The Ides of March "Vallan kääntöpuoli" (2011)

George Clooneyn viime vuosina ohjaamat tai tuottamat leffat (Good Night and Good Luck, Syriana, Michael Clayton, The Decendants) ovat olleet juoneltaan lähes käsittämättömän tylsiä. Kaikissa niissä kuitenkin on tarjoiltu katsojalle jotakin yhteiskunnallista (amerikkalaista) teemaa tai sanomaa kohtuullisen viihdyttävänä pakettina ilman sortumista kaksinaismoralismiin, turhaan alleviivaamiseen tai saarnaamiseen. Yhtä tasaiseen laatuun pystyviä ohjaajia on Hollywoodissa äärimmäisen vähän.

The Ides of Marchissa Clooneyn teemana on presidentinvaalikampanjan kulissien takainen likainen peli. Kyseessä ei kuitenkaan ole perinteinen demokraatti vs. republikaani vastakkainasettelu, vaan tapahtumat sijoittuvat demokraattien esivaaleihin vaa'ankielivaltio Ohioon. Vaalikampanjapäälliköiden roolitus on leffassa mietitty varman päälle. Ketä muita ylipäänsä voisi edes ajatella näiden ylipainoisten, stressaantuneiden, juonittelevien politiikan kehäraakkien osiin kuin Paul Giamatti ja Philip Seymour Hoffman - kummallakin tosin on leffassa yllättävän pieni rooli. Kuvernööri Clooney itse on toinen esivaaliehdokas ja totuttuun tapaan sivuroolissa hänkin.

Minulle on arvoitus miksi lähes ilmeetön, kuminaamainen, ällävikainen ja täysin karismaatiton Ryan Gosling on jatkuvasti isoissa päärooleissa. Tässä leffassa hän näyttelee vaalikampanjatoimiston kakkosmiestä, joka on älykäs ja tehokas organisoija mutta idealisminsa takia helposti höynäytettävissä. Kampanjatoimiston henkilökemiat ja kiikun kaakun keikkuvat vaaliennusteet saavat houkutuksen vastapuolen leiriin hyppäämiselle kasvamaan nuoren pyrkyrin mielessä liian isoksi. Samalla uhkaa siirtyä tulenarkaa sisäpiiritietoa kilpailijan leiriin.

Tätä kiinnostavaa asetelmaa ei kuitenkaan kehitetä leffassa pidemmälle, vaan juoni lässähtää perinteiseen Monica Lewinsky -kuvioon, josta jenkit eivät tunnu saavan tarpeekseen. Poliittisiin sisäpiireihin otetaan harjoittelijoiksi vain hyvistä perheistä tulevia tunnollisia suorittajatyttöjä. Mutta kun tuskin parikymppinen harjoittelijatyttö paljastuukin oikeaksi lutkaksi on juonen uskottavuus kaukana. Kevytkenkäinen harjoittelija ei ole vähimmässäkään määrin uskottava hahmo. Hän houkuttelee sänkyyn vaalitoimiston työntekijän vaikka on jo ennestään raskaana tämän pomolle ! Jostakin syystä hän on täysin kykenemätön huolehtimaan itse raskauden keskeytyksestä ja lopulta sopivasti tappaakin itsensä, vaikka on juuri sitä ennen jättänyt puhelinviestin "ette pääse minusta eroon". Joopa joo.

Presidentti voi tehdä mitä tahansa muuta - aloittaa sotia, varastaa ja valehdella ja ajaa maansa vararikkoon - mutta hän ei voi mennä sänkyyn harjoittelijan kanssa. Tämä leffan johtoajatus onnistuu pitämään juonen löyhästi koossa loppuratkaisuun asti, joka on jopa hieman yllättävä. Mutta älykkäästä polittisesta draamasta ei ole siinä vaiheessa enää mitään jäljellä. Britit osaavat ja osaisivat tämänkin elokuvagenren niin paljon paremmin (esim. leffassa Deal).