Kertokaas konkarit kuinka tässä voi käydä. Itsellä tsiljoona M1:stä jo takana, eli osastolla oltu ja paikka nähty, todettu omalla kohdalla hyvin toimimattomaksi hoitomuodoksi. Diagnoosiksi napsahti viime kerralla psykoottistasoinen masennus ja luonnollisesti osastolta kotiuduin antipsykoottien ja mielialalääkkeiden kanssa. Kotiuduttuani lopetin lääkkeet, enkä mennyt avohoitoon. Nyt erinäisistä syistä olen taas avohoitoa aloittamassa. MUTTA: kun sinne menen sairaanhoitajalle/psykiatrille höpöttämään, en kai lääkekielteisyyteni takia voi taas saada pakkohoitolähetettä? Varsinkin jos mietin kaksi kertaa, mitä siellä puhun. Itsettuhoinen en varsinaisesti ole, en suunnittele itsemurhaa jne., mutta kaikki muuten vaan on tyhjää ja toivotonta. Ja onko tilanteessa merkitystä sillä, että minulla on pieni lapsi?
Eli lyhyesti siis, katseleeko ne avohoidossa lääkkeitä syömätöntä potilasta, joka nyt ei muutenkaan ole kauhean motivoitunut koko avohoitoon?
Osastolle en halua, lääkkeillä en enää päätäni pilaa, ja jumalaan en usko, eli rukoilut ei nyt auta. Haluan löytää oman henk.koht. tasapainoni elämällä elämää, vaikka joskus raskasta onkin.
Eli lyhyesti siis, katseleeko ne avohoidossa lääkkeitä syömätöntä potilasta, joka nyt ei muutenkaan ole kauhean motivoitunut koko avohoitoon?
Osastolle en halua, lääkkeillä en enää päätäni pilaa, ja jumalaan en usko, eli rukoilut ei nyt auta. Haluan löytää oman henk.koht. tasapainoni elämällä elämää, vaikka joskus raskasta onkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli olet luovuttanut elämäsi PSYKIATRIAN hoteisiin? Good luck.. :/
Hyvää onnea tässä tarvitaankin, sen verran kauhukokemuksia jo kertynyt omalle kohdalle. Mutta yritän jaksaa hoitaa käyntini asiallisesti polilla, ettei tule sanomista, mutta jos sanomista tulee lääkkeettömyydestä, niin sittenhän en polilla voi käydä, vaan siinä vaiheessa olisi varmaan järkevintä kadota maasta tai jotain... mutta yhä odottelen kokemuksia, selviänkö ilman osastoa, vai mitä tässä tapahtuu...? Tai mikä on se yleinen käytäntö...
Olisi alunperin kannattanut sanoa, että joo lääkkeitä vaan kiitos ja sitten vain jättänyt ne ottamatta...
Psykiatrille kertominen, että et halua lääkkeitä on yksi vaarallisimmista asioista mitä voit tehdä, heidän hoitonsa nykyisin perustuu pääasiassa lääkitykseen.
Etkö voi sanoa, että olet muuttanut mielesi lääkityksestä, hakea lääkkeet apteekista ja olla ottamatta niitä?
Psykiatrit eivät ihan oikeasti pidä siitä, ettet halua heidän pyhiä kaikenpelastavia hermomyrkkyjään napsia...
Jos et ole hengenvaarassa tai vaarallinen muille niin tuskin on perusteita M1:selle. Psykiatrit ovat toki jeesuskompleksisia näennäistieteilijöitä mutta sittenkin kriteerit pakkohoitoon eivät täyty kertomasi perusteella. Googleta.
Millaista apua sieltä sitten haet jos et lääkkeitä? Jos terapiaan haluat niin sitten tarvitsee b-lausuntoa mutta eipä sieltä muuta apua saa. Tai en ole ainakaan huomannut :)
Neuroleptit tappaa. Hitaasti mutta varmasti.
Ei välttämättä M1:stä, mutta voidaan pahimmassa tapauksessa pakottaa hakemaan injektioita avohoidossa pakkohoidon uhalla, myös"mielisairauden pahentuminen ilman hoitoa" riittä M1 lähetteen syyksi... kyllä ne psykiatrit saa pakkohoitoon kenet haluaa jos haluavat.
Totta. Siltikin pakkohoitoon määräämisen perusteet on tarkoin määrätty joskin tulkinnanvaraisia. Itse melkein jouduin mutta sain toisen minua hoitavan henkilön puoltamaan ettei pakkohoito ole välttämätöntä. Kyseinen psykiatri oli kyllä napannut omia pillereitään ehkä pidempään. Naureskeli itsekseen kuinka heillä pelastetaan henkiä.
Kiitos vastauksista.
Tuota mietinkin, että jos lääkäri alkaa vängätä että lääkkeitä on syötävä, niin sitten lupaan niitä syödä, haen ne ja sinne purkkkiinhan ne sitten jää. Mitään injektioita en ala hakemaan, vaikka pakko olisi.
Hieman kirjavaa äsitystä itsellänikin tuosta, että milloin pakohoitoon joutuu. Osastolla ollessani lääkärit laittoivat aina uuteen pakohoitoon, hallinto-oikeudellekin meni alistettavaksi ja läpi meni... sitten kuitenkin, ilman että mikään asia olisi muuttunut, pääsinkin yhtäkkiä pois osastolta... kaikki on niin jotenkin tulinnanvaraista.
"Kyseinen psykiatri oli kyllä napannut omia pillereitään ehkä pidempään. Naureskeli itsekseen kuinka heillä pelastetaan henkiä. " -Nyt kuulostaa juuri samanlaiselta kuin se psykiatri jolla itse olen käynyt. Henkien pelastamisesta se ei tosin ole ehtinyt vielä puhua mitään, mutta naureskeli itsekseen jatkuvasti, niin teimpä saman johtopäätöksen, että on taidettu muutama nappi laittaa omaankin suuhun...
Itse ajattelin valittaa edesmenneestä pakkohoidosta aluehallinnolle, mutta en tiedä uskallanko. Imeisesti he tukevat aina psykiatreja? Ties vaikka laittavat uudestaan pakkohoitoon jos teen kantelun... haluaisin tehdä moisen, mutta vaikka en olekaan enää psykiatrian asiakas, pelottaa että jos haluavatkin minut uudestaan asiakkaaksi jos kantelen...
Oletko koskaan ajatellut valittaa esim. euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle?
Suomi on siellä jo tuomittukin ja Suomea kehotettu muuttamaan pakkohoitolakia, jos koet että hoitoon ei ollut perusteita, voisit saada kivat lomarahat ;)
Siksi en halua osastolle kun siellä kai käy ilmi ettei syö lääkkeitä? Siis neuroleptejä. Bentzoja uskaltaa käytt jonkinverran.
Kyseisellä psykiatrilla silmät ns seisoivat päässä ja sitten tuo järjetön hekottelu. ei tullut M1:stä mutta oli lähellä. Pelotti kyllä h:tisti et lähtö tulee mutta hyvä näin.
Olis kyl kiva kuulla että ruiskutetaanko siellä oikeesti väkisin neuroleptejä, esim seroquelia??
Kyllä injektoidaan väkisin. Minä en halunnut vapaaehtoisesti ottaa lääkkeitä, lääkkeiden syöttämiseen ei ollut mitään syytä kun minut oli jo todettu ensin annettuun diagnoosiin sopimattomaksi, siltikin pakottivat nielemään juurikin tuota seroquelia ja kun ensin kieltäydyin, tehtiin hyvin selväksi että injektoivat jos en itse niele, he olivat jo hakemassa injektiota kun päätin niellä itse lääkkeet...
Ihan sairasta meininkiä.
BTW, itsekseen naureskelu stressin alla ja "pinnallinen" hymy ovat merkkejä neurolepteistä aiheutuneesta aivovauriosta, että jos hän tosiaan itsekseen naureskeli niin taitaa tosiaan vedellä neuroleptejä...