Olen 25-vuotias mieshenkilö, ja olen kärsinyt sexuaalisista suorituspaineista aikaisesta teini-iästä asti. Aloitin tämän ketjun, koska minua kiinnostaisi tietää jos täältä löytyy muita jotka kärsivät tai ovat kärsineet samasta ongelmasta, ja miten he ovat onnistuneet voittamaan pelkonsa (tai pyrkivät tekemään sen). Toki muutkin ovat tervetulleita antamaan palautetta.
Vielä muutama vuosi sitten en suostunut myöntämään pelkoani edes itselleni, mutta ajan myötä asia on kuitenkin tullut hyväksyttyä. En osaa sanoa mistä pelko on peräisin, tai miksi se on niin vahva, mutta en ole sen takia koskaan kyennyt aloittamaan suhdetta naisen kanssa, siinä pelossa että se saattaisi johtaa suuteluun/sexiin ja nolo totuus tulisi hänen tietoisuuteensa. Olen myös huomannut että vaikka on helpointa keskittyä muihin asioihin ja kuvitella että mitään ongelmaa ei ole, niin ongelmat eivät katoa itsestään odottamalla.
Muutama vuosi sitten en kyennyt keskustelemaan, saati edes katsomaan nuoria naisia silmiin hermostumatta. Tiesin kuitenkin että syy hermostumiseeni oli huono itsevarmuus/itsekuva, ja kun lopulta lakkasin kuvittelemasta että ongelmaa ei ollut ja aloin tekemään jotakin asian eteen, asiat myös parantuivat. Selvitin eri tapoja joilla omaa itsekuvaa voi parantaa ja itsevarmuutta kasvattaa. Pyrin myös parantamaan sosiaalisia taitojani ja yleensäottaen viettämään enemmän aikaa muiden ihmisten parissa. Tuloksena oli että yksinäinen mies joka piti aikaisemmin itseänsä rumana, tyhmänä ja turhana (ja joka myös muistutti itseänsä tästä taukoamatta), on tätänykyä tyytyväinen omaan ulkonäköönsä ja muistuttaa itseänsä omista vahvuuksistaan heikkouksien sijasta. Olen myös saanut monia uusia ystäviä, joista osa ovat jopa naispuolisia. Eli vaikka en ole vieläkään mikään Casanova, niin tämä kokemus opetti minulle sen että asioita voi muuttaa jos niiden eteen on valmis tekemään työtä.
Ongelmia ratkoessa on aina aloitettava jostain, ja ensimmäinen askel omalla kohdallani oli peloistani puhuminen toisen ihmisen kanssa, joka tässä tapauksessa on koulun psykiatrinen sairaanhoitaja. Olen jo saanut häneltä monia hyviä neuvoja, ja ajatusmaailmani on avartunut paljon. Ymmärrän ehdottomasti pelkoni paremmin nyt, jonka luulisi auttavan sen voittamista. Tässä tapauksessa toinen henkilö voi kuitenkin vain auttaa tiettyyn pisteeseen asti, ja minulla alkaa olla sellainen tunne että siihen pisteeseen ollaan nyt tultu.
Seuraava askel olisi kaiken logiikan mukaan pyytää joku nainen ulos ja katsoa mihin se johtaa. Ongelmana on kuitenkin se, että kynnys tämän tekemiseen on erittäin korkealla. Ymmärrän että henkilölle jolla ei ole tätä pelkoa voi olla todella vaikeaa hahmottaa mikä tässä voi olla niin vaikeaa, mutta ainakin minun kohdallani naisen ulos pyytäminen tuntuu kutakuinkin mahdottomalta. Tunnetta voisi ehkä verrata siihen että äärimmäisen korkeanpaikankammon omaavan henkilön pitäisi tehdä Benji-hyppy. Se ei yksinkertaisesti tunnu realistiselta.
Naisen ulospyytämisessä pelottaa ensinnäkin se että häntä ei ehkä kiinnosta mennä ulos kanssani. Suurempana ongelmana näen kuitenkin sen että pelkään vielä enemmän että hän suostuu siihen. Lehdissä, kirjoissa ja nettideittipalstoilla saa toistuvasti lukea siitä miten naiset haluavat kokeneita ja itsevarmoja miehiä, joka on tietenkin ymmärrettävää. Muut standardit ulkonäön ja persoonallisuuden välillä vaihtelevat tietenkin paljon, mutta lukemani perusteella majoriteetille naisista nuo kaksi vaikuttavat olevan minimivaatimus. 25-vuotias "mies" joka olisi ensimmäistä kertaa treffeillä ei toisinsanoen oikein sovi tuohon kuvaan.
Ongelmia lisää vielä se että kun näen naisen johon tunnen vetoa ja joka näyttää olevan kiinnostunut minusta, minua alkaa hermostuttamaan ja käyttäydyn tavalla joka saattaa antaa kuvan että en olekaan kiinnostunut hänestä. En esim. uskalla hymyillä, tai jos katseemme kohtaavat toistuvasti niin en ehkä kehtaa katsoa hänen suuntaansa muutaman kerran jälkeen. Voi siis aika lailla unohtaa sen että joku nainen pyytäisi minuakaan ulos. Olen toisinsanoen pinteessä, enkä oikein tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, ja ajattelin tarkistaa jos täältä saisi jotain hyviä neuvoja. Mikä voisi esimerkiksi helpottaa naisen pyytämistä ulos?
Tekstistä tuli suunniteltua pidempi, mutta toivon että joku kuitenkin jaksaa lukea sen läpi ja vastata. :)
Vielä muutama vuosi sitten en suostunut myöntämään pelkoani edes itselleni, mutta ajan myötä asia on kuitenkin tullut hyväksyttyä. En osaa sanoa mistä pelko on peräisin, tai miksi se on niin vahva, mutta en ole sen takia koskaan kyennyt aloittamaan suhdetta naisen kanssa, siinä pelossa että se saattaisi johtaa suuteluun/sexiin ja nolo totuus tulisi hänen tietoisuuteensa. Olen myös huomannut että vaikka on helpointa keskittyä muihin asioihin ja kuvitella että mitään ongelmaa ei ole, niin ongelmat eivät katoa itsestään odottamalla.
Muutama vuosi sitten en kyennyt keskustelemaan, saati edes katsomaan nuoria naisia silmiin hermostumatta. Tiesin kuitenkin että syy hermostumiseeni oli huono itsevarmuus/itsekuva, ja kun lopulta lakkasin kuvittelemasta että ongelmaa ei ollut ja aloin tekemään jotakin asian eteen, asiat myös parantuivat. Selvitin eri tapoja joilla omaa itsekuvaa voi parantaa ja itsevarmuutta kasvattaa. Pyrin myös parantamaan sosiaalisia taitojani ja yleensäottaen viettämään enemmän aikaa muiden ihmisten parissa. Tuloksena oli että yksinäinen mies joka piti aikaisemmin itseänsä rumana, tyhmänä ja turhana (ja joka myös muistutti itseänsä tästä taukoamatta), on tätänykyä tyytyväinen omaan ulkonäköönsä ja muistuttaa itseänsä omista vahvuuksistaan heikkouksien sijasta. Olen myös saanut monia uusia ystäviä, joista osa ovat jopa naispuolisia. Eli vaikka en ole vieläkään mikään Casanova, niin tämä kokemus opetti minulle sen että asioita voi muuttaa jos niiden eteen on valmis tekemään työtä.
Ongelmia ratkoessa on aina aloitettava jostain, ja ensimmäinen askel omalla kohdallani oli peloistani puhuminen toisen ihmisen kanssa, joka tässä tapauksessa on koulun psykiatrinen sairaanhoitaja. Olen jo saanut häneltä monia hyviä neuvoja, ja ajatusmaailmani on avartunut paljon. Ymmärrän ehdottomasti pelkoni paremmin nyt, jonka luulisi auttavan sen voittamista. Tässä tapauksessa toinen henkilö voi kuitenkin vain auttaa tiettyyn pisteeseen asti, ja minulla alkaa olla sellainen tunne että siihen pisteeseen ollaan nyt tultu.
Seuraava askel olisi kaiken logiikan mukaan pyytää joku nainen ulos ja katsoa mihin se johtaa. Ongelmana on kuitenkin se, että kynnys tämän tekemiseen on erittäin korkealla. Ymmärrän että henkilölle jolla ei ole tätä pelkoa voi olla todella vaikeaa hahmottaa mikä tässä voi olla niin vaikeaa, mutta ainakin minun kohdallani naisen ulos pyytäminen tuntuu kutakuinkin mahdottomalta. Tunnetta voisi ehkä verrata siihen että äärimmäisen korkeanpaikankammon omaavan henkilön pitäisi tehdä Benji-hyppy. Se ei yksinkertaisesti tunnu realistiselta.
Naisen ulospyytämisessä pelottaa ensinnäkin se että häntä ei ehkä kiinnosta mennä ulos kanssani. Suurempana ongelmana näen kuitenkin sen että pelkään vielä enemmän että hän suostuu siihen. Lehdissä, kirjoissa ja nettideittipalstoilla saa toistuvasti lukea siitä miten naiset haluavat kokeneita ja itsevarmoja miehiä, joka on tietenkin ymmärrettävää. Muut standardit ulkonäön ja persoonallisuuden välillä vaihtelevat tietenkin paljon, mutta lukemani perusteella majoriteetille naisista nuo kaksi vaikuttavat olevan minimivaatimus. 25-vuotias "mies" joka olisi ensimmäistä kertaa treffeillä ei toisinsanoen oikein sovi tuohon kuvaan.
Ongelmia lisää vielä se että kun näen naisen johon tunnen vetoa ja joka näyttää olevan kiinnostunut minusta, minua alkaa hermostuttamaan ja käyttäydyn tavalla joka saattaa antaa kuvan että en olekaan kiinnostunut hänestä. En esim. uskalla hymyillä, tai jos katseemme kohtaavat toistuvasti niin en ehkä kehtaa katsoa hänen suuntaansa muutaman kerran jälkeen. Voi siis aika lailla unohtaa sen että joku nainen pyytäisi minuakaan ulos. Olen toisinsanoen pinteessä, enkä oikein tiedä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, ja ajattelin tarkistaa jos täältä saisi jotain hyviä neuvoja. Mikä voisi esimerkiksi helpottaa naisen pyytämistä ulos?
Tekstistä tuli suunniteltua pidempi, mutta toivon että joku kuitenkin jaksaa lukea sen läpi ja vastata. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mä olen 24-vuotias mies ja poikuuteni menetin vasta puoli vuotta sitten itseäni reilusti vanhemmalle naiselle eli seksiä en ole harrastanut kuin kerran elämässäni. Olen myös tosi epävarma naisten kanssa ja ihan sama ongelma etten uskalla puhua naisille saati pyytää heitä lähteämään mukaani.
Mulla ollu jo monta vuotta vakava sosiaalisten tilanteiden pelko ja usein ahdistaa niin ettei meinaa saada henkeäkään. En kyllä todellakaan tiedä mistä tällainen johtuu. Tosi ahdistavaa kun pelkään että menetän kaikki vähäisetkin tilaisuuteni tämän ongelman takia. Niin ja mullakin on niin kovat suorituspaineet että pelkään etten laukea seksin aikana ollenkaan kuten mulle kävi ekalla kerralla ja eräällä toisella kerralla kun sain pelkkää suuseksiä. Mulla täytyy olla jotain todella pahoja päänsisäisiä lukkoja.