Meitä on kolme kummia, minä ja mieheni, sekä eräs lapsen äidin toinen kaveri. Luulisi että edellä kuvailtu käytös kuuluisi vain jonnekin ala-ja yläasteajoille mutta nähtävästi ei...
Tämä toinen kummi on silminnähden kateellinen ja kokee itsensä uhatuksi kun hän ei ole ainoa kummi (naiskummi). Hän siis tappelee sekä äidin että lapsen suosiosta. joka kerta kun hän tulee visiitille, on hänellä mukanaan lahja sekä kummilapselle että tämän sisarukselle. lapset odottavat aina innolla "X-tätiä" kun tietää että saavat lahjan. Itse en todellakaan tuo niin pienille lapsille karkkia, ja leluja yms saakoot sitten kun on merkkipäivä. Eikä silloinkaan ole välttämättä mikään "lohdutuslahja" toiselle tarpeen. Muutenkin heillä on todella paljon leluja ja kaikkea.
Jos kummilapsi, joka on jo aikamoinen kyselemään, kysyy minulta jotain tämän toisen kummin ollessa läsnä, niin HÄN vastaa lapselle minun puolestani. En edes ehdi avaamaan suutani...Lisäksi on käynyt ilmi kaikenlaisia selän takana puhuttuja asioita. Mustamaalaataan minua yms. Todella lapsellista. En enää osaa olla normaali jos tämä toinen kummi on paikalla. Ei pitäisi välittää mutta tulee paha mieli. Olemme joskus olleet kolmestaan hyvät kaverit, mutta kummiuden jälkeen on mennyt siihen että tämä toinen kummi ja äiti ovat kavereita, ja minä sekä äiti (emme mekään enää niin hyvät). Pitäisikö vain antaa olla ja katsoa vierestä toisen kummin käytöstä? Kuulostan varmaan itse hiukan katkeralta, mutta niin varmaan olenkin. Olisi kiva joskus nähdä lapsia ilman toisen kummin läsnäoloa, mutta hän tuntuu suunnilleen asuvan siellä. Tai lasten äiti ei ehdi koskaan näkemään "kun menen X:n kanssa sinne ja sinne"...muutenkaan minua ei kutsuta kylään eikä minulle soiteta läheskään niin usein kuin ennen. En viitsisi olla ainoa kuka ottaa yhteyttä. Harmittaa. Tähänkö se sitten meni..
Tämä toinen kummi on silminnähden kateellinen ja kokee itsensä uhatuksi kun hän ei ole ainoa kummi (naiskummi). Hän siis tappelee sekä äidin että lapsen suosiosta. joka kerta kun hän tulee visiitille, on hänellä mukanaan lahja sekä kummilapselle että tämän sisarukselle. lapset odottavat aina innolla "X-tätiä" kun tietää että saavat lahjan. Itse en todellakaan tuo niin pienille lapsille karkkia, ja leluja yms saakoot sitten kun on merkkipäivä. Eikä silloinkaan ole välttämättä mikään "lohdutuslahja" toiselle tarpeen. Muutenkin heillä on todella paljon leluja ja kaikkea.
Jos kummilapsi, joka on jo aikamoinen kyselemään, kysyy minulta jotain tämän toisen kummin ollessa läsnä, niin HÄN vastaa lapselle minun puolestani. En edes ehdi avaamaan suutani...Lisäksi on käynyt ilmi kaikenlaisia selän takana puhuttuja asioita. Mustamaalaataan minua yms. Todella lapsellista. En enää osaa olla normaali jos tämä toinen kummi on paikalla. Ei pitäisi välittää mutta tulee paha mieli. Olemme joskus olleet kolmestaan hyvät kaverit, mutta kummiuden jälkeen on mennyt siihen että tämä toinen kummi ja äiti ovat kavereita, ja minä sekä äiti (emme mekään enää niin hyvät). Pitäisikö vain antaa olla ja katsoa vierestä toisen kummin käytöstä? Kuulostan varmaan itse hiukan katkeralta, mutta niin varmaan olenkin. Olisi kiva joskus nähdä lapsia ilman toisen kummin läsnäoloa, mutta hän tuntuu suunnilleen asuvan siellä. Tai lasten äiti ei ehdi koskaan näkemään "kun menen X:n kanssa sinne ja sinne"...muutenkaan minua ei kutsuta kylään eikä minulle soiteta läheskään niin usein kuin ennen. En viitsisi olla ainoa kuka ottaa yhteyttä. Harmittaa. Tähänkö se sitten meni..
Vastaukset 7
Vanhimmat
toiselle kummille ettei sen tarvii koko ajan olla ärsyttämässä. Ja että sullakin on oikeus ola kummilastes kanssa.
Vaikuttaa siltä, että te kaikki kummit olette lapsettomia, siksi tappelette kummilapsenne ja heidän vanhempiensa suosiosta.
Oma kummilapseni asuu tuhannen kilometrin päässä, enkä näe häntä kovin usein.
Kummin tehtävää ei kannata ottaa ihan haudanvakavasti.
mutta tälle toiselle kummille se lasten suosio tuntuu olevan paljon tärkeämpää. Ei minulla ole edes tarvetta siellä joka viikko käydä. ärsyttää vain sen toisen kummin käytös. kaipa se tästä...mahtaakohan sitä edes olla tekemisissä kenenkään heidän kanssa kymmenen vuoden päästä...lapsiinkin on vaikeaa pitää yhteyttä jollei vanhempien yms kanssa tule niin hyvin toimeen.
Kutsu kummilapsesi luoksesi vaikka yökylään, jolloin voit järjestää keikkea kivaa eikâ varmasti toinen kummi ole paikalla.
Tai toinen vaihtoehto että kutsut kummilapsesi ja hänen äitinsä luoksesi kahville.
ja tuli mieleen että varmasti tuollainen käytös suututtaa, oletko kokeillut olla kuin et huomaisikaan muuta kuin kummilapsen. Ja kohdistaisit paljon huomiota häneen, tuskinpa se toinen kummi jaksaa koko aika puuttua. Tai voit vaikka sanoa ystävâllisesti että no kyllähän minä itsekin voin vastata.;jne.
Ja Itse varmaankin keskustelisin kummitytön äidin kanssa asiasta kahdenkesken, rauhallisesti ja selventäisin omia tunteita ja ettâ olisi mukavaa olla kummitytön kanssa enemmän, ilman toista kummia...
onko nykypäivänä kummeudella mitään arvoa?
minusta tuntuu että ihmiset valitsee kummit vaan hyötyäkseen ...eli otetaan varakkaampi ja hyödykkäämpi kummi.
Kummipoikani vanhemmat "vitsaili" ennen pojan syntymää, että pitää ottaa 2 pariskuntaa kummeiksi. Toiset on kivoja ja toiset rikkaita.
Enpä sitten tiedä kumpia meidän on tarkoitus olla.
Tiedätte varmaan toisenkin kummipariskunnan taloudellisen tilanteen. Minua jäi vaivaamaan, oletteko te niitä kivoja vai rikkaita?