Siis, apua!!
Mä olen nähnyt niin kauhean aknen, joka oli kehittynyt vuosien kuluessa pelkästä meikkaamisesta, ja ehkä sen pelosta, pelkästä omahyväisyydestä ja sen avulla tavoittelemisesta, pakottamisesta, etten voi kokemaltani kauheudelta ja järkytykseltä, elämältäni juuri edes puhua enää mitään.
Akne oli ollut sairautena ja piileskellyt peitetyillä kasvoilta useamman kymmenen vuoden ajan. Iho oli kummallinen, koholla ja ihminen sen alla, jotenkin irtaallinen. Irrallinen minäkuva aiheutti huomaamattoman pahan olon tunteen, pettymyksen ja ihan fyysisen väsymyksen, joka rentoutti ilmiselvästi ihmistä, ja hänen ympäristöään.
Aluksi aknea oli vaikea havaita kasvoilta, koska ne olivat usein peitetyt paksulla kerroksella pakkelia, meikillä, ja siksi kosmetologia käynneillä yritettiinkin keskustella siitä, kuinka tärkeää oli käydä hoidossa säännöllisin ajanjaksoin, tai säännöllisin ajatuksin. Kummastelin heti aluksi koko pienen, ehkä 8-, tai 9-vuotiaan tytön maailmalla, miksi kosmetologi-käynneistä ilmoitettiin kotiin, omaisille ja jopa sukulaisille, ja muille läheisille.
Ilmeisesti aknea sairastava on haistellut vähän liian kauan aikaa kaikkea maskuliinista. Hän pelkää suunnattomasti ja yrittää saada ympäristöltään apua siihen, että voi pelkonsa avulla, hallita maailmaa, ympäristöänsä. Hän haluaa olla hyväksytty ja elää sillä tavalla tuhoten, oman maailmansa ja tunteidensa avulla, aivan kuten kosmetologikin. Mä en meikkaa koskaan enää, vielä vähemmän puhdistelen omatoimisesti ihoani. Sairastumisen riskini on siis hirvittävän suuri ja kärsin siitä suunnattomasti. En halua olla tällä tavalla valvottu, ja jopa aknella siis vainottu, liian suuren hahmottomuuden, näkymättömän, maskuliinisen hajun uhri.
Ei aknea sairastava säälittävä ole, hän vain haluaa kantaa kaiken maailmassaan, omalla painollaan ja omalla ajallaan, aivan kuten itse haluaa. Syrjimättä paras, hän on loistava roolimalli feminismistä.
- Onko joku muu tehnyt hänelle pahaa?
- Onko feministisyys joidenkin ihmisten maailmassa vielä paha asia?
- Onko joku tehnyt hänelle pahaa, lähes leikellen kasvoja, leikittelemällä?
- Onko hänen itsetuntonsa niin huono, ettei hän kestä edes omia kasvojaan?
- Onko pakko käyttää sairauksia pakottamiseen?
- Onko pakko pyrkiä käyttämään sairaita hyväkseen, itse jaksaakseen?
- Onko meikkaamista ja ihonpuhdistusta aivan varmasti vältettävä lopun ikänsä?
- Onko koskaan keksitty mitään typerämpää ja vastuuttomampaa?
-Onko koskaan keksitty, että yksityis-elämän saa pitää itsellään?
Mä olen nähnyt niin kauhean aknen, joka oli kehittynyt vuosien kuluessa pelkästä meikkaamisesta, ja ehkä sen pelosta, pelkästä omahyväisyydestä ja sen avulla tavoittelemisesta, pakottamisesta, etten voi kokemaltani kauheudelta ja järkytykseltä, elämältäni juuri edes puhua enää mitään.
Akne oli ollut sairautena ja piileskellyt peitetyillä kasvoilta useamman kymmenen vuoden ajan. Iho oli kummallinen, koholla ja ihminen sen alla, jotenkin irtaallinen. Irrallinen minäkuva aiheutti huomaamattoman pahan olon tunteen, pettymyksen ja ihan fyysisen väsymyksen, joka rentoutti ilmiselvästi ihmistä, ja hänen ympäristöään.
Aluksi aknea oli vaikea havaita kasvoilta, koska ne olivat usein peitetyt paksulla kerroksella pakkelia, meikillä, ja siksi kosmetologia käynneillä yritettiinkin keskustella siitä, kuinka tärkeää oli käydä hoidossa säännöllisin ajanjaksoin, tai säännöllisin ajatuksin. Kummastelin heti aluksi koko pienen, ehkä 8-, tai 9-vuotiaan tytön maailmalla, miksi kosmetologi-käynneistä ilmoitettiin kotiin, omaisille ja jopa sukulaisille, ja muille läheisille.
Ilmeisesti aknea sairastava on haistellut vähän liian kauan aikaa kaikkea maskuliinista. Hän pelkää suunnattomasti ja yrittää saada ympäristöltään apua siihen, että voi pelkonsa avulla, hallita maailmaa, ympäristöänsä. Hän haluaa olla hyväksytty ja elää sillä tavalla tuhoten, oman maailmansa ja tunteidensa avulla, aivan kuten kosmetologikin. Mä en meikkaa koskaan enää, vielä vähemmän puhdistelen omatoimisesti ihoani. Sairastumisen riskini on siis hirvittävän suuri ja kärsin siitä suunnattomasti. En halua olla tällä tavalla valvottu, ja jopa aknella siis vainottu, liian suuren hahmottomuuden, näkymättömän, maskuliinisen hajun uhri.
Ei aknea sairastava säälittävä ole, hän vain haluaa kantaa kaiken maailmassaan, omalla painollaan ja omalla ajallaan, aivan kuten itse haluaa. Syrjimättä paras, hän on loistava roolimalli feminismistä.
- Onko joku muu tehnyt hänelle pahaa?
- Onko feministisyys joidenkin ihmisten maailmassa vielä paha asia?
- Onko joku tehnyt hänelle pahaa, lähes leikellen kasvoja, leikittelemällä?
- Onko hänen itsetuntonsa niin huono, ettei hän kestä edes omia kasvojaan?
- Onko pakko käyttää sairauksia pakottamiseen?
- Onko pakko pyrkiä käyttämään sairaita hyväkseen, itse jaksaakseen?
- Onko meikkaamista ja ihonpuhdistusta aivan varmasti vältettävä lopun ikänsä?
- Onko koskaan keksitty mitään typerämpää ja vastuuttomampaa?
-Onko koskaan keksitty, että yksityis-elämän saa pitää itsellään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ooksä iha terve
En ole, vaan minulla on kognitiivisesti, itse asetettu sterilisaatio, jota ei tarvitse julkisesti ulkonäköpiirre-vammoin esitellä muille ihmisille, edes painostuksen alaisena.
- Tätä pidetään hirveän törkeänä ja ihmiset pitävät sitä melko vaikeana skitsofreniana, sekä leläimellisyytenä, mitä se onkin.
Kysymyksessä on sukupuolenvaihdollinen egoistinen kiljahtelu, esim. lääketieteen piiristä, vain osoittelemisen avulla.