Miten pitää toimia että masennukseni huomattaisiin oikeasti?? Olen kokenut viime vuosina ja viime kuukausina todella ikäviä asioita jotka heijastuvat elämääni ikävästi. Olen menettänyt läheisen ihmisen väkivalloin silmieni alla, kärsinyt avioeron tuskat, läheinen on vakavasti sairas, työt on tauolla mutta siinä sentään positiivisuus häämöttää, kavereita ei juuri ole ja nekin vähät asuu kaukana, viimeinen naisystäväni jätti tai no itseasiassa useampikin edellinen, on pientä säätöä tosin uuden ystävättären kanssa mutta enpä oikein usko siihenkään kun muutenkin aina jätetään syyttä. Todennäköisesti hänkin ilmoittaa kohta kuuluisat "olet ihan kiva mutta"
Psykologilla kävin jo vuosia sitten kun näin ystävän väkivaltaisen kuoleman.
En oikein osaa täysin tuntemattomille avautua joten hän totesi että pärjään hyvin asioiden kanssa kun olen näin peruspositiivinen. No iltaisin sitten ne kauheudet korostui yksinään. Aika kului ja nyt viimeinen vakava sairastapaus, ero, lopputili jne ajoi minut hakemaan apua. No keskustelin psykologin kanssa muutaman viikon välein vähän niinkuin jonkin puhelinmyyjän kans rupattelis. En osaa/uskalla avautua kaikista vaikeista ajatuksistani mitä minulla on täysin vieraalle ja jopa nätille psykologille vaan häpeän miehenä puhua hänelle asioitani. Perus positiivisesti taas juttelin hänelle vähän niinkuin kaupan kassalle ja nyt hän jo ehdotti että lopetamme tapaamiset kun elämäni on muka parempaan päin.
Ja paskat. Murjotan illat yksin kotona vedän viinaa ja tupakkaa murheisiini vaikka muuten en päihteitä juuri käytä, mietin läheisiäni ja heidän ongelmia, kaipaan ystäviä, kaipaan aivan hemmetisti ex rakastani, sydämeen sattuu enkä saa nukuttua ja itseasiassa viimeiseen kuukauteen en ole kunnon yöunia nukkunut vaan tunnin pätkissä maks kuus tuntia koiran unta. En kestä tällaista tai kroppani ei kestä. En jaksa aloittaa mitään mielekästä vaan tuijotan telkkaria, tekisi mieli mennä joka paikkaan mutta kun ei jaksa vaan on niin saamaton olo. Aamulla ekana mietin saano edes ensiyönä nukuttua.
Olen päälle kolkyt ja tuntuu että olen raihnainen viisikymppinen. Henkeä ahdistaa, päätä särkee, mahaan koskee ja tuntuu että joitain outoja sydänoireitakin olisi ainakin rintakipuja päivittäin. Pelkään mennä lääkäriin enkä uskalla puhua asioistani kun aivan läheisemmälle kaverille suomen toiseen päähän puhelimessa.
Miten selviän tästä pattitilanteesta? Onko muita samassa jamassa??
Psykologilla kävin jo vuosia sitten kun näin ystävän väkivaltaisen kuoleman.
En oikein osaa täysin tuntemattomille avautua joten hän totesi että pärjään hyvin asioiden kanssa kun olen näin peruspositiivinen. No iltaisin sitten ne kauheudet korostui yksinään. Aika kului ja nyt viimeinen vakava sairastapaus, ero, lopputili jne ajoi minut hakemaan apua. No keskustelin psykologin kanssa muutaman viikon välein vähän niinkuin jonkin puhelinmyyjän kans rupattelis. En osaa/uskalla avautua kaikista vaikeista ajatuksistani mitä minulla on täysin vieraalle ja jopa nätille psykologille vaan häpeän miehenä puhua hänelle asioitani. Perus positiivisesti taas juttelin hänelle vähän niinkuin kaupan kassalle ja nyt hän jo ehdotti että lopetamme tapaamiset kun elämäni on muka parempaan päin.
Ja paskat. Murjotan illat yksin kotona vedän viinaa ja tupakkaa murheisiini vaikka muuten en päihteitä juuri käytä, mietin läheisiäni ja heidän ongelmia, kaipaan ystäviä, kaipaan aivan hemmetisti ex rakastani, sydämeen sattuu enkä saa nukuttua ja itseasiassa viimeiseen kuukauteen en ole kunnon yöunia nukkunut vaan tunnin pätkissä maks kuus tuntia koiran unta. En kestä tällaista tai kroppani ei kestä. En jaksa aloittaa mitään mielekästä vaan tuijotan telkkaria, tekisi mieli mennä joka paikkaan mutta kun ei jaksa vaan on niin saamaton olo. Aamulla ekana mietin saano edes ensiyönä nukuttua.
Olen päälle kolkyt ja tuntuu että olen raihnainen viisikymppinen. Henkeä ahdistaa, päätä särkee, mahaan koskee ja tuntuu että joitain outoja sydänoireitakin olisi ainakin rintakipuja päivittäin. Pelkään mennä lääkäriin enkä uskalla puhua asioistani kun aivan läheisemmälle kaverille suomen toiseen päähän puhelimessa.
Miten selviän tästä pattitilanteesta? Onko muita samassa jamassa??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kenen toivot huomaavan masennuksesi? Mitä he voivat tehdä hyväksesi? Haluaisitko, että sinulle tehtäisiin pieniä palveluksia?
Ihan normaalia elämää sulla.
Ei tuo ole mitään masennusta.
Sinun masennukselle löytyy ihan konkreettisia lähimenneisyydessä tapahtuneita syitä. Kun ikäviä asioita ja metyksiä tulee kimpussa paljon vähälle aikaa niin on jo epämänormaalia jos ei misään tunnu.
Kyselet, että miten pitää toimia, että masennus näkyy ja sen odetaan todesta. Ei siihen ole oikeastaan muuta keinoa kuin rehellisesti puhuminen. Jos juttelet psykologin ja kavereiden kanssa vain tyyliin: hyvin tässä pyyhkii, vitsailet ja kerrot mukavia, niin ei sinun pahaa oloa noin vain huomata. Tietysti ihan lähipiiri: työkaverit, omaiset ym, voivat ilmeistä, kehon kielestä tai elämäntapojen muuttumisesta aistia, että et ole kunnossa, mutta voithan heitäkin hämät jos asut omassa kodissasi.
Juominen ja tupakointi ovat asioita, jotka eivät varmasti auta sinua masennuksessa.
Sinulla on meneillään surutyö: ei seurustelu ja uuden ihmisuhteen rakentaminen onnistu, jos olet tunteissasi vielä kiinni edelliseen. Sinun pitää käydä läpi surutyö: siinä auttaa vain aika ja puhuminen. Ala harrastaa liikuntaa ja vaikka luontoretkiä, käy uimahlissa, liikuntasaleilla, kirjastossa ym. Älä ole liikaa neljän seinän sisällä. On varmaan hyvä juttu, jos saat töitä jälleen. Miehille touhuaminen ja tekeminen ovat terapiaa ja mies työstää usein phaa oloaan tekemällä ja fyysisesti.
Tämä tilanteesi esille tuominen kirjoittamalla on erittäin tehokas keino pukea ja jäsentää ajatuksia ja tunteitaan sanoiksi.
Oliko takana pitkä avioliitto ja onko sinulla lapsia. Asutko lähellä vanhepiasi ja åidäkö yhteyttä entisten työkavereiden kanssa.
Älä ainkaan iltaisn pohdi liikaa murheita, mieluummin aamusta koska se vie helposti yönunia.
Mene käymään yleislääkärille ja kerro että olet masentunut. Pyydä, että saat lähetteen psykiatrian poliklinikalle omalla paikkakunnallasi. Tarvitset masennukseen muutakin hoitoa kuin pelkästään psykologia. Ainakin siltä minusta tuntuu.