Työskentelen opettajana. Opetan pääasiassa aikuisiani. Olen ollut jo lapsesta asti lihava. Nykyisin olen sairaalloisen ylipainoinen (198kg). Saan kuulla jatkuvasti pilkkaa lihavuudestani lähinnä epäsuorasti. Minua tuijotetaan ja ihmiset kuiskailevat. Opetusryhmissä ihmiset alkavat keskustella keskenään lihavuudesta, kun saavun paikalle. Olen yrittänyt laihduttaa useita kertoja elämäni aikana, mutta kärsin vaikeasta ahmimishäiriöstä. Saatan ahmia illalla 5 pakettia jäätelöä tai neljä pitsaa. Tämän jälkeen yleensä oksennan. Joudun kärsimään jatkuvasti tästä tilanteesta. Olen todella surullinen, kun ihmiset eivät hyväksy minua. Olen käynyt ravitsemusterapeutilla ja lääkärillä. Käsketty vain syödä terveellisesti ja vähemmän. Laihdutusleikkaukseen en pääse, koska ahmiminen on niin pahaa. Kuinka selvitä tästä tilanteesta?
Saan kuulla jatkuvaa arvostelua ja ilkeilyä lihavuudestani
lihava opettaja
23571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aloita pienin askelin eli jos oikeasti syöt 5 pakettia jäätelöä ja 4 pitsaa illassa illassa niin aseta itsellesi raja, että seuraavalla viikolla saan syödä vain esim.4 pakettia jäätelöäja 3 pitsaa illassa. Seuraavalla viikolla taas annostuksia alaspäin vastaavalla tavalla. Takuulla alkaa näkymään tuloksia, kun noista ruokailutottumuksista lähdet. Vatsa tottuu pikku hiljaa.
Ja muutenkin herkkuja pitäisi korvata jollain muulla.
Noista lukemista,kun lähdet liikkeelle niin saat helposti painonpudotusta ja nopeasti,jos hiukan omaat tahdonvoimaa ja jos olet opettaja niin kyllä sinulla sitä on.
Ja kun muutaman kymmenen kiloa saat pois noilla jäätelöillä ja pitsoilla ( vähentämällä ) niin sitten oikeasti tarkistamaan muuta ruokavaliota.
Tsemppiä:
Surkein neuvo ikinä. Jos ahmimisesta kärsii sairautena niin silloin ei paljoa rajoja pysty asettamaan saatika noudattamaan. Vai kuvitteletko ettei ap ole koskaan yrittänyt rajoittaa ahmimistaan?
No eipä siinä oikein muuta voi tehdä kuin rajoittaa syömistä.
Minulla ihan vastaavia kokemuksia kuin ap:lla. Olin vielä vuosi sitten sairaalloisen ylipainoinen. En poistunut kotoa, koska ihmisten häirintä oli niin pahaa. Ruokaan minulla on aina ollut täysin sairas suhde, jonkinlainen riippuvuus. Ruoka ahdistaa ja lohduttaa, vihaan ja rakastan sitä. Voisin elää vain sen vuoksi, mutta myös kuolla (jos en saa siitä "niskalenkkiä" ja syömistä hallintaan vielä joskus).
Päätin viime vuonna, että yritän saada painoa alas. Ainoa keino, joka itselläni toimii on VLCD, täydellinen normiruuasta pidättäytyminen. En tietenkään voi enää normaalipainoisena sitä jatkaa. Olen miettinyt, että menisin kognitiiviseen terapiaan ratkomaan opittuja ajatusrakennelmia ja tapoja toimia ruuan suhteen. Myös Anonyymien Ongelmasyöjien ryhmään menemistä olen pohtinut.
Ai niin... Parasta painon putoamisessa on tosiaan ollut se ihmisten häirinnän loppuminen julkisilla paikoilla :). Niin monet kerrat olin tullut maailmalta kotiin itkien ja yhtäkkiä saan olla rauhassa ilman pelkoa. Enkä vieläkään ole normaalin BMI:n rajoissa, vaan vielä on hieman pudotettavaa...
Minulla VLCD oli vähällä aikaansaada syömishäiriön.
Yli kymmenen vuotta sitten oli terveyskeskuksen VLCD-ryhmässä. 12 viikkoa olimme pussijauheilla ja patukoilla. Siinä ajassa ehti herätä niin monta himoa että kun ryhmä päättyi pudottamani 30 kiloa tulivat takaisin huomattavasti nopeammin kuin olivat pudonneet.
Nyt olen syksystä asti jättänyt herkut kauppaan mutta syönyt muuten normaalisti. En normaalisti käytä rasvaa leivällä enkä paljoa ruoanlaitossakaan ja suosin omatekemää ruokaa ja katson jo kaupassa kevyimmät vaihtoehdot. Hedelmiä ja kasviksia olen aina syönyt päivittäin. Jouluna söin suklaata ja täytekakkua ja ensi sunnuntaina aion syödä kakkua poja synttäreillä. Painoa on nyt 150 kg kun lokakuun alussa oli 159,9 kg.
Ainut neuvoni aloittajalle on että yritä olla stressaamatta syömisen kanssa ja jätä herkut kauppaan! Aina kun selviät kaupasta ulos ilman herkkuja olet voittaja.
Saattaa olla että kotona illalla harmittaa kun ei ole mässyjä, mutta anna harmittaa. Hedelmiä kannattaa syödä herkkunälkään ja banaani on mainio kahvileipä. Makeutusjauhe on hyvä apu kun syö marjoja maustamattoman jugurtin tai rahkan kanssa. Voi tehdä vaikka kuinka makean herkun eikä ole paljoa kaloreita. Pitsat kannattaa tehdä itse. Pystyy valitsemaan kevyempiä päällisiä ja voi vähentää rasvaisempien päällisten määrää. Juustoa riittää kolmasosa siitä mitä valmispitsassa on ja jos laittaa aurajuustoa niin siitäkin kolmannes paketista riittää pellilliseen pitsaa.
Kun on paha aahmimishäiriö niin kannattaisi etsiä onko syömishäiriöisille jotain rymiä tms.
Minä ole myös ikäni ollut lihava ja saanut kuulla lapsesta asti pilkkaa.minä kestän sen mutta ymmärrän että kaikki eivät kestä.
Tsemppiä!
Joo, olen lukenut noista tapauksista, joissa VLCD on johtanut vielä pahempaan ahmimiseen. Itselläni ei kuitenkaan toimi ruuan suhteen ns. normaali järkeily kohtuudesta tms. Joten pidän VLCD:a itselleni ikäänkuin alkoholistien katkona, jossa se haitallinen käytös saadaan edes katkaistua, vaikka ei niihin "kuntouttaviin" toimiin vielä alkaisikaan. "Kuntouttavana" toimintana pidän sitten sitä, kun pääsen sinne terapiaan ratkomaan noita syömiseen ja ruokaan liittyviä pään sisäisiä ongelmiani ja opettelemaan sitä kohtuullisuutta. Kognitiivisella psykoterapialla (esim.) yleensä saadaan ihan hyviä tuloksia ongelmissa, johon liittyy tuollaista haitallista käyttäytymistä, jona itse liikasyömistä pidän. Tiedän, miten syödä terveellisesti ja miten liikkua pysyäkseen kunnossa jne, mutta niillä ei ole oman ongelmani ratkaisussa juuri merkitystä.
Mutta monimutkainen ongelmahan tämä painojuttu on, muutenhan tähän oisi lihavuustutkijat yms keksineet sen yksinkertaisen ratkaisun, joka kaikille toimisi. Mutta ei luovuteta :) ihmisiä ollaan siinä missä hoikemmatkin kanssaeläjät.
Lueskelin tuossa artikkeleita ahmimishäiriöistä, ja kyllä se tosiaan on niin, ettei asiantuntijat suosittele sitä dieettiä vaan säännölisen syömisrytmin yrittämistä:
"Itsehoito
Itsehoidossa keskeistä on pakonomaisen laihdutuksen lopettaminen, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen ruokailurytmi. Pysyvien ruokailumuutosten toteuttamista vaikeuttaa pelko painon noususta. Laihduttamisyrityksiin liittyvä näläntunne lisää jatkuvaa ruoan ajattelua, jolloin ahmintakynnys madaltuu. Ahminta ja oksentelu muodostavat itseään ylläpitävän kierteen. Tämän vuoksi terveellisen ruokavalion ja säännöllisen ruokailurytmin noudattaminen on keskeinen osa itsehoitoa.
Masennusoireiden tapaan ahmimiskohtaukset ovat usein keino laukaista eroihin, pettymyksiin ja riitoihin tai niiden pelkoon liittyviä tunnetiloja. Tämän vuoksi bulimiakohtaukset lievittyvät itsetunnon vahvistumisen myötä. Vapautuminen hoikkuuden idealisoinnista vapauttaa myös laihduttamisen ja bulimian pakonomaisesta kierteestä.
Milloin hoitoon
Ahmimiskohtausten muuttuessa säännöllisiksi ja erityisesti, jos niihin liittyy pakonomainen oksentelu tai erilaisten lääkkeiden käyttö, on aina viisasta kääntyä lääkärin tai psykiatrin puoleen. Jatkuva pakonomainen oksentelu tai oksennus-, ummetus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa erilaisia ja joskus jopa hengenvaarallisia seurauksia. Jatkuva oksentelu voi vatsahappojen seurauksena johtaa hampaiden reikiintymiseen tai ruokatorven limakalvon vaurioitumiseen. Oksennus- ja virtsaneritystä lisäävien ja ummetuslääkkeiden käyttö saattaa johtaa kaliumin puutteeseen, sydämen rytmihäiriöihin tai sydänlihaksen tulehtumiseen.
Hoito
Ahmimishäiriön hoito koostuu ravintovalistuksesta ja erilaisista yksilöllisesti suunnitelluista psykoterapioista tai perheterapioista. Tietyt (serotoninergiset) masennuslääkkeet (nk. SSRI-lääkkeet, esim. fluoksetiini) voivat vähentää ahmimiskohtausten pakonomaisuutta ja tiheyttä." (Pertti Mustajoki)
http://kognitiivinenpsykoterapia.com/lue-artikkeleita/ahmimishairio/
Alkaako sukunimesi mahdollisesti T:llä?
Lihottaako se jos sukunimi alkaa T:llä?
Ei mutta se auttaa ehkä selvittämään, jos sattuu tuntemaan tämän itsensä syömällä myrkyttävän henkilön
Hei kaikki ja kiitos kannustavista neuvoista. Yritän tuota säännönmukaista syömistä. Se on vain todella vaikeaa, koska en mielelläni syö toisten ihmisten nähden töissä. Tiedän, että tässä on paljon ongelmaa ja tapanani on käsitellä pahaa oloa ruoan avulla. Viime viikolla tuli herkuteltua aika lailla, ja nyt paino on kirinyt yli kahden sadan. Lisäksi tänään pitsataksi pyörähti pihassa, ja heikostihan se iltapäivä jälleen meni, kun ahmin kuultuani huonoja uutisia. Olen harkinnut sairauslomalle jäämistä, koska en pysty muuttamaan elintapojani, jos käyn töissä. P.S. sukunimessäni ei ole mitään tuollaisia kirjaimia eikä kyllä etunimessänikään.
Onko sinulla ystävää, jolle voit kertoa tuosta pilkkaamisesta ja naureskelusta? Itse olin aikanaan siinä tilanteessa, että tuntui, ettei siitä voi kenellekään puhua, kun ei minulla ollut samasta ongelmasta (sairaalloisesta ylipainosta) kärsiviä tuttuja. Jos haluat meilata vastaavaa kokeneen naisen kanssa, ilmoittele.
Minä olen ihmeissäni, suuresti ihmeissäni, kun kaikesta tästä "voimia sulle" lässyttämisestä huolimatta sun viesteistä LOISTAA poissaolollaan kilpirauhanen, jota tällä foorumilla syytetään ihan joka-asiasta auton ovien ruttaantumisesta lihomiseen. En toivota sulle voimia, vaan itsekuria, että syöt vähemmän!
Opettajan ylipainoa ei nykyisin kyllä katsota hyvällä.
Täälläkin Kolarin kunnassa oli jokin aika sitten pätevä opettaja, josta puhuttiin ylipainon vuoksi pahaa selän takana ja lopulta ajettiin pois paikkakunnalta.
Kyllä opettajan pitää olla kaikin puolin esimerkiksi kelpaava mallikansalainen, myös painonhallinnan osalta.
Melkein 200 kiloo?? No huh-huh!! Et kyllä varmasti ole lapsesta asti tuollanen ollu: olet hommannu nuo kilot aikuisiällä. Meinaan vaan, että ehkä kannattas syödä vähemmän??
Hei!
Anonyymit ylensyöjät voivat auttaa. Lisätietoja saat os. http://oafinland.fi/
No toi alotus on vuoden vanha juttu, missähän kunnossa ope nyt lie.
Se onki aika hauska ku ihmiset ei kato päivämääriä.
No tuskinpa tuo tlianne on muuttunut...minullakin oli lapsena isokokoinen opettaja,mutta hän pukeutui kauniisti,ja liikkui arvokkaasti,hitaasti,ja oli ihanan rauhallinen.Ei tullut mieleenkään haukkua tai pilkata häntä!Meitä ihmisiä on erikokoisia ja näköisiä,se on tyhmä joka mäläyttää jotain toisen ulkonäöstä!
Luen kyllä tätä palstaa. Painoa tullut lisää 12 kg. Piti päästä laihdutusleikkaukseen, mutta elämäntilanteen vuoksi masennuin. Tavoitteena edelleen laihtua ja päästä leikkaukseen. Olen sairauslomalla.
T: Lihava ope
Oletko ollut vuoden sairaslomalla? Pystytkö enää liikkumaan kunnolla? Siis esim. kävelemään? Et kai sentään ole käpertynyt kotiisi? Oletko kunnolla lääkärin hoidossa?
Kerro minkälaista sun ahminta on? Kuinka usein kohtaus tulee ja syötkö mitä vaan vai tiettyjä herkkuja?
Niin eikä se laihdutusleikkaus välttämättä auta,yksikin henkilö leikattiin,ja taas on samoissa lukemissa...venyy se maha-laukku jatkossakin kun pikkuhiljaa isontelee annoksia,tai syö rasvaista,eikä liiku.Se ei vain onnistu tuo laihdutus kaikilta.Pitää siis hyväksyä itsensä sellaisena kuin on,jos ei kykene motivoimaan itseään muutokseen.Mutta hyvää kesää sinulle,ope!