Mää oon kohta 30 v, sairastuin eka psykoosiin 19 v, siitä vähän myöhemmin skitsodiagnoosi. Mut siis 30 v ja vasta nyt oon tiedostanut että mullahan on ollut jo jostain 4-5-vuotiaasta lähtien noita näköharhoja, tai siitä lähtien kun olen alkanut asioita hahmottamaan ja muistamaan. Noo, hyvä että edes joskus sen tajuan, eihän tuohon oo mennykkään kun 30 v. Mut siis nää asiat voi olla tiedossa mut ei kuitenkaan tiedossa, eli arkipäivää käytännössä. Nyt vissiin mulle on tullut joku 30 kriisi tai jokin jossa siis alkaa jo aikuistumaan enemmän ja vähemmän ja nuoruus ikään kuin eletty. Sitä sitten alkaa muistelemaan näitä elettyjä aikoja ja semmosia outouksia tulee mieleen ja siis näköharhoja mulla on vieläkin, päivittäin ihan. Onko muilla? Sanotaan että näköharhat on harvinaisempia mut mulla niitä on ollut ihan varhaislapsuudesta lähtien, en ymmärrä oikein että miksi mää en oo niitä noteerannut, noo, ne ei kestä kun hetken aikaa mielessä, jotain kuvia ilmestyy näkökenttään ja sit ne häviää, mut tämmöstä... Osaako joku selittää asiaa tai onko muillakin vastaavaa?
Näköharhoista
tyttöskitso
10773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Is this gregory stevens? i know youre a better gentleman than this sir
Mulla on myös varhaislapsuudesta ollut kyky nähdä asioita (ehkä jostain samassa tilassa olevasta rinnakkaistodellisuudesta tai jonkinsortin demonit asialla?). Murrosiässä alkoivat sitten eri äänet. Tosin mulla ei mitään psyykosi diagnoosia ole koskaan ollut, yritän saada psykiatrit sun muut keskittymään vahvasti "normaaleihin" ongelmiin kuten masennukseen ja ahdistukseen jotteivat ottaisi minua uhrikseen.
Friday night youre ready to go drinking with us? Well buy you some cocktails! Did you take your medicin today? Did you take your Prozac?
En tiedä mistä johtuu, mutta näköharhoja olen itsekin nähnyt ilmeisesti aina. Aikansa sitä mainitsi muillekin:"näittekö?" Vaan enää en asiasta noteeraa muille ja ajattelenkin, että kaikki varmasti näkevät väliin harhoja. Tai sitten on vain helpompi olla ajattelematta koko asiaa. En siis stressaa ja ala suurentelemaan asiaa ja värittämään sitä mielikuvituksella. Voi toki joku ajatella mun puolesta näkevänsä demoneja ja ties mitä. Hoh hoijaa. Hyvinpä olen asian kanssa sinut ja jos asia vaivaisi, niin lääkäriinhän sitä pitäis mennä. Suosittelen siis ääniä kuuleville ja harhaanjohtavien näkijöiden menoa lääkäriin.
Sehän siinä on jännää et kun ite tiedostaa et ne on harhoja mitkä on harhoja, mut uskoo niihin silti???!!?:0 Ja voi kyllä samalla noteerata oikeitakin asioita muita paremmin. Uskon vahvasti et sen takia kun on 100% tarkkailija niin nuppikin on 100% helpommin aina vetämässä taukotiloja, pakko sitäkin on nollata. Mut kikä on jännä tähän yhtälöön niin miks yksinolo on sit niin vaikeeta?
Mulla on ollu pelkotiloissa ihan alle kouluikäsestä näköharhoja kun oon yksin ja ne johtu ahdistuksesta ja pelosta. Pelkäsin olla kotona yksin et lukittauduin vessaan aina nukkuun kun piti olla. Ukolla menin rappukäytävään et vaan vaikka naapurit menis siitä ohi olin ihan paniikissa. Oon ollut syömishäiriön takia paljon sairaaloissa ja ne on ollut aika stessitöntä aikaa oon jopa voinu siellä hyvin, aika helppo yhdistää miks. Vituttaa tällänen läheisriippuvuus/yksin olon pelko, pää sekoo näissä tiloissa..Nyt oon aika jamassa kun erosin ja vasta nyt sen tajusin et olisin oikeesti muutenkin rakastanu exää, mut eihän sitä voi tajuta jos toinen arvostaa sua ja pidät ittees ihan nollana friikkinä et miks se sua arvostaa. Ihme kapinointia multa luulin et haluisin omaa aikaa vaan paljon mut perkeles miten olikaan. Ja kun työn takia jäi kaverit niin ei suhteestakaan tullu enään mitään, olin aika tukiverkoton katkasin välit perheeseenkin siinä pikkuhiljaa kun oli vanhat jutut taustalla ja viellä uudet riidat. Nyt sit skitsoon ittekseni itteäni tosi vahvasti, ennen vaan morkkiksesta jostain riidasta tai vastoinkäymisestä. Ei hyvin mee jos on tunteet rajatilapersoonaa taipuvainen masennukseen skitso/tai psykoosi taipuvainen.. Vituttaa olla mä.
Mulle tuli runsaasti näköharhoja viimesen bipolaari episodin aikana. Aikaisemmin sairastaessa niitä on ollut ainoastaan joskus iltaisin. Nyt viimesimmän aikana ne kesti sen verran kauan (ja tuli päiväsaikaan), että pystyin tutkimaan niitä. Tyyliin panoraama kuva kesäisestä metsästä, jota pystyin katselemaan eri kulmista. Tai sitten oranssi traktori ajoi katossa ja muuttui sitten hiljakseen formula-autoksi.
Tajusin noiden oleva harhoja mutta tuli aika yllätyksenä ettei muut potilaat nähneet niitä (lukuunottamatta täysin sekaisin olevia potilaita, joilta en kysynyt).
Kertokaa esimerkkejä niistä näköharhoista. Onko sellaista ollut, että toisten ihmisten tai omat kasvot muuttuu jotenkin? Minun tuttavalla oli sellaista, että näki vieraitten ihmisten kasvojen paikalla tuttujen kasvoja, tai tuttujen kasvojen paikalla toisten tuttujen kasvoja.
Sitten sillä oli myös näitä ajatusvääristymiä, että unohti ajoittain kuka on kukin. Yhteen aikaan ei tunnistanut omaa äitiään äidikseen. Sitten kuvitteli, että joku vieras mies on hänen isänsä. Veljeään luuli aviomiehekseen, jne. Oma identiteettinsäkin meinasi hajota, kun kuvitteli olevansa välillä joku julkisuuden henkilö, kuuluisa näyttelijä, tms.
Joops ja joops,....sairasta kuvitella esimerkiksi et mies on oma poikansa, tai ystävätär on oma äitinsä, tai sukulaismies on oma miehensä jne. On pää pahasti sekaisin, jos ei todellakaan pysy tässä ja nyt realistisesti.
Jotkut sotkevat koirat ja kissat keskenään. Samoin just niin kasvot vääristyy jne.
Kaikki edelläolevat asiat kuuluvat skitsofreniaan eli jakomielitautiin, joka on vakavanlaatuinen psykiatrinen sairaus.
Nämä on samalla hauskoja ja myös mielenkiintoisia, että myös samalla voi olla tilanteesta riippuen vähän pelottaviakin.
Voi olla myös erikoisia ja x-files kamaa. Mutta voi ihan yksinkertaisesti olla selitettävissä, joko psyykkeellä tai sitten aivohäiriöllä tai sitten vain yliviisaudella tai muulla vastaavalla. Tai sitten on kyse selittämättömistä asioista. Tai aivojen ylivilkkaudesta.
Ei välttämättä mielisairautta riippuu aivan onko näissä näyissä ja kuuloharhoissa mitään yhteyttä todellisuuteen vai ei. HUOM!
- Mikäli on löydettävissä jokin järjellinen tai sitten paranormaalinen yhteys todellisuuteen ei puhuta mielisairaudesta vaan lahjasta ja kyvystä.
- Mikäli minkäänlaista järjellistä selitystä näyille ei voida löytää ei näkijä itse tai muut tai oikeastaan kukaan ympärillä oleva ja todellisuus on muutenkin vääristynyt. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua mielenterveyshoitoon ja lääkäriin.