumalan tahdon mukaan eläminen on sama asia kuin Kristuksen vanhurskaus. Tätä ei opita kerralla, mutta koetuksista opimme kestävyyttä, kestävyydestä.... ja lopulta saamme Kristuksen vanhurskauden. -tesa-

Uskon että kun ihminen saa uskon lahjana Kristuksen vapahtajakseen, hän saa syntinsä anteeksi ja hänet puetaan Kristuksen vanhurskaudella. Hän on puhdas ja pyhä juuri silloin, eikä vasta joskus, kun on tullut *melkein* täydelliseksi. "Hän on yhdellä uhrilla tehnyt täydelliseksi ne jotka pyhitetään". Jeesuksessa Kristuksessa olen siten täydellinen ja vanhurskas, en itsessäni - milloinkaan.

Hyvin Puuhapete tuossa kuvasi erilaista uskonnollisuutta. Totuuden sanoakseni, jäi hitunen epäilystä tuon saarnan siitä osasta, mikä oli ensivaikutelmanikin. Ihminen kun lihansa puolesta ei tule puhtaaksi ja pyhäksi, ei se sitä voikaan tehdä. Se on ristinkantamista, että tämän tiedostaa. Olisi niin ihanaa kun lihan vaikutuksia ei enää tuntisi. Ei tarvitsisi parannuksen armoakaan, vaan voisi aamusta iltaan kiittää ja ylistää. Ei tuntisi väsymystä huono-osaisten auttamisessa, antaisi kaikki varansa tarvitsijoille, ei tuntisi pelkoa, harmistumista, närkästyisi, ylenkatsoisi, ajattelisi pahaa ja täydestä sydämestä rakastaisi Jumalaa yli kaiken jne.

Tarvitsen Jeesusta koko ajan ja sitä armon virtaa, mikä juoksee temppelin kynnyksen alta ja pesee puhtaaksi ilman sekunninkaan katkoa.

"Uskon että kun ihminen saa uskon lahjana Kristuksen vapahtajakseen, hän saa syntinsä anteeksi ja hänet puetaan Kristuksen vanhurskaudella. Hän on puhdas ja pyhä juuri silloin, eikä vasta joskus, kun on tullut *melkein* täydelliseksi. "Hän on yhdellä uhrilla tehnyt täydelliseksi ne jotka pyhitetään". Jeesuksessa Kristuksessa olen siten täydellinen ja vanhurskas, en itsessäni - milloinkaan." -muuttis-

AAMEN! Ja tämä Kristus meissä, kirkkauden toivo, vie meidät perille asti, ellemme tietoisesti hylkää Häntä!

Se mitä itse ymmärrän tesan tarkoittavan on tätä: Tuo uusi luomus, Kristus meissä on ensin hengellisesti vauva, joka tarvitsee alkuun maitoruokaa ja kasvaessaan (kasvu on toivottavaa ja tarkoituksen mukaista) yhä vahvempaa ruokaa kasvaakseen hengelliseen miehuuteen.

Voimme jäädä vauvoiksikin ja pelastua hengellisinä vauvoina, mutta silloin meistä ei ole toisille hyötyä, päinvastoin vaivaa, niinkuin vauvoista vanhemmille on.

Myöskin rajojaan kokeileva uhmaikäinen on raskas vahdittava muulle perheelle.

Murkkuikäinen luulee olevansa valmis kohtaamaan maailman ja pitää vanhempien neuvoja tyhminä ja vanhanaikaisina.

Täysi-ikäinenkin alkaa vasta harjoitella itsenäisyyttä, mutta kasvaa joka vuosi varmemmaksi, välillä kantapään kautta oppien.

Täyteen miehuuteen kasvaneella on oma elämä hallinnassa ja hän kykenee myös nuorempia auttamaan ja ohjaamaan.

Koska Kristus jätti meille lähetyskäskyn, tarvitsemme kasvaa täyteen miehuuteen toteuttaaksemme sitä! Tämän vaikeammasta asiasta ei ole kyse.

muuttis^^ kirjoitti:

Ehdin kuunnella n 20 minuuttia. Kristuskeskeistä saarnaa. Hiukan jäin epäröimään sillä kohtaa, kun hän sanoi kristityn voivan elää Jumalan tahdon mukaan. Oma kokemukseni kristittynä elämisestä on se, etten kykene siihen, kun mittatikkuna on käskyt ja jo aivan ajatusmaailmasta alkaen. En tosin vielä tiedä, miten hän selittää jatkossa.

Kuuntelin itse koko puheen. Oikeassa hengessä ja raamatullista julistusta oli. Hän sanoi kyllä, että pyrkiä elämään, mutta että kukaan ei siihen täydellisesti pysty.

Tuli mieleen essut kun hän puhui uskonnollisuudesta. Eikä tullut hyvä mieli vaan syvä suru. Oi, jos Jumala armossaan voisi minunkin vanhemmat ja veljet ja sisaret perheineen vapauttaa uskonnollisuuden ja perinnäissääntöjen kahleista. Tämä on syvä huutoni Jumalalle! Armahda Herra armahda!

Huomaatko, tunnistatte uuden ja vanhan ihmisen, mutta ongelma on siinä että uudestisyntymisen, ahtaanportin läpikäymisen, Kristuksen vanhurskauden, sydämen ympärileikkauksen yms. kautta olette saaneet jo kaiken. Ette tarvitse enää mitään ja siksi teillä ei ole mitään syytä anoa Jumalalta. Jos anottekin, niin anotte asioita joita kulutetaan himoissa. -tesa-

Ei hyvänen aika, joka päivä minun on anottava. Jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa minun on eläminen uskossa. Että Kristuksen mieli yhä enemmän saisi minussa valtaa. Että kuulisin Hänen äänensä ja että Hän antaisi voimaa rakastaa. Hän on kaikki minä en omasta puolestani mitään. Siksi kaikki hyvä ja Jumalan mielen mukainen onkin Jeesus Kristus, Hän on se, joka vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, en minä. Joka ilta minun täytyy tunnustaa, etten ole kaikessa alkuunkaan toiminut, ajatellut ja rakastanut niinkuin olisin tahtonut. Ja se, että tahtoisin, on sekin Hänestä, ei minusta.

Se mieli, se on muuttunut. Kiitos Herralle!

Oma vanhurskaus on kaikkein petollisimmillan valkeuden enkelinä. En ole siitäkään kiusauksesta päässyt vapaaksi. Syyttäjä se on ollut aina. Kyllä kristityn elämä on taistelua näitäkin kiusauksia vastaan. Jos oikeaa itsensä tuntemista, Jumalan lain peiliä ei ole, voikin helposti sortua korkealle kukkulalle. Ov nostaa sinne, tai tiputtaa montun pohjalle uskosta osattomaksi.

Kuollutuskoista sielunvihollinen ei kiusaa.

Tällä ajassa olemme osa taistelevaa seurakuntaa. Poisnukkuneet ovat kiittävässä seurakunnassa, sinne minäkin toivon pääseväni. Uskossa, elävässä toivossa ja Jeesuksen rakkaudessa.

muuttis^^ kirjoitti:

Huomaatko, tunnistatte uuden ja vanhan ihmisen, mutta ongelma on siinä että uudestisyntymisen, ahtaanportin läpikäymisen, Kristuksen vanhurskauden, sydämen ympärileikkauksen yms. kautta olette saaneet jo kaiken. Ette tarvitse enää mitään ja siksi teillä ei ole mitään syytä anoa Jumalalta. Jos anottekin, niin anotte asioita joita kulutetaan himoissa. -tesa-

Ei hyvänen aika, joka päivä minun on anottava. Jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa minun on eläminen uskossa. Että Kristuksen mieli yhä enemmän saisi minussa valtaa. Että kuulisin Hänen äänensä ja että Hän antaisi voimaa rakastaa. Hän on kaikki minä en omasta puolestani mitään. Siksi kaikki hyvä ja Jumalan mielen mukainen onkin Jeesus Kristus, Hän on se, joka vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, en minä. Joka ilta minun täytyy tunnustaa, etten ole kaikessa alkuunkaan toiminut, ajatellut ja rakastanut niinkuin olisin tahtonut. Ja se, että tahtoisin, on sekin Hänestä, ei minusta.

Se mieli, se on muuttunut. Kiitos Herralle!

Oma vanhurskaus on kaikkein petollisimmillan valkeuden enkelinä. En ole siitäkään kiusauksesta päässyt vapaaksi. Syyttäjä se on ollut aina. Kyllä kristityn elämä on taistelua näitäkin kiusauksia vastaan. Jos oikeaa itsensä tuntemista, Jumalan lain peiliä ei ole, voikin helposti sortua korkealle kukkulalle. Ov nostaa sinne, tai tiputtaa montun pohjalle uskosta osattomaksi.

Kuollutuskoista sielunvihollinen ei kiusaa.

Tällä ajassa olemme osa taistelevaa seurakuntaa. Poisnukkuneet ovat kiittävässä seurakunnassa, sinne minäkin toivon pääseväni. Uskossa, elävässä toivossa ja Jeesuksen rakkaudessa.

>Ei hyvänen aika, joka päivä minun on anottava. Jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa minun on eläminen uskossa. Että Kristuksen mieli yhä enemmän saisi minussa valtaa. Että kuulisin Hänen äänensä ja että Hän antaisi voimaa rakastaa. Hän on kaikki minä en omasta puolestani mitään. Siksi kaikki hyvä ja Jumalan mielen mukainen onkin Jeesus Kristus, Hän on se, joka vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, en minä. Joka ilta minun täytyy tunnustaa, etten ole kaikessa alkuunkaan toiminut, ajatellut ja rakastanut niinkuin olisin tahtonut. Ja se, että tahtoisin, on sekin Hänestä, ei minusta. kirj. muttis.<

Muttis, eikö tämä ole Jumalan tahdon anomista? Tai jättääkö Jumala vastaamatta?

> Hiukan jäin epäröimään sillä kohtaa, kun hän sanoi kristityn voivan elää Jumalan tahdon mukaan. Oma kokemukseni kristittynä elämisestä on se, etten kykene siihen, kun mittatikkuna on käskyt ja jo aivan ajatusmaailmasta alkaen. kirj. muttis<

Uskon että Jumala vastaa, muuten et sanoisi anovasi joka päivä. Lisää rukoukseesi "ajatusmaailmasta alkaen".

Kristus sinussa kykenee varjelemaan jokaisen ajatuksesi ja jokaisen synnin samalla tavalla kun karkeammatkin synnit. Jos jotain puuttuu Jumalan tahdosta, niin se puuttuu listasta jota anot.

"Anovalle annetaan", Laita Kristus koetteelle ja ano täydellisyyttä, Kristus sinussa pystyy, osaa ja kykenee siihen.
Jeesus: "Olkaa täydelliset, niin kuin Minä olen täydellinen".
Pienikin synti varastaa sydämestäsi taivastenvaltakunnan (vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisen).

tesa. kirjoitti:

>Ei hyvänen aika, joka päivä minun on anottava. Jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa minun on eläminen uskossa. Että Kristuksen mieli yhä enemmän saisi minussa valtaa. Että kuulisin Hänen äänensä ja että Hän antaisi voimaa rakastaa. Hän on kaikki minä en omasta puolestani mitään. Siksi kaikki hyvä ja Jumalan mielen mukainen onkin Jeesus Kristus, Hän on se, joka vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, en minä. Joka ilta minun täytyy tunnustaa, etten ole kaikessa alkuunkaan toiminut, ajatellut ja rakastanut niinkuin olisin tahtonut. Ja se, että tahtoisin, on sekin Hänestä, ei minusta. kirj. muttis.<

Muttis, eikö tämä ole Jumalan tahdon anomista? Tai jättääkö Jumala vastaamatta?

> Hiukan jäin epäröimään sillä kohtaa, kun hän sanoi kristityn voivan elää Jumalan tahdon mukaan. Oma kokemukseni kristittynä elämisestä on se, etten kykene siihen, kun mittatikkuna on käskyt ja jo aivan ajatusmaailmasta alkaen. kirj. muttis<

Uskon että Jumala vastaa, muuten et sanoisi anovasi joka päivä. Lisää rukoukseesi "ajatusmaailmasta alkaen".

Kristus sinussa kykenee varjelemaan jokaisen ajatuksesi ja jokaisen synnin samalla tavalla kun karkeammatkin synnit. Jos jotain puuttuu Jumalan tahdosta, niin se puuttuu listasta jota anot.

"Anovalle annetaan", Laita Kristus koetteelle ja ano täydellisyyttä, Kristus sinussa pystyy, osaa ja kykenee siihen.
Jeesus: "Olkaa täydelliset, niin kuin Minä olen täydellinen".
Pienikin synti varastaa sydämestäsi taivastenvaltakunnan (vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisen).

Korjaus. "Olkaa täydelliset niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen."

tesa. kirjoitti:

>Ei hyvänen aika, joka päivä minun on anottava. Jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa minun on eläminen uskossa. Että Kristuksen mieli yhä enemmän saisi minussa valtaa. Että kuulisin Hänen äänensä ja että Hän antaisi voimaa rakastaa. Hän on kaikki minä en omasta puolestani mitään. Siksi kaikki hyvä ja Jumalan mielen mukainen onkin Jeesus Kristus, Hän on se, joka vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, en minä. Joka ilta minun täytyy tunnustaa, etten ole kaikessa alkuunkaan toiminut, ajatellut ja rakastanut niinkuin olisin tahtonut. Ja se, että tahtoisin, on sekin Hänestä, ei minusta. kirj. muttis.<

Muttis, eikö tämä ole Jumalan tahdon anomista? Tai jättääkö Jumala vastaamatta?

> Hiukan jäin epäröimään sillä kohtaa, kun hän sanoi kristityn voivan elää Jumalan tahdon mukaan. Oma kokemukseni kristittynä elämisestä on se, etten kykene siihen, kun mittatikkuna on käskyt ja jo aivan ajatusmaailmasta alkaen. kirj. muttis<

Uskon että Jumala vastaa, muuten et sanoisi anovasi joka päivä. Lisää rukoukseesi "ajatusmaailmasta alkaen".

Kristus sinussa kykenee varjelemaan jokaisen ajatuksesi ja jokaisen synnin samalla tavalla kun karkeammatkin synnit. Jos jotain puuttuu Jumalan tahdosta, niin se puuttuu listasta jota anot.

"Anovalle annetaan", Laita Kristus koetteelle ja ano täydellisyyttä, Kristus sinussa pystyy, osaa ja kykenee siihen.
Jeesus: "Olkaa täydelliset, niin kuin Minä olen täydellinen".
Pienikin synti varastaa sydämestäsi taivastenvaltakunnan (vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisen).

"Anovalle annetaan", Laita Kristus koetteelle ja ano täydellisyyttä, Kristus sinussa pystyy, osaa ja kykenee siihen.
Jeesus: "Olkaa täydelliset, niin kuin Minä olen täydellinen".
Pienikin synti varastaa sydämestäsi taivastenvaltakunnan (vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisen). -tesa-

Ei se noin mene mielestäni.

Mitä lähemmin saa kasvaa Kristuksen armossa ja tuntemisessa, sen enemmän saa huomata omaa viallisuuttaan. "Minä olen mustaksi paahtunut, Aurinko on minut polttanut" vapaasti muistellen, muistaakseni Paavalin sanomana. Uskoa tarvitaankin aina kun omavanhurskaus per-----le syyttää ja se kyllä syyttää ja yrittää riistää uskon Kristuksen sovitusuhriin kääntämällä katseen pois Hänestä omaan itseen.

Ov:n erottaa Pyhän Hengen äänestä juuri tuosta. Pyhä Henki kehoittaa uskossa parannukseen, katsomaan Kristusta.

Pienikin synti tarjoaa syyttäjälle mahdollisuuden syyttää ja yrityksen riistää pois uskosta.

Sielunviholliselle, syyttäjälle, onkin kristityn rehellisesti tunnustettava, että oikein sanot, olen tuossa tehnyt/sanonut/ajatellut väärin, mutta katso kuitti on Golgatan keskimäisellä ristillä. Siinä sanotaan, että *se on täytetty* ja syntisten velka on maksettu.

Ihana Jeesus, armahtajamme, on koko maailman synnin sovittanut v -33 Hallelujaa!

Kristuksen vanhurskaus on TÄYDELLISEN riittävä kaikille maailman syntisille. Siitä ei puutu sitten rihman kiertämää, eikä siihen ihmisellä ole mitään lisättävää.

muuttis^^ kirjoitti:

"Anovalle annetaan", Laita Kristus koetteelle ja ano täydellisyyttä, Kristus sinussa pystyy, osaa ja kykenee siihen.
Jeesus: "Olkaa täydelliset, niin kuin Minä olen täydellinen".
Pienikin synti varastaa sydämestäsi taivastenvaltakunnan (vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisen). -tesa-

Ei se noin mene mielestäni.

Mitä lähemmin saa kasvaa Kristuksen armossa ja tuntemisessa, sen enemmän saa huomata omaa viallisuuttaan. "Minä olen mustaksi paahtunut, Aurinko on minut polttanut" vapaasti muistellen, muistaakseni Paavalin sanomana. Uskoa tarvitaankin aina kun omavanhurskaus per-----le syyttää ja se kyllä syyttää ja yrittää riistää uskon Kristuksen sovitusuhriin kääntämällä katseen pois Hänestä omaan itseen.

Ov:n erottaa Pyhän Hengen äänestä juuri tuosta. Pyhä Henki kehoittaa uskossa parannukseen, katsomaan Kristusta.

Pienikin synti tarjoaa syyttäjälle mahdollisuuden syyttää ja yrityksen riistää pois uskosta.

Sielunviholliselle, syyttäjälle, onkin kristityn rehellisesti tunnustettava, että oikein sanot, olen tuossa tehnyt/sanonut/ajatellut väärin, mutta katso kuitti on Golgatan keskimäisellä ristillä. Siinä sanotaan, että *se on täytetty* ja syntisten velka on maksettu.

Ihana Jeesus, armahtajamme, on koko maailman synnin sovittanut v -33 Hallelujaa!

Kristuksen vanhurskaus on TÄYDELLISEN riittävä kaikille maailman syntisille. Siitä ei puutu sitten rihman kiertämää, eikä siihen ihmisellä ole mitään lisättävää.

Pienikin synti varastaa sydämestäsi taivastenvaltakunnan (vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisen). -tesa-

>Ei se noin mene mielestäni.<
Tämä tarkoittaa Kristuksessa pysymistä, eikä Kristus ei tee meissä syntiä. Jos tulee vahinko ja ote irtoaa niin ei ole muuta tietä kun palattava takaisin.

Synti paljastaa oman vanhurskauteni jolla ei ole voimaa, ja silloin on tehtävä parannus ja palattava Kristuksen vanhurskauteen jolla on voima syntiä vastaan.
Jeesus: "Synti on siinä ettette pysy minussa".

tesa. kirjoitti:

Pienikin synti varastaa sydämestäsi taivastenvaltakunnan (vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisen). -tesa-

>Ei se noin mene mielestäni.<
Tämä tarkoittaa Kristuksessa pysymistä, eikä Kristus ei tee meissä syntiä. Jos tulee vahinko ja ote irtoaa niin ei ole muuta tietä kun palattava takaisin.

Synti paljastaa oman vanhurskauteni jolla ei ole voimaa, ja silloin on tehtävä parannus ja palattava Kristuksen vanhurskauteen jolla on voima syntiä vastaan.
Jeesus: "Synti on siinä ettette pysy minussa".

Pienikin synti varastaa sydämestäsi taivastenvaltakunnan (vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisen). -tesa-

Ei varasta ja tästä olen varma. Pyhä Henki neuvoo parannukseen USKOSSA!

On turhaa kuvitelmaa luulla olevansa itsessään synnitön. Se on väärää evankeliumia, jota opetat. Tuo harha pistää sinut kirjoittamaan lihanpyhitysoppia, vaika itse sitä et huomaa.

Osoittaakin nöyryyttä Pyhän Jumalan edessä tunnustautua kokonaan syntiseksi ja armoa tarvitsevaksi. Herra on ylpeitä vastaan.

muuttis^^ kirjoitti:

Pienikin synti varastaa sydämestäsi taivastenvaltakunnan (vanhurskauden, ilon ja rauhan tuntemisen). -tesa-

Ei varasta ja tästä olen varma. Pyhä Henki neuvoo parannukseen USKOSSA!

On turhaa kuvitelmaa luulla olevansa itsessään synnitön. Se on väärää evankeliumia, jota opetat. Tuo harha pistää sinut kirjoittamaan lihanpyhitysoppia, vaika itse sitä et huomaa.

Osoittaakin nöyryyttä Pyhän Jumalan edessä tunnustautua kokonaan syntiseksi ja armoa tarvitsevaksi. Herra on ylpeitä vastaan.

Muttis, et ole enää pieni lapsi uskossasi, vaan olet saanut kulkea pitkän matkaa joka näkyy kirjoituksistasi. Siksi uskallan sanoa että tunnet miten taivasten valtakunta varastetaan sydämestäsi.

Kirkastusvuorelta tullaan alas kuin kivi tai ilo ja rauha häviää kuin seinään. Pienikin synti saa tämän aikaan, hyvät tuntemiset loppuu, ilo katoaa ja sietäminen, kyllästyminen, tylsyys, katkeruus, ilottomuus yms. saa otteen.

Kun opimme pysymään Kristuksessa, niin mikään ei voi häiritä iloa ja rauhaamme. Ei pilkka, vaino, koettelemukset yms. vaan opimme näkemään Isän rakkauden myös silloin kun meitä kuritetaan ja opetetaan kuuliaisuuteen.

tesa. kirjoitti:

Muttis, et ole enää pieni lapsi uskossasi, vaan olet saanut kulkea pitkän matkaa joka näkyy kirjoituksistasi. Siksi uskallan sanoa että tunnet miten taivasten valtakunta varastetaan sydämestäsi.

Kirkastusvuorelta tullaan alas kuin kivi tai ilo ja rauha häviää kuin seinään. Pienikin synti saa tämän aikaan, hyvät tuntemiset loppuu, ilo katoaa ja sietäminen, kyllästyminen, tylsyys, katkeruus, ilottomuus yms. saa otteen.

Kun opimme pysymään Kristuksessa, niin mikään ei voi häiritä iloa ja rauhaamme. Ei pilkka, vaino, koettelemukset yms. vaan opimme näkemään Isän rakkauden myös silloin kun meitä kuritetaan ja opetetaan kuuliaisuuteen.

En minäkään muuttiksen lailla allekirjoita näitä oppejasi! Kirjoitat
tesa välillä ihan selkeästi ja välillä taas niinkuin tasapainoton ihminen. Rukoile Jumalalta selkeyttä!

tesa. kirjoitti:

Muttis, et ole enää pieni lapsi uskossasi, vaan olet saanut kulkea pitkän matkaa joka näkyy kirjoituksistasi. Siksi uskallan sanoa että tunnet miten taivasten valtakunta varastetaan sydämestäsi.

Kirkastusvuorelta tullaan alas kuin kivi tai ilo ja rauha häviää kuin seinään. Pienikin synti saa tämän aikaan, hyvät tuntemiset loppuu, ilo katoaa ja sietäminen, kyllästyminen, tylsyys, katkeruus, ilottomuus yms. saa otteen.

Kun opimme pysymään Kristuksessa, niin mikään ei voi häiritä iloa ja rauhaamme. Ei pilkka, vaino, koettelemukset yms. vaan opimme näkemään Isän rakkauden myös silloin kun meitä kuritetaan ja opetetaan kuuliaisuuteen.

Kirkastusvuorelta tullaan alas kuin kivi tai ilo ja rauha häviää kuin seinään. -tesa-

Jäivätkö opetuslapset Kirkastusvuorelle asumaan ja olemaan?

Eivät jääneet, vaan oli palattava tavallisen elämän keskelle. Kiusauksiin, murheisiin ja jopa vainoihin.

Näin se on kristityn elämässäkin, armon, ilon, rauhan ja onnen tuntemiset eivät ole aina olevaisia, vaan toki niistä saa nauttia toisinaan murheenkin keskellä.

Tottakai kristitty elämässään tuntee sitä rauhaa, mitä Jeesus ja Hänen tuntemisensa antaa ja se häiriintyy, jos kantaa syntikuormaa, jolloin sen vieminen uskossa armoalttarille on tarpeen. Matkanteon keventämisen takia, eikä pelastus tosiaan ole katkolla.

Joka pahana uskoo, se pyhänä pysyy. Vanhan kansan viisautta.

muuttis^^ kirjoitti:

Kirkastusvuorelta tullaan alas kuin kivi tai ilo ja rauha häviää kuin seinään. -tesa-

Jäivätkö opetuslapset Kirkastusvuorelle asumaan ja olemaan?

Eivät jääneet, vaan oli palattava tavallisen elämän keskelle. Kiusauksiin, murheisiin ja jopa vainoihin.

Näin se on kristityn elämässäkin, armon, ilon, rauhan ja onnen tuntemiset eivät ole aina olevaisia, vaan toki niistä saa nauttia toisinaan murheenkin keskellä.

Tottakai kristitty elämässään tuntee sitä rauhaa, mitä Jeesus ja Hänen tuntemisensa antaa ja se häiriintyy, jos kantaa syntikuormaa, jolloin sen vieminen uskossa armoalttarille on tarpeen. Matkanteon keventämisen takia, eikä pelastus tosiaan ole katkolla.

Joka pahana uskoo, se pyhänä pysyy. Vanhan kansan viisautta.

>Jäivätkö opetuslapset Kirkastusvuorelle asumaan ja olemaan?<

Ei tarvinnut jäädä, ne saivat kantaa Jumalan kirkkautta sydämissään joka kulki kaikkialla mukana.

tesa. kirjoitti:

>Jäivätkö opetuslapset Kirkastusvuorelle asumaan ja olemaan?<

Ei tarvinnut jäädä, ne saivat kantaa Jumalan kirkkautta sydämissään joka kulki kaikkialla mukana.

Eivät kumminkaan vaeltaneet itsessään synnittöminä. Sitä ei tehnyt Paavalikaan, eikä yksikään ihminen tee, tiedostakoon sen tai ei. Synti ei erota Kristuksen rakkaudesta, mutta synnittömyys erottaa. Syntiongelma on ratkaistu v -33

Mihin synnitön ihminen Kristusta tarvitsisi?
Tämä vastauksena kirjoittajan "tesa".23.2.2013 17:09 viestiin.

muuttis^^ kirjoitti:

Eivät kumminkaan vaeltaneet itsessään synnittöminä. Sitä ei tehnyt Paavalikaan, eikä yksikään ihminen tee, tiedostakoon sen tai ei. Synti ei erota Kristuksen rakkaudesta, mutta synnittömyys erottaa. Syntiongelma on ratkaistu v -33

Mihin synnitön ihminen Kristusta tarvitsisi?
Tämä vastauksena kirjoittajan "tesa".23.2.2013 17:09 viestiin.

>Mihin synnitön ihminen Kristusta tarvitsisi? Kirj muttis<

Eihän Kristusta synnin tekemiseen tarvita. Eikä Ilman Kristusta kukaan ei voi olla synnitön. "Ei ole yhden yhtäkään joka ei olisi pois poikennut..."

Tässä kohtaa tuntuu että Lestadiolaisuudessa on täysin kieroutunut käsitys Kristuksesta.

Juuri näin, "anovalle annetaan".
>Kun tätä anomme saamme voiman vaeltaa Hänen tahdossaan päivittäin ja hetkittäin...

tesa. kirjoitti:

Juuri näin, "anovalle annetaan".
>Kun tätä anomme saamme voiman vaeltaa Hänen tahdossaan päivittäin ja hetkittäin...

Vain Jeesus Kristus on täydellinen ja vanhurskas. Täydellisen puhdas ja pyhä ja HÄNESSÄ olen sitä itsekin. Minussa itsessäni ei ole mitään tuon kaltaista, olen maata ja siksi tulen jälleen maaksi, sillä liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa. Uskon käsivarrella olen saanut ottaa Hänen vanhurskautensa omakseni lahjana ja se riittää. Vähempi ei Jumalalle kelpaakkaan. Ei viitä vaille pyhä riitä, ei todellakaan.

Jumalan tahto ihmiseen nähden onkin tuo, että ottaa Hänen uhrinsa vastaan lahjana ilman mitään omaa ansiota ja että pysyy Hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa. Oksastettuna Häneen, samaan nestekiertoon hedelmää tuottaakseen.

muuttis^^ kirjoitti:

Vain Jeesus Kristus on täydellinen ja vanhurskas. Täydellisen puhdas ja pyhä ja HÄNESSÄ olen sitä itsekin. Minussa itsessäni ei ole mitään tuon kaltaista, olen maata ja siksi tulen jälleen maaksi, sillä liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa. Uskon käsivarrella olen saanut ottaa Hänen vanhurskautensa omakseni lahjana ja se riittää. Vähempi ei Jumalalle kelpaakkaan. Ei viitä vaille pyhä riitä, ei todellakaan.

Jumalan tahto ihmiseen nähden onkin tuo, että ottaa Hänen uhrinsa vastaan lahjana ilman mitään omaa ansiota ja että pysyy Hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa. Oksastettuna Häneen, samaan nestekiertoon hedelmää tuottaakseen.

Puhutte ihan samasta asiasta, käyttäen vain erilaisia sanoja. Mutta siinä minä olen muuttiksen (ja luultavasti tesankin) kanssa samaa mieltä, että niin pitkälle ei kukaan pääse hengellisessä kasvussaan, että jokainen ajatuskin olisi täysin puhdas. Ei, vaan sanakin sanoo, että vasta taivaassa olemme täysin vapaat lihan vaikutuksista.

Fil 3
10 Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. 11 Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.
12 En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. 13 Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. 14 Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat. 15 Näin meidän on siis ajateltava, jos kerran olemme täydellisiä.

Tämä on hyvä kuvaus siitä miten olemme täydellisiä. Otin saman kohdan uudesta käännöksestä, koska vanha kieli on itselleni vaikeaa.

>Portti on todella ahdas kirj. elävässä uskossa<
Näin itsekkin tunnen, ahtaasta portista ei mene läpi vanha ihmisemme, "(tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa.)"

"" elävässä uskossa"21. 2-2013"klo 17:50 .""

katsos kun kirjoitit Fil.3:15 -16. sel. Samaa elämän tietä kulkevista ovat päässeet
pitemälle kuin toiset . Kaikki eivät samalla näe ja tunne , kuinka päljon heiltä vielä puttuu , ja mitä merkitsee pyhityksen päämäärä ja sitä kohti kilvoitteleminen ,
Jumala on sen heille näyttävä viemällä heidät siihen tarvittavaan oman syntisyyden,
vajavuuden ja heikkouden tuntoon , Ks. Room. 8:23.; 1 Kor 2:3 -5;2 Kor.4:7-12,15-
17. "Täydelliset eivät tässä eikä 1 Kor 2:6;14.:20. Kol. 4:12. ym. ) tarkoita pyhityksessä täydellisiä ( se saavutetaan vasta kristuksen Tolemisessa / vanhurskasten ylösnouswemuksessa . 1 Joh. 3:2. ),vaan kristillisen elämän ,
"aikuisen " asteelle päässeitä . Tämä ei merkitse "omillaan toimeentulsmisen "
asteen saavuttamista (joka olisi se vastakohta penseuden synti, ;Ilm. 3:17. vaan entistöä täydellisenp ää, Riippuvaisuutta Armosta/ Kristuksesta ja kokosydämisempää antamista Hönelle . sellainen kristitty tuntee Raamattua
paremin kuin hengellisesti "lapsi" , ja ollen siihen omassatunnossaan sidottu hän
on suuressa määrin riippumaton ihmisten mielipiteistä ja opin tuulista , Ef. 4:13-16.
:1 Tim. 1:15.

Fil. 3:17 " sel . Olkaa minun seuraajiani ", 1 Kor. 4:16.
Paavali kehoitti kristityitä OLEMAAN HÄNEN SEURAAJIAAN , KUIN HÄN OLI kRISTUKSEN SEURAAJA .ks. 1 Tessa .1:6, kristillistä elämän tapaa opete- llessa vasta uskoon tulleet katsovat , miten vanhat uskovat elävät ja käyttäytyvät . Tämän johdosta heillä on suuri vastuu, etteivät olisi huonoina esikuvcina .

teu. kirjoitti:

"" elävässä uskossa"21. 2-2013"klo 17:50 .""

katsos kun kirjoitit Fil.3:15 -16. sel. Samaa elämän tietä kulkevista ovat päässeet
pitemälle kuin toiset . Kaikki eivät samalla näe ja tunne , kuinka päljon heiltä vielä puttuu , ja mitä merkitsee pyhityksen päämäärä ja sitä kohti kilvoitteleminen ,
Jumala on sen heille näyttävä viemällä heidät siihen tarvittavaan oman syntisyyden,
vajavuuden ja heikkouden tuntoon , Ks. Room. 8:23.; 1 Kor 2:3 -5;2 Kor.4:7-12,15-
17. "Täydelliset eivät tässä eikä 1 Kor 2:6;14.:20. Kol. 4:12. ym. ) tarkoita pyhityksessä täydellisiä ( se saavutetaan vasta kristuksen Tolemisessa / vanhurskasten ylösnouswemuksessa . 1 Joh. 3:2. ),vaan kristillisen elämän ,
"aikuisen " asteelle päässeitä . Tämä ei merkitse "omillaan toimeentulsmisen "
asteen saavuttamista (joka olisi se vastakohta penseuden synti, ;Ilm. 3:17. vaan entistöä täydellisenp ää, Riippuvaisuutta Armosta/ Kristuksesta ja kokosydämisempää antamista Hönelle . sellainen kristitty tuntee Raamattua
paremin kuin hengellisesti "lapsi" , ja ollen siihen omassatunnossaan sidottu hän
on suuressa määrin riippumaton ihmisten mielipiteistä ja opin tuulista , Ef. 4:13-16.
:1 Tim. 1:15.

Fil. 3:17 " sel . Olkaa minun seuraajiani ", 1 Kor. 4:16.
Paavali kehoitti kristityitä OLEMAAN HÄNEN SEURAAJIAAN , KUIN HÄN OLI kRISTUKSEN SEURAAJA .ks. 1 Tessa .1:6, kristillistä elämän tapaa opete- llessa vasta uskoon tulleet katsovat , miten vanhat uskovat elävät ja käyttäytyvät . Tämän johdosta heillä on suuri vastuu, etteivät olisi huonoina esikuvcina .

Juuri näin teu, olen samaa mieltä!

Saara,;) kirjoitti:

Juuri näin teu, olen samaa mieltä!

Siunausta...

Olen samaa mieltä...
Vain yksin Jeesuksen täytettyyn työhön luottaen ja turvaten...

Itsessäni heikkona...Hänessä väkevänä...

Siunausta lauantaipäivään...

YLISTYS JUMALALLE ja JEESUKSELLE ja PYHÄLLE HENGELLE!

Maanm. onneksi myös Jumala on Herra , kun hän antaa käskyn ,(kiitos )
Nyt voit lähteä Viimeiseen Tuomioon , Hän alkaa ,Luomaan Uuden taivaan
ja Uuden maan , Kun ne on luotu Tulee tempauksesta kristittyjä .Ne kaikki
jotka on elämässä olevia JEESUKSEEN USKOVIA. Nyt voi sanoa onneksi
Jeesus on Herra.

YM. sanoi ,,se on hyvä et helvet on olemas , ja tarkoitti että kaikki ei pääse
Taivaaseen , vaan iso osa joutuu kolvettiin hentti.

Jatkan.
Voittomme ja pelastumisemme on tullut kun saamme polvistua Kristuksen ja Jumalan eteen. Eli taipua Jumalan tahtoon. Silloin saamme nähdä miten kaikki maa on täynnä Herran kunniaa.

Tämä tapahtuu pala palalta kunnes jokainen elämämme osa-alue polvistuu Jumalan edessä. Näin saamme kasvaa pelastukseen. "Olemme nyt lähempänä pelastusta kuin uskoon tullessamme".

Vielä kerran, uskomme päämäärä on Jumalan tahto ja kaikki muu tulee sen mukana. Ja tähän tarvitaan Jeesus Kristus joka kykenee viemään meidät perille.

tesa. kirjoitti:

Jatkan.
Voittomme ja pelastumisemme on tullut kun saamme polvistua Kristuksen ja Jumalan eteen. Eli taipua Jumalan tahtoon. Silloin saamme nähdä miten kaikki maa on täynnä Herran kunniaa.

Tämä tapahtuu pala palalta kunnes jokainen elämämme osa-alue polvistuu Jumalan edessä. Näin saamme kasvaa pelastukseen. "Olemme nyt lähempänä pelastusta kuin uskoon tullessamme".

Vielä kerran, uskomme päämäärä on Jumalan tahto ja kaikki muu tulee sen mukana. Ja tähän tarvitaan Jeesus Kristus joka kykenee viemään meidät perille.

Tämä tapahtuu pala palalta kunnes jokainen elämämme osa-alue polvistuu Jumalan edessä. Näin saamme kasvaa pelastukseen. "Olemme nyt lähempänä pelastusta kuin uskoon tullessamme". -tesa-

Jankkaan vielä.

Joka päivä olemme lähempänä pelastusta. Jos tarkoitit ajan loppumista kohdaltamme ja siirtymistä täydellisyyden maahan, taivaaseen. Vai tarkoititko meidän pyhittymistämme ajassa täydellisyyteen, pelastuaksemme?

tesa. kirjoitti:

Jatkan.
Voittomme ja pelastumisemme on tullut kun saamme polvistua Kristuksen ja Jumalan eteen. Eli taipua Jumalan tahtoon. Silloin saamme nähdä miten kaikki maa on täynnä Herran kunniaa.

Tämä tapahtuu pala palalta kunnes jokainen elämämme osa-alue polvistuu Jumalan edessä. Näin saamme kasvaa pelastukseen. "Olemme nyt lähempänä pelastusta kuin uskoon tullessamme".

Vielä kerran, uskomme päämäärä on Jumalan tahto ja kaikki muu tulee sen mukana. Ja tähän tarvitaan Jeesus Kristus joka kykenee viemään meidät perille.

tesalle:

""Olemme nyt lähempänä pelastusta kuin uskoon tullessamme".

-Mistä pelastuksesta tässä puhutaan? Mielestäni lopullisesta voitosta kuoleman jälkeen. Joka päivä olemme paivän lähempänä lopullista pelastumistamme.

Tuo sanan paikka ei todellakaan tarkoita sitä, että jos Paavali olisi vaikka saanut sydärin ja kuollut heti nuo sanat lausuttuaan, ettei hän olisi päässyt taivaaseen "keskeneräisen" kilvoittelunsa vuoksi.

Aina pitää korostaa sitä, että OLEMME JO PELASTUNEET ARMOSTA USKON KAUTTA JEESUKSEEN, mutta hengellinen kasvumme uskovina on käynnissä ja jatkuu kuolemaan asti.

muuttis^^ kirjoitti:

Tämä tapahtuu pala palalta kunnes jokainen elämämme osa-alue polvistuu Jumalan edessä. Näin saamme kasvaa pelastukseen. "Olemme nyt lähempänä pelastusta kuin uskoon tullessamme". -tesa-

Jankkaan vielä.

Joka päivä olemme lähempänä pelastusta. Jos tarkoitit ajan loppumista kohdaltamme ja siirtymistä täydellisyyden maahan, taivaaseen. Vai tarkoititko meidän pyhittymistämme ajassa täydellisyyteen, pelastuaksemme?

>Vai tarkoititko meidän pyhittymistämme ajassa täydellisyyteen, pelastuaksemme? Kirj. muttis.<

Tarkoitin tätä.
Luonnollisella kuolemalla ei ole muuta merkitystä kun raja jossa aikamme loppuu.

"12 En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. 13 Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. 14 Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen."

Paavali puhuu uskon päämäränä pääsyä taivaaseen joka on ihan oikein, mutta minä vien sen vielä pidemmälle "taipua Jumalan tahtoon" joka avaa pääsyn taivaaseen.

Ja silloin kun rukoilemme, "tapahtukoon Sinun tahtosi maanpäällä niin kuin taivaassa" avautuu taivasten valtakunta jo täällä ajassa.

Saara,;) kirjoitti:

tesalle:

""Olemme nyt lähempänä pelastusta kuin uskoon tullessamme".

-Mistä pelastuksesta tässä puhutaan? Mielestäni lopullisesta voitosta kuoleman jälkeen. Joka päivä olemme paivän lähempänä lopullista pelastumistamme.

Tuo sanan paikka ei todellakaan tarkoita sitä, että jos Paavali olisi vaikka saanut sydärin ja kuollut heti nuo sanat lausuttuaan, ettei hän olisi päässyt taivaaseen "keskeneräisen" kilvoittelunsa vuoksi.

Aina pitää korostaa sitä, että OLEMME JO PELASTUNEET ARMOSTA USKON KAUTTA JEESUKSEEN, mutta hengellinen kasvumme uskovina on käynnissä ja jatkuu kuolemaan asti.

Kirjoitimme samaan aikaan jossa vastasin muttikselle ja se vastaa myös tähän.

Mitä pelastumiseen tulee, niin uusi ihminen Kristus meissä pelastuu ja vanha ihminen jätetään. Vaikka Kristusta olis vasta ensimmäinen pisara, niin että se olisi vastasyntyneen verran saanut kasvaa meissä, niin se pelastuu.

Paavalilla on kuitenkin murhe myös siitä osasta mikä ei vielä ole palastunut, sillä se ei saa voittajan palkintoa.

ILO HERRASSA olkoon väkevyytemme!

KIITOS, KUNNIA, YLISTYS ja PALVONTA kuuluvat ISÄLLE ja POJALLE ja PYHÄLLE HENGELLE NYT ja IANKAIKKISESTI. AMEN.


Jumalan Rauhaan ja iloon....

elävässä uskossa kirjoitti:

ILO HERRASSA olkoon väkevyytemme!

KIITOS, KUNNIA, YLISTYS ja PALVONTA kuuluvat ISÄLLE ja POJALLE ja PYHÄLLE HENGELLE NYT ja IANKAIKKISESTI. AMEN.


Jumalan Rauhaan ja iloon....

>ILO HERRASSA olkoon väkevyytemme!
KIITOS, KUNNIA, YLISTYS ja PALVONTA kuuluvat ISÄLLE ja POJALLE ja PYHÄLLE HENGELLE NYT ja IANKAIKKISESTI. AMEN. kirj. Elävässä uskossa. <

Tätä on taivasten valtakunta jo täällä maanpäällä, ja vain synti voi varastaa sen meiltä. Siksi haluan kirjoittaa valvokaa ettei mikään voisi riistäisi sitä meiltä.

Henkeni iloitsee kun kirjoitit ylistyksen isoilla kirjaimilla, ja rukoukseni on että nouskoon tämä ylistys huutona jokaisen sydämestä.

tesa. kirjoitti:

>ILO HERRASSA olkoon väkevyytemme!
KIITOS, KUNNIA, YLISTYS ja PALVONTA kuuluvat ISÄLLE ja POJALLE ja PYHÄLLE HENGELLE NYT ja IANKAIKKISESTI. AMEN. kirj. Elävässä uskossa. <

Tätä on taivasten valtakunta jo täällä maanpäällä, ja vain synti voi varastaa sen meiltä. Siksi haluan kirjoittaa valvokaa ettei mikään voisi riistäisi sitä meiltä.

Henkeni iloitsee kun kirjoitit ylistyksen isoilla kirjaimilla, ja rukoukseni on että nouskoon tämä ylistys huutona jokaisen sydämestä.

KIITOS HERRALLE tätä HÄN tahtoo omiltaan ja antaapa vielä siihen TAHDON ja VOIMAN siunaten lapsiaan runsaalla kädellään!



Siunausta kaikille palstalaisille viikonloppuun!

Perustele ihmeessä, odotan mielenkiinnolla! Ehkäpä löydämme yhteisen ymmärryksen! :)))

Armosta olemme pelastetut, emme itsemme kautta. JUmalan lahja se on. Hallelujaa kiitos Jeesus.

Ef. 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
Ef. 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Ef. 2:10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.