Näin uutisissa nuoria, kauniita syyrialaisia miehiä, jotka parhaassa iässään harjoittelevat taistelutaitoja valmiina kuolemaan marttyyreina Syyrian vapautuksen puolesta.
Ymmärrän, että taistelaan sortajaa vastaan, mutta en ymmärrä, miksi heidät manipuloidaan uskomaan, että kuoleman hetkellä he siirtyvät Paratiisiin ja saavat ikuisen levon ja onnen siellä, marttyyreina kaatuessaan.
Niinpä he syöksyvät tulituksesta välittämättä eteenpäin vain odottaen lopullista osumaa, joka vie heidät Paratiisin portille.
Se on hirveää tuhlausta. Jokainen nuorimies tarvitaan elävänä rakentamaan Syyriaa, kun Assad vihdoin on kukistettu. Ei kuolleena ole hyötyä kenestäkään. Marttyyrit eivät anna leipää jälkeenjääville. Jumala vie pojat
Ymmärrän, että taistelaan sortajaa vastaan, mutta en ymmärrä, miksi heidät manipuloidaan uskomaan, että kuoleman hetkellä he siirtyvät Paratiisiin ja saavat ikuisen levon ja onnen siellä, marttyyreina kaatuessaan.
Niinpä he syöksyvät tulituksesta välittämättä eteenpäin vain odottaen lopullista osumaa, joka vie heidät Paratiisin portille.
Se on hirveää tuhlausta. Jokainen nuorimies tarvitaan elävänä rakentamaan Syyriaa, kun Assad vihdoin on kukistettu. Ei kuolleena ole hyötyä kenestäkään. Marttyyrit eivät anna leipää jälkeenjääville. Jumala vie pojat
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei Syyriassa toimivia jihadisteja tukevaa länttä kiinnosta syyrialaisten hyvinvointi vaan ainoastaan Assadin länsimaista riippumattoman hallinnon kumoaminen keinolla millä hyvänsä. Mikäli Libyan kohtalo toistuu Syyriassa, sitä enemmän lännellä on verta käsissään. Aina kun se on ollut lännen kannalta tarpeen, länsimaat ovat ruokkineet jihadismia empimättä, kuten Afganistanissa 1980-luvulla, Balkanilla 1990-luvulla ja sittemmin kaikkialla siellä, missä länsi tuntee tarvetta horjuttaa eri valtioiden laillisia hallituksia, jotka seisovat länsimaisten ylivaltapyrkimysten tiellä. Monessa maassa jihadistit, jotka kuvittelevat käyvänsä pyhää sotaa, ovat todellisuudessa vain nappuloita lännen kyynisessä uuskolonialistisessa pelissä.
Suuren maailmankamppailun etulinja on nyt Syyriassa. Assad taistelee urheasti kaikkien imperialismia vastustavien voimien puolesta lännen agentteja vastaan. Mutta on muistettava, kuinka kävi esimerkiksi Serbian, Irakin ja Libyan suvereenien hallitusten, kun ne joutuivat länsimaista käsin ohjaillun aggression kohteiksi. Sama kohtalo voi tulevaisuudessa uhata Irania.
En kirjoita politiikkaa, vaan murehdin taistelijoita, jotka manipuloidaan kaatumaan sodassa veljeään vastaan.
Eikö jo koraanikin sano, ettei muslimi voi olla väärässä?
Mutta kun sota vihdoin päättyy, mistä jälleenrakentajat löytyvät ja kuinka he voivat sitten elää rinnakkain? Miten käy marttyyrien? Missä on heidän Paratiisinsa, heidät on yllytetty taistelemaan ja kuolemaan ja luvattu siitä hyvästä Paratiisi.
Eikö kukaan sääli näitä nuoria ihmisiä!
Koroljoville
Onnittelen! Olet herännyt pitkästä talviunesta. Näetkö unenpöppöröisillä silmilläsi Malissa suuren maailmankamppailun merkkejä?
Ilmeisesti ei sääli.