Laihduttaminen ei ole helppoa millään konstilla. Ei lihavuusleikkauksella eikä ruokaremontilla. Mutta... se kannattaa! On kaiken "vaivan" arvoista, kun tuloksia tulee.
Itse olen saanut painostani vähän yli 60kg:a pois lihavuusleikkauksen avulla. Aikaa leikkauksesta on vajaa kaksi vuotta. Leikkauksen jälkeen oli pakko oppia syömään huomattavasti pienempiä ruoka-annoksia kuin aiemmin. Jos söi liikaa, sai halailla vessanpyttyä. Maha oli noin ekan vuoden sekaisin. Hyvä, että kerkesi vessaan. Taisi muutaman kerran olla, että en kerinnyt. Silti, nyt melkein kahden vuoden jälkeen, voin todeta, että se oli kaiken sen alkuhankaluuden arvoista.
Täällä on joissain kirjoituksissa ollut puhetta, että ahmimishäiriöisille ei tehdä mahalaukun ohituksia. Niin kai se pääsääntöisesti onkin, mutta mutu-tuntemuksella arvelisin, että aika monella lihavalla on jonkin asteinen ahmimishäiriö. Minulla oli ja minut leikattiin. Leikkauksen jälkeen ei ole tehnyt mieli ahmia, koska 1. ei mahdu mahaan 2. ei tee enää mieli.
Tuo kakkoskohta on varmaan se suurempi syy. Ei vain todellakaan tee mieli älyttömiä ruokamääriä, vaan vähempi riittää tyydyttämään nälän sekä syömishalun. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen syöväni kuin muutkin. Makeaa ei tee oikeastaan ollenkaan mieli. Jäätelöä söin ennen paljon, nyt ei edes maistu hyvältä. Suklaa oli toinen juttu, jota olisin voinut syödä levykaupalla. Nyt jos mieli tekee suklaata pieni Dacapo riittää. Muutenkin ruokavalioni on muuttunut erilaiseksi. Syön paljon enemmän hedelmiä ja vihanneksia ja ne maistuu hyvälle.
Älkää jääkö yksin suremaan ylipainoanne, ottakaa yhteys lääkäriin ja yrittäkää saada lähete lihavuusleikkaukseen, jos tavalliset keinot eivät kohdallanne onnistu. Kun on tarpeeksi monta kertaa laihduttanut ja lihonnut ja laihduttanut jne. lihavuusleikkaus taitaa olla ainoa, joka tehoaa. Ja se todella tehoaa!
Itse olen saanut painostani vähän yli 60kg:a pois lihavuusleikkauksen avulla. Aikaa leikkauksesta on vajaa kaksi vuotta. Leikkauksen jälkeen oli pakko oppia syömään huomattavasti pienempiä ruoka-annoksia kuin aiemmin. Jos söi liikaa, sai halailla vessanpyttyä. Maha oli noin ekan vuoden sekaisin. Hyvä, että kerkesi vessaan. Taisi muutaman kerran olla, että en kerinnyt. Silti, nyt melkein kahden vuoden jälkeen, voin todeta, että se oli kaiken sen alkuhankaluuden arvoista.
Täällä on joissain kirjoituksissa ollut puhetta, että ahmimishäiriöisille ei tehdä mahalaukun ohituksia. Niin kai se pääsääntöisesti onkin, mutta mutu-tuntemuksella arvelisin, että aika monella lihavalla on jonkin asteinen ahmimishäiriö. Minulla oli ja minut leikattiin. Leikkauksen jälkeen ei ole tehnyt mieli ahmia, koska 1. ei mahdu mahaan 2. ei tee enää mieli.
Tuo kakkoskohta on varmaan se suurempi syy. Ei vain todellakaan tee mieli älyttömiä ruokamääriä, vaan vähempi riittää tyydyttämään nälän sekä syömishalun. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen syöväni kuin muutkin. Makeaa ei tee oikeastaan ollenkaan mieli. Jäätelöä söin ennen paljon, nyt ei edes maistu hyvältä. Suklaa oli toinen juttu, jota olisin voinut syödä levykaupalla. Nyt jos mieli tekee suklaata pieni Dacapo riittää. Muutenkin ruokavalioni on muuttunut erilaiseksi. Syön paljon enemmän hedelmiä ja vihanneksia ja ne maistuu hyvälle.
Älkää jääkö yksin suremaan ylipainoanne, ottakaa yhteys lääkäriin ja yrittäkää saada lähete lihavuusleikkaukseen, jos tavalliset keinot eivät kohdallanne onnistu. Kun on tarpeeksi monta kertaa laihduttanut ja lihonnut ja laihduttanut jne. lihavuusleikkaus taitaa olla ainoa, joka tehoaa. Ja se todella tehoaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
mikä lihavuusleikkauksen jälkeen on se lihomistodennäköisyys? Tai siis kuinka moni leikatuista on esim 10 vuoden päästä ylipainoisia?
Itseäni kiinnostaisi leikkaus, mutta en pääse julkiselle puolelle eli yksityiselle mentävä. Hinta siellä sen 10 000 egen kieppeillä. Ois kiva tietää, miten todennäköistä lihomiset on leikkauksen jälkeen, ettei ns heitä rahojaan kankkulan kaivoon.
Kysymys "kuinka moni leikatuista on esim 10 vuoden päästä ylipainoisia", on ihan itsestä kiinni. Ainakin minun mielestä. Miksi olisi pakko alkaa lihota uudestaan leikkauksen jälkeen? Eikö se ole itsestä kiinni ne valinnat, mitä tekee sen jälkeen, kun on päässyt leikkaukseen ja saanut painoa alas? Tarkoitushan on oppia syömään normaalisti ja pieni mahalaukku on hyvä opettaja.
Kirjoitit, että et pääse julkiselle puolelle leikkaukseen. Tuli vain mieleen, että miksi et pääse? Etkö ole tarpeeksi ylipainoinen? Jos niin on, et tarvitse leikkaustakaan. Jos olet, yritä saada lähete uudestaan.
Minusta on huono lähtökohta leikkaukselle, että jo etukäteen ajattelee, että meneekö rahat kankkulan kaivoon. Jos sillä mielellä lähtee leikkiin, on ihan sama leikataanko yksityisellä vai julkisella puolella. Tai paremminkin, silloin ei kannata leikata missään. Leikkaus on sen verran iso juttu eikä uusien ruokailutapojen oppiminen ole helppoa, että älä edes suunnittele leikkausta, jos et ole valmis sitoutumaan uuteen tulevaisuuteen.
Kun kilot karisevat, elämä alkaa uudestaan ihan eri näkökulmasta kuin ennen. Energiaa tulee roppakaupalla lisää entisen flegmaattisuuden tilalle. Monet asiat, jotka ei ennen kiinnostaneet, allkavat kiinnostaa. Vaatteet, koska saa paljon halvemmalla kivoja vaatteita eikä vain jotain postimyynnistä, mikä sattuu mahtumaan päälle. Ulkonäkö on tärkeä ja siihen haluaa panostaa. Tuntee itsensä terveemmäksi, jaksavammaksi ja vähemmän ulkopuoliseksi kuin ennen. Eikä tarvitse olla se sopuisa lihava, jolle käy kaikki.
Tietenkin se lopulta on itsestä kiinni, niinkuin kaikki lihominen. Aina se sitoutuminen ei vaan riitä. Vaikka kuinka päättää syödä kaikkien oppien mukaan ja satsaa kaiken itsekurinsa, voi lihoa. Jos se oisi vaan sitoutumisesta, tahdosta ja tiedosta kiinni, tuskin maailmassa olisi yhtään tahtomattaan ylipainoista.
Minusta on hyvä pohtia kaikki riskit. Niin tehdään muidenkin leikkausten kanssa. Jos jo tiedostaa sen, ettei lihavuusleikkaus ole automaatio, jolla tullaan normaalipainoiseksi ja mahdollisuus lihomiseen edelleen on, osaa myös varautua riskeihin.
Painoindeksi on minulla nyt sellainen, että sen lisäksi pitäisi olla jokin ylipainosta johtuva sairaus, jotta pääsisi julkisen puolen leikkaukseen. Yksityiselle pääsisi noin kuukauden jonottamisella (Hkissä).