Onko täällä muita miehiä, joille tuli kauna ja katkeruus naisia kohtaan noin 37-vuotiaana. Minulle se kehittyi, kun 21-25-vuotiaana naiset torjuivat baarissa ja lisäksi olivat ilkeitä. Itse olin arka ja ujo, mutta komea. Arvelen, että sen ikäiset naiset kostavat komistuksille kärsimyksensä, jotka ovat teininä saaneet retkahtamisesta komeisiin miehiin. Aloin jo 24-vuotiaana pitämään itseäni liian vanhana ''ekan kerran'' kokemiseen, ja baareissa käymiseen. Ajattelin ettei elämää pidä ottaa liian vakavasti, ja ryhdyin pilkalliseksi tanssimista kohtaan ja ihastumista kohtaan. Olin kyyninen ja yritin pilata muidenkin ilon, jos yrittivät viettää mukavaa baari-iltaa. Olin jopa niin pessimisti, että jos tyttö tuli lähettyville ''tyrkylle'', pidin varmana että hänen tarkoitus on houkutella minut aloittamaan juttelu, jotta hän sitten voisi sanoa jotain loukkaavaa ja ikävää, joka pilaisi iltani Odotin aina kärsivällisesti, kunnes tyttö alkoi olla niin vaivautunut, että häipyi, ja sitten onnittelin itseäni, että olin ''voittanut'' tilanteen, vaikka nousuhumalassa kamalasti teki mieli aloittaa juttelu. Huomasin sitten noin 27-vuotiaana, että naisilla oli ääni kellossa muuttunut, ja ne aloittivat itse juttelun. Kiltti, komea, arka ja ujo mies alkoikin kiinnostaa. Reaktioni oli viileä käyttäytyminen, jossa vastailin kysymyksiin passiivisesti, mutta en ylläpitänyt juttelua, koska en halunnut olla utelias, tungetteleva, ''etova limanuljaska, joka ''luulee liikoja itsestään ja ''yrittää jotain''.
En tiennyt, että naisetkin tykkäävät seksistä, koska ei ollut niin hyviä kavereita ollut ikinä, että olisi ollut siitä puhetta. Luulin että jos kitkuttelen 30-vuotiaaksi, niin seksinpuute lakkaa iän yötä vaivaamasta. Luulin että noin 36-vuotiaana minulla on perhe, ja että nuoruusvuoteni ovat muistoissani hankalia, niin kuin kaikilla muillakin. Nyt 42-vuotiaana olen viime vuosina tajunnut, ettei varhaisen aikuisiän noin hankalaa pitänyt olla. Ilmeisesti minulla oli huono itsetunto, pelkoja ja jännitystä kuten muillakin, mutta en päässyt niistä yli, koska ei ollut ketään, kenelle olisin voinut kertoa ajatuksistani, ja joka olisi ottanut murheeni vakavasti. Niitä kyllä riitti, jotka sanoivat, että ''asiat kyllä järjestyvät''. Ilmeisesti komea ulkonäköni oli melkoinen harha, joka hämäsi ensimmäistä terapeuttiakin, kun olin 31. Todellisuudessa miehet pitivät pahana kilpailijana ja olivat kateellisia. Tytöt olivat ensin vessaan juoksevia panikoivia pissaliisoja ja sitten kostomielellä liikkuvia 21-25-vuotiaita. Itse en selviytynyt kunnolla tasapainoiseen aikuisuuteen. Itsemurhaa ajattelin satoina päivinä 21-29-vuotiaana. Usein se oli eka ajatus aamulla ja viimeinen illalla ennen nukahtamista.
En tiennyt, että naisetkin tykkäävät seksistä, koska ei ollut niin hyviä kavereita ollut ikinä, että olisi ollut siitä puhetta. Luulin että jos kitkuttelen 30-vuotiaaksi, niin seksinpuute lakkaa iän yötä vaivaamasta. Luulin että noin 36-vuotiaana minulla on perhe, ja että nuoruusvuoteni ovat muistoissani hankalia, niin kuin kaikilla muillakin. Nyt 42-vuotiaana olen viime vuosina tajunnut, ettei varhaisen aikuisiän noin hankalaa pitänyt olla. Ilmeisesti minulla oli huono itsetunto, pelkoja ja jännitystä kuten muillakin, mutta en päässyt niistä yli, koska ei ollut ketään, kenelle olisin voinut kertoa ajatuksistani, ja joka olisi ottanut murheeni vakavasti. Niitä kyllä riitti, jotka sanoivat, että ''asiat kyllä järjestyvät''. Ilmeisesti komea ulkonäköni oli melkoinen harha, joka hämäsi ensimmäistä terapeuttiakin, kun olin 31. Todellisuudessa miehet pitivät pahana kilpailijana ja olivat kateellisia. Tytöt olivat ensin vessaan juoksevia panikoivia pissaliisoja ja sitten kostomielellä liikkuvia 21-25-vuotiaita. Itse en selviytynyt kunnolla tasapainoiseen aikuisuuteen. Itsemurhaa ajattelin satoina päivinä 21-29-vuotiaana. Usein se oli eka ajatus aamulla ja viimeinen illalla ennen nukahtamista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mutta mikä on tilanne nyt? Saisit varmasti 35 vuotiasta yh-naista, mikset enää yritä?
No ei 35v täyspäinen yh-äiti tuollaiseen retkahda. Pääkin on kuin haminankaupunki. Kyllä sillä on juna jo mennyt. 42v eikä koskaan seurustellut. Suurin osa tutuista taatusti pitää homona. Ja vieraille ei ulkonäkö ilman päänsisältöä auta siinä tutustumisessa.
Pitäisi keskittyä siihen omaan elämään. Ei kaikkien ole pariuduttava. Sinkku voi olla omastakin tahdosta. Hieman olet kyllä myöhässä luomaan uraakin kun pikkuhiljaa jo eläke häämöttää.
Itsekkyydestäkö se naisviha kumpuaa? Eihän naistsen vika ole että olet tuollainen torvi, ihan omaa vikaa se on. Helpompaa toki toisia syytellä omasta tyhmyydestä. Tuo vaan kaikki osoittaa että olet todella syvästi mielenvikainen, etkä tasapainossa edes tavalliseen elämään. Hoidossa nään tulevat vuotesi kuluvan.
Kyllä, juuri näin. Aloittaja on surkea ja seonnut miesparka, joka tarvitsee hoitoa, ennen kuin jotain kamalaa pääsee tapahtumaan.
Tuollainen negatiivinen asenne vain lisää aloittajan naisvihaa ja naisenpelkoa. Etkö voisi yhtään ottaa auttaa ja tukea häntä sanomalla, ettei hän ole omaan tilaansa syyllinen. Voisit vaikka sanoa, että jopa sinä voit ehkä rakastaa häntä niin kuin nainen rakastaa miestä. Näin sanomalla hän voi rohkaistua ja huomata, ettei kaikkia naisia tarvitsekaan pelätä.
No ei kaikilla ole kyllä rohkaisun armolahjaa ja älä ota kovin vakavasti näillä palstoilla tarjottuja ohjeita. Naiset voivat torjua jos heidät on joksus hylätty, myös isä- ja äitisuhteessaan pettyneet, seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset voivat reagoida vihalla vastakkaiseen sukupuoleen.
Siinä nähdään, että kosto ja viha eivät koskaan kannata: ennen pitkää kosto kolahtaa omaan nilkaan ja kaventaa ja katkeroittaa ihmisen. Sinun omassakin elämässä on varmaan kasvun varaa. Ihmisyyttä ja psyykeen lainalaisuudesta voi nykyään itsekkin opiskella. Voit mennä vaikk kirjastoon ja lainata kirjallisuutta.
Ei toimivia ja lämpimiä ihmisuhteita saada ja luoda valtapelillä kuin kukot tantereella. Sen vertaa ihmisyydstä tiedän, että en tuomitse sinua hotiin loppuvuosiksi. En ole asiantuntija, mutta kannustan sinua eteenpäin. Tapaasi toimia ja aseenteesi kyllä kaipaavat muutosta.
Ei yksikään nainen suhtaudu negatiivisesti mieheen josta on hyvä ensivaikutelma esim. ulkonäön kautta tai muiden ominaisuuksien kautta.
Jos noin tapahtuu niin silloin mies ei miellytä yleensä ulkonäön tms, kautta.
Mutta eipä tuolla katkeruudella juuri saavuta mitään...
No ootpa kyllä tehnyt elämästäsi kurjaa... ja ilmeisesti ihan vaan ylpeyttäsi ja pahaa tahtoasi... :(
Naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin. Hyviä ja pahoja löytyy molemmista. Kaikki miehet eivät ole herrasmiehiä, eivätkä kaikki naiset ole kiusaajia.
Minä saan kulkea täysin rauhassa, eli taidan antaa sukupuolineutraalin kuvan itsestäni. Se tavallaan tekee asiat helpoksi (asiat ovat vain asioita), mutta myöskin voi sotkea kuviot jos ei huomaa että toinen syystä tai toisesta tuntisikin vetoa juuri minuun.
Eivät kaikki parisuhteessa elävät ole kivan näköisiä saatikka kivoja luonteeltaan.
Eiköhän kannattaisi tuo naisviha ja kyynisyys unohtaa ja ottaa jokin muu tarkoitus olemiseen.
Tietysti jos rahaa vain löytyy niin kyllä niitä maita löytyy josta edellä mainitut asiat sillä järjestyvät.
Tuo komeus on ns. katsojan silmissä. En usko että naiset nyt kovinkaan ilkeitä ovat komeille miehille, vaan enemmänkin sinisilmäisille ja ujoille tyypeille. Varsinkin kokemattomuus näkyy usein varovaisuutena ja tämä voi antaa huonon kuvan.
Naiset suhtautuvat kaikkein huonoimmin sellaisiin miehiin joista eivät pidä... Eli jos ulkonäkö miellyttää niin varmasti suhtautuminenkin on parempaa.
Itsevarmuuden rooli on todella iso. Mitä vähemmän miestä haittaa vaikkapa naisten negatiivinen suhtautuminen niin sitä parempi kuva välittyy. Mutta jos mies alkaa kokemaan olonsa tukalaksi tuon negatiivisuuden takia niin sitä huonommin naiset ja muutkin tahot ajattelevat hänestä.
Nuorten ei kannata noudattaa neuvoja, joita yleisesti pyörii ilmoilla. Minä noudatin neuvoja ja lopputulos on avauksessa. Uudet ohjeet:
1. Asiat ei loksahda itsestään kohdalleen, eikä ne järjesty itsestään.
2. Tytöille ei kannata mennä luottavaisena reippaasti juttelemaan, vaan pitää mennä varovaisesti, koska vastaus on usein tyly tai ilkeä. Siihen kannattaa vastata kovuudella, niin ei harmita jälkikäteen, että on ollut liian kiltti.
3. Siihen ei kannata luottaa, että varmasti tapaa ihanan tytön, ja sen oikean kumppanin. On syytäkin olla huolissaan, että jää yksin ilman rakkautta ja seurustelukumppania koko elämäksi, koska se on täysin mahdollista.
Älkää antako huonoja neuvoja, älkääkä noudattako niitä. Ei kannata olla kiltti herrasmies, eikä luottavainen optimisti. Jos on yksinäinen nuori aikuinen, kannattaa valvoa, juodä, örveltää, käydä maksullisissa ja tapella snagarijonossa. Elämä on vittumaista ja siihen pitää osata mennä mukaan. Nuorena luulin että aikuisena on romantiikkaa ja tunnelmallisuutta luvassa, mutta kyllä elämä on vain känni-bailausta ja örveltelyä. Jos ei mene mukaan, jää yksinäiseksi.
'elämä on vain känni-bailausta ja örveltelyä. Jos ei mene mukaan,
jää yksinäiseksi.'
Jeps, tommoisessa ympäristössä minäkin elin nuoruusvuosinani, aika
samalla lopputulemalla kuin ap.
Se ei muuten siinä ympäristössä riitä, että jotenkin roikkuu siellä
joukon jatkona mukana, jotain tarttis tavalla tai toisella saada
tapahtumaankin.
Epuilta lainaten "toiset purjehtii läpi elämän, jormat ojossa elävät
elämän väkevän"
Ihan mielenkiinnosta, mistä naisviha johtuu? Kun olin koulukiusattu, minua kiusasivat pääasiassa pojat/nuoret miehenalut. Ne haukkuivat minut rumaksi, nolasivat minut pakollisilla yhteistanssitunneilla ja niin edelleen. Mukavinta, mitä yksikään poika minulle teki yläasteaikoina, oli se että ne eivät puhuneet minulle. Lukiossa sama paska jatkui, mutta jotkut sentään olivat ystävällisiä minua kohtaan... yksin jääneenä on iso asia sekin, että joku vaivautuu edes moikkaamaan ja ottaa ryhmätyöhön pariksi ilman nurinoita.
En silti vihaa kaikkia miehiä, vaan ymmärrän, että kaikki eivät käyttäytyisi minua kohtaan niin ilkeästi. Olen ystävällinen kaikille, jotka tulevat nyt aikuisiällä juttelemaan minulle... myös pultsareille, jotka kysyy mihin bussiin pitäisi nousta. Baareissa en ole käynyt kuin kerran pakollisessa fuksitapahtumassa. Se, tullaan juttelemaan on tällaiselle syrjitylle nuorelle iso asia. Miksi käyttäytyisin niitä kohtaan yhtä ilkeästi kuin joku yläastelainen poika käyttäytyi aikanaan minua kohtaan? He eivät ole sama ihminen. Tuo, että käyttäytyy kylmästi kaikkia naisia kohtaan "kostoksi", kun osa oli ilkeitä... se on minusta tosi typerää. Ajattele, että joku niistä sinulle baarissa juttelemaan tulleista voisi nyt olla vaimosi, jos et olisi ollut sille viileä. Minä en todellakaan halua levittää pahaa mieltä muille enää sen jälkeen, mitä olen kokenut. En pysty samaistumaan ollenkaan siihen katkeruuteen.
Aivan. On täysin epäkypsää mennä kostamaan kokemansa vääryydet niihin syyttömille ihmisille. Voihan sitä paitsi hyvinkin olla, että tällaista sijaiskärsijää itseäänkin on jo aiemmin kohdeltu todella huonosti ja joutuessaan toistuvasti toisten tekemien pahojen tekojen "maksumieheksi" hän saattaa menettää täysin uskonsa kohdata myös ystävällisiä ja hyviä ihmisiä.