Olen aina pitänyt autolla ajamisesta, joskus nuorempana saatoin lähteä vain huvikseen ajamaan satoja kilometrejä paikasta toiseen. Tuolloin kovasti haaveilin myös taksikuskin yms. ammatista. Viime syksynä sainkin sitten paikan mainosten jakelijana ja vielä työpaikan autolla. Sairastuin kuukauden päästä, sain näköhermotulehduksen ja myöhemmin ueviitin toiseen silmääni.
Nämä aiheuttivat sen, että näkökykyni heikentyi. Vasemmassa silmässäni, jossa ueviitti edelleen on on jatkuva näköhäiriö. Oikean silmäni (jossa oli näköhermontulehdus) väri näkö on huonontunut. Lisäksi silmäni tuntuvat olevan yhä herkemmät valolle; auringonpaiste saa minut melkein sokeaksi. Pimeässä en näe juuri mitään, varsinkin jos ajan autolla ja vastaan tulee muita autoja.
Ajoin työssäni n. 8-10 h autolla kaksi kertaa viikossa. Ajon kuin olisin unessa, en tajunnut muiden autojen läsnäoloa ja tuskin huomasin jalankulkijaakaan. Kerran meinasin ajaa kolarin, koska en yksinkertaisesti havainnut oikealta tulevaa autoa. Tällä hetkellä olen sairaslomalla, ollut jo n. 3 kk, mutta tämä sitten johtuukin toisesta sairaudesta joka puhkesi samoihin aikoihin. Muutaman kerran tämän sairasajan aikana olen yrittänyt hypätä auton rattiin, mutta olen saanut huomata, että pelko saa minut melkein lamaantumaan, enkä pääse edes parkkipaikalta.
Silmälääkäri ei ole antanut autolla ajo kieltoa ja kysyessäni asiasta, hänen mielestään olen kykenevä ajamaan autolla. Itse näen asian niin, että ehkä joten kuten pystyisin ajamaan muutaman minuutin päivällä, jos aurinko on pilvessä. Heti jos aurinko paistaa tai on liian hämärää joudun lähes paniikkiin kun tajuan etten havaitse autoja heti (nämä kokemukset siis siitä kun olin vielä työssä). Lisäksi luulen, että tuo 8 tunnin autolla ajo olisi muutenkin jo liikaa ilman tuota paniikkiin joutumista, sillä joudun keskittymään kun katson vaikken autolla ajaisikaan. Testeissä ja muissa näköasiaan liittyvissä asioissa olen rampannut.
Itse mietinkin nyt sitä, että mitä sitten kun lääkäri toteaa minun olevan työkykyinen tuon toisen sairauden puolelta? En voisi tällä hetkellä kuvitellakkaan hyppääväni auton rattiin. Entä jos ajankin jonkun päältä? Entä jos aiheutan pahan kolarin? Miten ylipäätänsä voisin edes kuvitellakaan työssä ajamista, kun pelkkä autossa istuminen tuottaa ahistusta. Minulla ei ole työterveyttä joka voisi auttaa asiassa, ei ole omalääkäriäkään joka siihen pystyisi. Terveyskeskuksesta saan ajan vain päivystävälle lääkärille joka ei asiaan osaa ottaa kantaa, kirjoittaa vain sairaslomia. Silmälääkäri ei auta, pistää vaan kontrolliaikaa tuon ueviitin takia, mitään muuta tuolta puolelta ei tule.
Haluaisin pystyä taas ajamaan autolla pelkäämättä, toisaalta haluaisin nuo näköhäiriöt myös pois, mutta kuten silmälääkäri sanoi, niiden ei edes pitäisi haitata autolla ajoa, vaikka kyllä ne minua haittaavat. Mihin tai kehen minun pitäisi ottaa yhteyttä? Tuntuu, että olen tässä asiassa aivan yksin ja ainoa hoito mitä saan on sairaslomat, tosin vain tuon toisen sairauden takia.
Nämä aiheuttivat sen, että näkökykyni heikentyi. Vasemmassa silmässäni, jossa ueviitti edelleen on on jatkuva näköhäiriö. Oikean silmäni (jossa oli näköhermontulehdus) väri näkö on huonontunut. Lisäksi silmäni tuntuvat olevan yhä herkemmät valolle; auringonpaiste saa minut melkein sokeaksi. Pimeässä en näe juuri mitään, varsinkin jos ajan autolla ja vastaan tulee muita autoja.
Ajoin työssäni n. 8-10 h autolla kaksi kertaa viikossa. Ajon kuin olisin unessa, en tajunnut muiden autojen läsnäoloa ja tuskin huomasin jalankulkijaakaan. Kerran meinasin ajaa kolarin, koska en yksinkertaisesti havainnut oikealta tulevaa autoa. Tällä hetkellä olen sairaslomalla, ollut jo n. 3 kk, mutta tämä sitten johtuukin toisesta sairaudesta joka puhkesi samoihin aikoihin. Muutaman kerran tämän sairasajan aikana olen yrittänyt hypätä auton rattiin, mutta olen saanut huomata, että pelko saa minut melkein lamaantumaan, enkä pääse edes parkkipaikalta.
Silmälääkäri ei ole antanut autolla ajo kieltoa ja kysyessäni asiasta, hänen mielestään olen kykenevä ajamaan autolla. Itse näen asian niin, että ehkä joten kuten pystyisin ajamaan muutaman minuutin päivällä, jos aurinko on pilvessä. Heti jos aurinko paistaa tai on liian hämärää joudun lähes paniikkiin kun tajuan etten havaitse autoja heti (nämä kokemukset siis siitä kun olin vielä työssä). Lisäksi luulen, että tuo 8 tunnin autolla ajo olisi muutenkin jo liikaa ilman tuota paniikkiin joutumista, sillä joudun keskittymään kun katson vaikken autolla ajaisikaan. Testeissä ja muissa näköasiaan liittyvissä asioissa olen rampannut.
Itse mietinkin nyt sitä, että mitä sitten kun lääkäri toteaa minun olevan työkykyinen tuon toisen sairauden puolelta? En voisi tällä hetkellä kuvitellakkaan hyppääväni auton rattiin. Entä jos ajankin jonkun päältä? Entä jos aiheutan pahan kolarin? Miten ylipäätänsä voisin edes kuvitellakaan työssä ajamista, kun pelkkä autossa istuminen tuottaa ahistusta. Minulla ei ole työterveyttä joka voisi auttaa asiassa, ei ole omalääkäriäkään joka siihen pystyisi. Terveyskeskuksesta saan ajan vain päivystävälle lääkärille joka ei asiaan osaa ottaa kantaa, kirjoittaa vain sairaslomia. Silmälääkäri ei auta, pistää vaan kontrolliaikaa tuon ueviitin takia, mitään muuta tuolta puolelta ei tule.
Haluaisin pystyä taas ajamaan autolla pelkäämättä, toisaalta haluaisin nuo näköhäiriöt myös pois, mutta kuten silmälääkäri sanoi, niiden ei edes pitäisi haitata autolla ajoa, vaikka kyllä ne minua haittaavat. Mihin tai kehen minun pitäisi ottaa yhteyttä? Tuntuu, että olen tässä asiassa aivan yksin ja ainoa hoito mitä saan on sairaslomat, tosin vain tuon toisen sairauden takia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.