Hei!
Vikkoja nyt 14 ja välillä iskee pelko siitä, että mahassa ei kaikki olekaan hyvin. Liikkeitähän ei voi vielä tuntea ja oma mahani ei ainakaan kasva sitä tahtia, että esim. viimeisen viikon aikana olisi muutosta tullut. Pari päivää olen yrittänyt neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä, mutta ei tunnu onnistuvan. Itku tuli tänään kun olen niin huolestunut.Miten te muut olette löytäneet luottavaisen tunteen raskauden sujumisesta?
Vikkoja nyt 14 ja välillä iskee pelko siitä, että mahassa ei kaikki olekaan hyvin. Liikkeitähän ei voi vielä tuntea ja oma mahani ei ainakaan kasva sitä tahtia, että esim. viimeisen viikon aikana olisi muutosta tullut. Pari päivää olen yrittänyt neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä, mutta ei tunnu onnistuvan. Itku tuli tänään kun olen niin huolestunut.Miten te muut olette löytäneet luottavaisen tunteen raskauden sujumisesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko kertonut neuvolatädeille, että olet erittäin huolestunut? Stressi ei ole hyväksi teille kummallekaan. Yleensä neuvolasta pitäisi löytyä pieni väli, jolloin ehtivät kuunnella sydänäänet. Toinen vaihtoehto on tietenkin mennä yksityiselle puolelle tarkistuttamaan tilanne. Yritä nyt kuitenkin ottaa ihan rauhallisesti. Mitä luultavammin kaikk on kuitenkin ihan hyvin. Tuossa vaiheessa saatta tulla epäusko, kun liikkeet eivät vielä tunnut ja raskausoireetkin saattavat jo olla lähes hävinneet.
Itse panikoin ja itkeskelin huolestuneena noilla viikoilla. Se on hirveetä, kun maha ei vielä kasva ja mitään liikkeitä ei vielä tunnu. Jotenkin sitä pitää vain pärjätä...
Mä olen kanssa sitä mieltä, että jos kerrot neuvolan tädille, kuinka huolestunut olet ja miten kovin stressaat asiasta, niin voisit päästä kuulemaan niitä sydänääniä. Tai sitten yksityiselle.
Tai sitten vain rauhoitut ja rupeat järkeilemään: mikä voisi olla pielessä, jos ei ole kovia kipuja ja vuotoa. Tällä ajattelulla minä sitkuttelin seuraavaan neuvolakertaan.
Voimia!
Mulla rv 15 , oireet olemattomat, mitä nyt vatsa turpoaa illaksi. Mutta tämä psyykkinen puoli: Ihan hämmästyttää, että mitä täällä hätäillään. Minusta on tullut tyyni kuin viilipytty.
Tottakai on ymmärrettävää, että jos pieni on ilmoitellut olemassaolostaan tähän asti jatkuvasti, ja nyt ei ole merkkiäkään, niin siitä voi huolestua. Minuun tämä raskaus vaan on vaikuttanut päin vastoin. Ennen stressasin kaikkea mahdollista, töissä ja kotona ja parisuhteessa. Ja nyt vain istun, ihmettelen ja hymyilen.
Onnea teille stressaajille, ja muistakaa ettei tässä NIIIN pitkä aika ole siihen kun lapsen liikkeet alkaa tuntua: yksilöllisesti viikosta 20 alkaen.
Hei!
Tiedänpä mitä on hätäillä!Itse kuvittelin et rauhallisena ihmisenä, (ja sairaanhoitajana) osaan suhtautua raskauteeni järkevästi ja rauhallisesti. Näimpä ei todellakaan käynyt! Nyt alkaa just rv 25 ja kertaalleen olen käynyt ylimääräisessä nla:ssa ja kerran soitellut hädissäni neuvoja...
Alkuun aloin stressata kun en alkanut tuntea liikkeitä ja sit ku seuraili näit palstoja ja siel oli ihmisiä, jotka vakuutteli tunteneensa liikkeitä jo ennen rv 15.. Sitä alko väkisin pohtia onx omalla aarteella kaikki hyvin? No sitten ne liikkeet ja hennot potkut alkoi tuntua rv 19:lla. Meni pari vk:a ok, silloin tällöin tuntu jotain. Sit lakkas. Melkein viikon kotona murehdin, kunnes soitin nlaan. Menin tarkistuttamaan sydänäänet, ja kas, vaavi potkas suoraan "mikkiin"..Kaikki hienosti. Sitten alkoi supistella pari viikkoa sitten rasituksessa, jota kroppa oli aiemmin kestänyt.. ja eikun puhelimeen. Lepoa ja kaikki taas hyvin. Nyt otettava rennommin, ja kuunneltava omia rajojaan tarkemmin. Toivottavasti nyt jo rauhoittuisin, onhan kaikki mennyt hyvin tähänkin asti!
Rauhallista odotusta kaikille, joilla rauhaton mieli =)