Taitaa olla skitsofrenia. Ei diagnosoitu. Psykooseja ollut, mutta pysynyt sen verran hallinnassa että töitä teen kyllä ihan normaalisti nykyään. Mutta aika tuskaa se on. Vaikea työyhteisö, uupumus vaivaa ja mietin että pitäisi päästä pois kuvioista keinolla millä hyvänsä.
Lueskelin että skitsofrenialla ja luovuudella on yhteys. Ja jos tauti pysyy jotenkin hallinnassa, kuten on pysynyt niin voisiko yrittää hyödyntää tuota luovuutta arkipäiväisen taistelun sijaan.
Esimerkikisi kirjan kirjoittaminen tms. luovempi toiminta. Sillähän ei kyllä elä mutta jos saisi jonkun työeläkeputken päälle, höystettynä asumistuilla ja soskuilla niin tuskin se ihan hirveän paljon vähempää on kuin nykyisestä surkeasta palkasta jää käteen.
Tuntuu että elämä menee ihan hukkaan tuolla koneistossa jolla ei ole mitään merkitystä. Päälle tulee vielä paha mieli joka venyy ykistyiselämänkin puolelle. Ja en oi sille mitään vaikka kuinka yritän, aivotoiminta on kyllä joskus aivan outoa.
Lueskelin että skitsofrenialla ja luovuudella on yhteys. Ja jos tauti pysyy jotenkin hallinnassa, kuten on pysynyt niin voisiko yrittää hyödyntää tuota luovuutta arkipäiväisen taistelun sijaan.
Esimerkikisi kirjan kirjoittaminen tms. luovempi toiminta. Sillähän ei kyllä elä mutta jos saisi jonkun työeläkeputken päälle, höystettynä asumistuilla ja soskuilla niin tuskin se ihan hirveän paljon vähempää on kuin nykyisestä surkeasta palkasta jää käteen.
Tuntuu että elämä menee ihan hukkaan tuolla koneistossa jolla ei ole mitään merkitystä. Päälle tulee vielä paha mieli joka venyy ykistyiselämänkin puolelle. Ja en oi sille mitään vaikka kuinka yritän, aivotoiminta on kyllä joskus aivan outoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, kirjoittaminenhan auttaa usein. Samalla näet, kykenetkö pitkäjänteiseen toimintaan, kun alat kirjaa tehdä.
Itellä on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö, masennusoireinen muoto. Pidän taiteesta ja saankin paljon apua piirtämisestä/maalaamisesta sekä kirjoittamisesta. Kirjotelmia käydään terapeutin kanssa läpi (siis niitä pätkiä mitä annan lukea)