mulla on käytössä sertralin 100mg, oon syöny nyt noin vuoden ja olo on tosi hyvä :) toiminut mulla juuri oikealla tavalla. jotkut sanoo että mielialalääkkeet jotenkin "turruttaa" ja tuntuis siltä kun ei ois enää tunteita laisinkaan. ite kyllä tunnen vielä iloa ja surua, ja itkenkin suhteellisen usein. ainut että enää ei tunnu niin häpeälliseltä paljastaa niitä tunteitaan, eikä mieti jatkuvasti sitä mitä muut minusta ajattelee :) hyvä lääke on ja pelottaa vaan jo ennalta että jos joutuukin jossain vaiheessa sit lopettaa ton :/
millasii fiiliksii teillä lääkkeistä tullu? onko ne auttanut ja kauanko oot käyttänyt? :)
niin ja haluisin vielä tietää että ootteko kertonu lähipirille lääkkeen käytöstä, itse en ole kertonu kellekään kun tuntuu että heti leimattais hulluks...
millasii fiiliksii teillä lääkkeistä tullu? onko ne auttanut ja kauanko oot käyttänyt? :)
niin ja haluisin vielä tietää että ootteko kertonu lähipirille lääkkeen käytöstä, itse en ole kertonu kellekään kun tuntuu että heti leimattais hulluks...
Vastaukset 3
Vanhimmat
olin myös alussa innokas kun lääke tehosi. itse olen syönyt 3lääkettä. kaikissa oli sivuoireet, mutta aluksi lievempinä. Minulla aikapommi kuvaa lääkkeen vaikutusta hyvin.
Mä olen pameilla päässyt pahimman yli. melkein riittää kun tietää että on pillerit lompakossa.ja otan jos alkaa pahasti ahdistaa tai huimaan. muuten en tarvitse. Noi SSRI lääkkeet oli mulle aivan kauheita. teki minusta zombien. ymmärrän kyllä jos jollekin ne sopii..
En yleensäkään halua mitää lääkettä syödä/käyttää säännöllisesti.
Mulle paras lääke oli järkeily. Yleensäkään en koskaan mennyt aiheesta lääkäriin vaan kärsin sen kuin mies, kun tiesin että paniikkihäiriö on henkinen asia, eikä kyseessä ole mikään sydäri tms. elimellinen kohtaus, vaikkakin kohtauksiin liittyy aina kuolemanpelko tai vajoaminen johonkin tiedottomaan tilaan.
Jokunen aika sitten pysähdyin miettimään näitä paniikkikohtauksia ja yhtäkkiä vaan tavallaan kysyin itseltäni, sarkastisesti että "mitä v*ttua mä oikein panikoin kuin pikkuvekara". Tuntu siltä niinkuin se ajatus olisi muuttunut turvalliseksi parantavaksi aalloksi mikä meni vatsasassa ja rinnassa. Tuli vain yhtäkkiä sellainen hyvä ja ennenkaikkea rohkea fiilis. Muutamia vuosia kärsin todella rankoista paniikkikohtauksista ja pari kertaa hyperventiloin itseltäni vintin täysin pimeeksi. Paniikkihäiriöt loppui siihen. Erittäin harvoin enää tuli sellaisia tuttuja pelkoaaltoja tai tuntemuksia, mutta ne ei sitten koskaan edenny enää kohtaukseksi. Nyt ei ole enää kohtaukset vaivannut kohta vuoteen. Joskus yksi pieni hassu ajatus riittää saamaan siitä jostain kiinni ja se tunne on kuin muuri sen pahan ja mun välissä. Uskonkin että paniikkihäiriö monella ihmisellä parantuu pelkästään järkeilemällä ja yksinkertaisesti lopettamalla sen panikoinnin. Näin yksinkertaista se voi olla, vaikkakin kaikki ei sitä pysty allekirjoittamaan.