väärä palsta

huh,
julia robertsin karismasta voi kyllä olla montaa mieltä.

ja klassikoiden määrittely on aika hankalaa. taru sormusten herrasta lienee klassikko joillekin..

ehkä pitäisi tehdä jaottelu varhaiseen elokuvaan, hollywoodyn kultakauteen, uuteen aaltoon ja nykyaikaan. nuokin määrittelyt kyllä sulkisivat pois kiinnostavia elokuvia.

rico kirjoitti:

huh,
julia robertsin karismasta voi kyllä olla montaa mieltä.

ja klassikoiden määrittely on aika hankalaa. taru sormusten herrasta lienee klassikko joillekin..

ehkä pitäisi tehdä jaottelu varhaiseen elokuvaan, hollywoodyn kultakauteen, uuteen aaltoon ja nykyaikaan. nuokin määrittelyt kyllä sulkisivat pois kiinnostavia elokuvia.

Lue lisää

Se, mitä itse ymmärrän "klassikolla" - määritelmän alle ei mahtuisi "Taru sormusten herrasta", koska aika ei ole vielä näyttänyt mikä sen paikka on elokuvadynastiassa aikojen saatossa. Siitä voi - tai koko trilogiasta siis - tulla klassikko ja todennäköisesti tuleekin. Minä käsitän klassikkona elokuvan, joka tarinana sukupolvesta sukupolveen jaksaa viehättää kuten esim. "Pikku naisia" tai jolla on vaikutus, ei välttämättä positiivinen mielikuva katsojaan vuosikymmenestä toiseen. Tuo ehdottamasi kategorointi olisi mielestäni tosi hyvä: "varhainen elokuva", "Hollywoodin kultakausi", "uusi aalto", "nykyaika" - eikös nämä kata kaiken mahdollisen etenkin kun niihin lisätään elokuvan valmistumisvuodet.
Jaa, mielestäni Julia Robertsissa on KARISMAA; hänen hymynsä, persoonallisuutensa ym. Toisaalta elokuvan historiassa on joitakin teoksia, joihin on kerätty niin monta karismaattista persoonaa, että he suorastaan "syövät" toistensa karsiman, etenkin jos ovat sen hetkisiä kassamagneetteja ja elokuva on tehty persoonien varaan, ei käsikirjoituksen. Kaksi nykysuosikkiani, Julia Roberts ja Catharine Zeta-Jones samassa elokuvassa "American Sweethearts" on kammottava. Ennakko-odotukseni olivat aika korkealla. Mun mielestä elokuvatekniikka on niin paljon muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa, että melkein voisi jo keksiä "nykyelokuvalla" uuden nimikkeen.

Raquel kirjoitti:

Se, mitä itse ymmärrän "klassikolla" - määritelmän alle ei mahtuisi "Taru sormusten herrasta", koska aika ei ole vielä näyttänyt mikä sen paikka on elokuvadynastiassa aikojen saatossa. Siitä voi - tai koko trilogiasta siis - tulla klassikko ja todennäköisesti tuleekin. Minä käsitän klassikkona elokuvan, joka tarinana sukupolvesta sukupolveen jaksaa viehättää kuten esim. "Pikku naisia" tai jolla on vaikutus, ei välttämättä positiivinen mielikuva katsojaan vuosikymmenestä toiseen. Tuo ehdottamasi kategorointi olisi mielestäni tosi hyvä: "varhainen elokuva", "Hollywoodin kultakausi", "uusi aalto", "nykyaika" - eikös nämä kata kaiken mahdollisen etenkin kun niihin lisätään elokuvan valmistumisvuodet.
Jaa, mielestäni Julia Robertsissa on KARISMAA; hänen hymynsä, persoonallisuutensa ym. Toisaalta elokuvan historiassa on joitakin teoksia, joihin on kerätty niin monta karismaattista persoonaa, että he suorastaan "syövät" toistensa karsiman, etenkin jos ovat sen hetkisiä kassamagneetteja ja elokuva on tehty persoonien varaan, ei käsikirjoituksen. Kaksi nykysuosikkiani, Julia Roberts ja Catharine Zeta-Jones samassa elokuvassa "American Sweethearts" on kammottava. Ennakko-odotukseni olivat aika korkealla. Mun mielestä elokuvatekniikka on niin paljon muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa, että melkein voisi jo keksiä "nykyelokuvalla" uuden nimikkeen.

Lue lisää

Nykyelokuva on mielestäni ainoa vaihtoehto, koska tänä päivänä tehdään älyttömän monenlaisia elokuvia, eikä yhdistäviä tekijöitä löydy esim. koulukunnista kuten vielä 50-vuotta sitten. Kenties kymmenen vuoden sisällä nykyelokuvan tulee korvaamaan käsite digielokuva. Sitä en kuitenkaan toivo.


Nykyään tehdään älyttömästi enemmän elokuvia kuin vaikka 1950-luvulla ympäri maapalloa. Tällöin klassikon voisi ehkä määritellä elokuvaksi, joka erottuu kaiken roskan seasta. Tälläkään systeemillä ei nimittäin tulisi liikaa klassikoita.

Mielestäni Roberts näyttelee aina samaa roolia. Olisi kiva nähdä Roberts joskus jossain muussakin lajityypissä kuin romanttisessa komediassa. Silloin hän voisi osoittaa niitä näyttelijänkykyjään, joita en usko hänellä liiemmin olevan. Karismaattisin naisnäyttelijä tällä hetkellä on mielestäni Julianne Moore.

Rico kirjoitti:

Nykyelokuva on mielestäni ainoa vaihtoehto, koska tänä päivänä tehdään älyttömän monenlaisia elokuvia, eikä yhdistäviä tekijöitä löydy esim. koulukunnista kuten vielä 50-vuotta sitten. Kenties kymmenen vuoden sisällä nykyelokuvan tulee korvaamaan käsite digielokuva. Sitä en kuitenkaan toivo.


Nykyään tehdään älyttömästi enemmän elokuvia kuin vaikka 1950-luvulla ympäri maapalloa. Tällöin klassikon voisi ehkä määritellä elokuvaksi, joka erottuu kaiken roskan seasta. Tälläkään systeemillä ei nimittäin tulisi liikaa klassikoita.

Mielestäni Roberts näyttelee aina samaa roolia. Olisi kiva nähdä Roberts joskus jossain muussakin lajityypissä kuin romanttisessa komediassa. Silloin hän voisi osoittaa niitä näyttelijänkykyjään, joita en usko hänellä liiemmin olevan. Karismaattisin naisnäyttelijä tällä hetkellä on mielestäni Julianne Moore.

Lue lisää

Jokainen näyttelijä istutetaan tiettyyn rooliin. Aika harvassa ovat ne persoonallisuudet, jotka voivat näytellä mitä tahansa; Lana Turner oli aina vamppi, Lee Van Cleef konna, Danny De Vito hauska pieni mies jne. Roberts on toki tehnyt muutakin kuin romanttista komediaa, mutta on siinä parhaimmillaan ja suosituimmillaan. "Steel Magnolias" oli "vakavampi rooli", "Sleeping with the enemy" thrilleri, "Pelican Brief" kuten myös, "Mary Reilly" - minä nimittäisin kauhuelokuvaksi, "Michael Collins" poliittinen draama, "Conspiracy theory" thrilleri ja Erin Brockovich erittäin voimakas näyttö siitä, että Julia ei ole pelkkää runsaita hiuksia, pitkiä sääriä ja leveää hymyä. "Mona Lisa smile" on viimeisin, jonka olen häneltä nähnyt - pari uutta jäi minulta väliin mm. "Full Frontal". Hänessä on särmää, glamouria, muuntautumiskykyä.

Raquel kirjoitti:

Jokainen näyttelijä istutetaan tiettyyn rooliin. Aika harvassa ovat ne persoonallisuudet, jotka voivat näytellä mitä tahansa; Lana Turner oli aina vamppi, Lee Van Cleef konna, Danny De Vito hauska pieni mies jne. Roberts on toki tehnyt muutakin kuin romanttista komediaa, mutta on siinä parhaimmillaan ja suosituimmillaan. "Steel Magnolias" oli "vakavampi rooli", "Sleeping with the enemy" thrilleri, "Pelican Brief" kuten myös, "Mary Reilly" - minä nimittäisin kauhuelokuvaksi, "Michael Collins" poliittinen draama, "Conspiracy theory" thrilleri ja Erin Brockovich erittäin voimakas näyttö siitä, että Julia ei ole pelkkää runsaita hiuksia, pitkiä sääriä ja leveää hymyä. "Mona Lisa smile" on viimeisin, jonka olen häneltä nähnyt - pari uutta jäi minulta väliin mm. "Full Frontal". Hänessä on särmää, glamouria, muuntautumiskykyä.

Lue lisää

Kyllä Robert DeNiron voisi heittää tähän personana(jota on kyllä yritetty juurruttaa häntäkin)joka on käynyt monenlaista roolia.
Joskaan ei tule heti mieleen roolia,jossa hän olisi absoluuttisen paha.Tietynlainen ymmärrys yleensä hänen roolejaan kohtaan aina on hänen ollessaan "pahakin".

Eikä Jack Nicholsonkaan ole aina hullu.

Tai Al Pacino alkoholisoitunut monotonisesti puhuva poliisi.

rico kirjoitti:

huh,
julia robertsin karismasta voi kyllä olla montaa mieltä.

ja klassikoiden määrittely on aika hankalaa. taru sormusten herrasta lienee klassikko joillekin..

ehkä pitäisi tehdä jaottelu varhaiseen elokuvaan, hollywoodyn kultakauteen, uuteen aaltoon ja nykyaikaan. nuokin määrittelyt kyllä sulkisivat pois kiinnostavia elokuvia.

Lue lisää

Juupas eipäs-väittely on hedelmätöntä tällasella palstalla, mut täytyy sanoa, et kyllä iteki olen tooosi eri mieltä Julia Robertsin karismaattisuudesta mikä mun mielestä on lähes nolla. Melkeen sanosin et elokuva ku elokuva jossa Roberts esiintyy todennäkösesti ei ikinä tuu olemaan mikään klassikko; kaikki sitä 90-luvun-tän hetken banaalia viihdesontaa.

Zeta-Jonesissa on voltteja ja karismaa. Tod.näk. monet elokuvat joissa se on näytelly tulee olemaan klassikoita, esim. Traffic.