Kun katsot, kuka ovellesi on tullut, ja näen silmissäsi sen nopean häivähdyksen lämpöä, sen kimalluksen, kuin tähti olisi syttynyt, silloin minä taas jaksan tämän arjen keskellä.
Sinut on rikottu, minä olen rikkinäinen. Me emme ehkä koskaan tule kietomaan sielujamme yhteen tai löytämään yhdessä sitä, jonka luulimme jo kerran tahoillamme löytäneemme. Jos tunnustaisimme, mitä tunnemme, rikkoisimme illuusion ja särkyisimme todellisuuteen.
Ystäväni, haluan säilyttää nämä hetket, vaikka kohtaloitamme ei olis tarkoitettu toisiinsa kietoutuviksi. Pelkään todellisuutta.
Sinut on rikottu, minä olen rikkinäinen. Me emme ehkä koskaan tule kietomaan sielujamme yhteen tai löytämään yhdessä sitä, jonka luulimme jo kerran tahoillamme löytäneemme. Jos tunnustaisimme, mitä tunnemme, rikkoisimme illuusion ja särkyisimme todellisuuteen.
Ystäväni, haluan säilyttää nämä hetket, vaikka kohtaloitamme ei olis tarkoitettu toisiinsa kietoutuviksi. Pelkään todellisuutta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olisin toivonut, että sinä olisit tullut minun ovelleni ja päättänyt tänne luokseni muuttaa.
Mutta kun elämäsi on toisaalla, en voi ottaa sinua vastaan.
Kun tulet ovelleni, tunnen suurta kaipausta ja antautumisen halua. Se on tuikahdus silmissäni, kihelmöintiä ihollani, kipua vatsanpohjassani. Tukahdutan ja sammutan, onnistumatta. Välittäköön nopea häivähdys sen, mitä suuni ei voi kertoa. Me särkyisimme.
Kuinka usein käyt siellä ovella?
Joitakin kertoja päivässä...jos olen konttorilla. En osaa poiskaan pysyä. Hullua huutaa ikäväänsä täällä, mutta nämä ovat asioita joista ei voi kenellekään puhua.
Ihana teksti. Itsellä samanlainen kokemus miehestä työhuoneen ovella. Katse puhuu omaa kieltään silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Ihana mies, harmi vaan saavuttamaton.
Joo tuttuja on tunnelmat. Sulle vaan eräs nainen: ei se ollut helppoa hyväksyä itsekkään niitä tunteita mitä yllättäen sait aikaan. Vai oliko se sitten mitä.. ? Oliko se niin ,että tämä kliseinen "sielujen sisaruus" vaan osu tässä tapauksessa kohdilleen.
Taisit huomatakin tämän ja saatoit tuntea olosi kiusaantuneeksi,koska.....Olis ehkä pitäny vaan kertoa kaikki ja antaa asian olla. Pelleks kyllä tunsin itseni valitettavasti.
Missä sulle noin kävi?
Anteeksi nyt rupes vaan tuntumaan pahalta
sun puolesta ja erräitten omien kavereitteni takia jotka
on liukunu pois olosuhteitten pakosta mun elämästä.
(Tässä on siis vaan kyse kaveruuesta.)
Minun saavuttamaton mies on perheenisä...=( vetoa tunnemme toisiamme kohtaan, suorastaan suunnatonta vetoa, ainakin omasta puolestani. Enhän tiedä kuinka voimakkaat ovat vastapuolen tuntemukset. Mutta varattuun ei kosketa. Haaveilen kylläkin hänestä iltaisin, ja odottelen että vetovoima laimenee ajan kuluessa.....
Minä olen puolestani se perheenisä, joka puolestaan kärvistelee samojen moraalikysymysten ja periaatteiden äärellä. Voit olla varma, että tunteet ovat voimakkaat, todella voimakkaat.
Toisaalta, nyt kun pitää pintansa ja unohtaa tällaiset hömpötykset, kuinka aidoilta ja oikeilta ne sitten tuntuisivatkaan, voi sitten haudassa todeta, että "elin elämän periaatteen miehenä. "
Nähdäänkö tänään? Vaikka siinä baarissa jossa viimeksi olimme yhdessä, sehän ei ole liian kaukana? Haluaisin keskustella asiat selväksi. En halua että kaikki lipuu ohi.
minä olen nuori nainen joka haikailee varattujen vanhempien miesten perään. onneksi miehillä moraali. onneksi minulla moraali.
kuolkaamme kaikki periaattellisina- paitsi perheiden rikkojat.
en silti väitä vastaan ettenkö haluaisi mieleenkiinnosta kuulla että onko näillä miehillä mitään vastatunteita minua kohtaan. sen kuuleminen ei johtaisi mihinkään syntiseen. saisin vain itse asiat käsiteltyä ja jatkettua seuraavaan kiusaukseen..
Voi, kuinka samanlaista.
2 kerrosta alempana asuu mies, jonka silmät välkkyvät kevättä ja aurinkoa. Itse olen naimisissa ja niin kai hänkin.
Mutta nuo tumamt silmät, joiden katse porautuu syvälle sieluuni, ah.