Tuntuu etten jaksa. Olen todella yksinäinen. En jaksa käydä koulua, nähdä ihmisiä ja kaikki alkaa pikkuhiljaa jäädä. Pelaan videopelejä, katselen pornoa ja alan rakastumaan aikuisviihdetähtiin kun he ovat suunnilleen ainoita ihmiskontakteja joita on jäljellä.
Mä en yksinkertaisesti enää meinaa jaksaa tätä yksinäisyyttä. Minkä takia toiset kestää sitä paremmin kuin toiset ja minkä takia yleensä toiset ovat sosiaalisia kuin mitkä ja toiset pelkäävät jo naapureitakin? Olenko heikompi kuin "muut"?
Pellkään että saan jonkun kuolemantaudin ja että heitän henkeni yksin. Sunnuntaisin mulla alkaa aina aivan tajuton päänsärky, joka on nytkin päällä.
Mä pelkään että mulla ei ole mitään annettavaa ihmisille. En oo ikinä seurustellut ja seksiä on harrastettu parin nolon kerran verran.
En meinaa enää jaksaa, mutta en halua kuolla tai tehdä itselleni mitään. Olenkin kai jonkinlaisessa umpikujassa.
Mä en yksinkertaisesti enää meinaa jaksaa tätä yksinäisyyttä. Minkä takia toiset kestää sitä paremmin kuin toiset ja minkä takia yleensä toiset ovat sosiaalisia kuin mitkä ja toiset pelkäävät jo naapureitakin? Olenko heikompi kuin "muut"?
Pellkään että saan jonkun kuolemantaudin ja että heitän henkeni yksin. Sunnuntaisin mulla alkaa aina aivan tajuton päänsärky, joka on nytkin päällä.
Mä pelkään että mulla ei ole mitään annettavaa ihmisille. En oo ikinä seurustellut ja seksiä on harrastettu parin nolon kerran verran.
En meinaa enää jaksaa, mutta en halua kuolla tai tehdä itselleni mitään. Olenkin kai jonkinlaisessa umpikujassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen tuntenut samoin. Ja ehkäpä tunnen vieläkin. Älä jää nykytilanteeseesi vaan muuta asioita ympäriltäsi, lähde jonnekin ja tee eri asioita mitä yleensä teet. Negatiiviset kokemuksesi nykytilanteestasi saavat tarpeettoman suuret mittasuhteet. Ota radikaalisti uusia suuntia heti tänään kaikessa, missä voit.
Huomenna lääkärille, ellet ole jo käynyt. Mielialalääkitys auttaa saamaan toimintakyvyn takaisin ja sitten jaksat ryhtyä tekemään tarvittavia muutoksia elämässäsi.
Kelan korvaamaan terapiaan pääsy ei ole helppoa mutta hyötyisit siitä varmasti.
Hei,
Onko sinulla muita kiinnostuksen kohteita kuin tietokoneella istuminen? Koeta hankkia itsellesi joku harrastus, jossa tapaisit samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Minulla on paljon ystäviä ns. oikeassakin maailmassa, mutta silti huomaan joskus jämähtäväni tietokoneen ääreen, ja pian alkaakin ahdistaa/masentaa. Silloin repäisen itseni irti koneelta ja hakeudun ihmisten seuraan.
Vinkki: vaikka olo ihmisten seurassa tuntuisi epävarmalta, niin koeta muistaa, että useimmat kokevat samoin, vaikka eivät sitä näytä. Ja useimpia ei myöskään muiden ihmisten käytös niin kamalasti kiinnosta. Syntyy harha, että kaikki tarkkailisivat sinua ja olemustasi, mutta näin ei ole. Useimpia kiinnostaa eniten oma itse, ei muut.
Laitappa ittelles koira,siinä on sulle seuraa ja sun täytyy huolehtia sen tarpeista niin ei jää aikaa miettiä niin paljon omaa.Kun käytät sitä ulkona päivittäin niin aina joku pysähtyy jutteleen ja tapautteleen koiraa.Ja vaikka meet sen kanss johonki kerhoo jossa opit opettaan sille käytöstapoja.Ja kaikista tärkein ,et ole koskaan yksin.Kotiakki on mukava tulla kun joku odottaa ja heiluttaa iloisena häntää.Mietippä oisko see hyvä ratkasu sulle.Koirat on kalliita ja jos sull ei ole varaa ostaa niin on aina kodittomia koria joille haetaa kotia.Hyviä kevät päiviä sulle.
Ei ikinä koiraa vain siksi, että "olisi seuraa"! Koira elää jopa 15-vuotiaaksi, joten jos siihen ei ole sydämestään valmis sitoutumaan niin sitä ei pidä ottaa vain siksi että tällä hetkellä kaipaisi jotain tekemistä.
Tapa ittes.
Kiitokset vastauksista ja rakentavasta keskustelusta... paitsi dlasdow i apo.
En mä tiedä, olenko masentunut vai mitä. Olen vain epävarma itsestäni, pettynyt ja kaikkea muuta. Ei ole helppoa lähteä ulos maailmaan, jos ei oikein hyväksy itseään vaan pikemminkin väheksyy.
Kukapa on sanomaan et kkenen tie on vähemmänen arvonen kun toisen.Kaikki polut mettässäki on ollu jossain vaiheessa tarpeen.Niin myös sun polkus on jossain vaiheessa on enämpi tärkeää,juuri nyt ehkä on semmonen hiljainen vaihde....Kiitos kun kirjittelet,saa monet nuoret nähdä etteivät ole ainoita yksinäisiä.Rohkeasti tehty,jatka noi.