Psykoosista selvinneiden kokemuksia

Olen lukenut psykoosista, että sen on tavallaan kuin jokin uni tai sielun pakotila tilanteessa kun todellisuus on niin raskasta, että spyyke ei jaksa sitä kantaa.
Äitini meni spykoosiin kun isä, siis hänen puoliso menehtyi yllättäen ja tuli äkkirepäisy muuttaa maalta kaupunkiin. Äitini ei ollut asunut koskaan kaupungissa ja asunnonkin saaminen oli vaikeaa. Äiti oli luonteeltaan hyvin pidäätyväinen, ei itkenyt ja näyttänyt tunteitaan. Hän alkoi oirehtimaan ensin fyysisesti; oli kuviteltuja fyysisiä sairauksia, mutta kyllä niitä alkoi tulla sitten oikeastikin. Sitten hän alkoi kokemaan harhoja, savua tuli nurkista, talo alkoi lahoaamaa ym. Oikeastaan hän vajosi psykoosiin muutaman vuorokauden sisällä. Makasi mielisairaalassa kolem kuukautta. Sitten pääsi viikon kotilomalle (oli luonani), viikon aikana selvisi että saa asunnon ihan läheltä kotiani. Muistan kun hän istui kotonani pianojakkaralla ja siinä hän selvisi kuin sumusta normaaliin ymmärrykseen ja todellisuuteen tunnin sisällä odotellessa kyytiä sairaalaan. Lähtiessään hän vielä sanoi, että ei minun kyllä enää sinne tarvitisi lähteä, mutta mentävähän se on. Totesin, että niin minustakin kyllä vaikuttaa, mutta pääsethän sinä sieltä pian pois, kun näkevät että olet terve. niin kävi, että hän oli siellä enää vikkon ja tuli sitten iloisena viherkasvintaimia muistona pikasta takaisn.
Syynä psykoosiin oli juuttunut surutyö ja rankka äkillinen elämänmuutos. äidilläni oli kyllä takana rankka lapsuus ja nuoruus.
Äiti eli vielä kahdeksan vuotta, ja psykoosi ei uusinut. Ei sinun tarvitse olla huolissasi kokemuksen suhteen. Kun milei kuormittuu kestokyvyn yli, niin jokainen voi vaipua psykoosiin. Toisille voi puhjeta, diabetes tai jokin muu sairaus ja he ottavat taakan kannettavaksi fyysiseen olemukseensa.

Loppuisikin tämä psykoosi. Koko ajan olen jollain ihme tripillä. Mielenkiintoinen tunne. Samalla kauhistuttava.

Ensimmäisen kerran menin lääkkeillä hoidossa, sen jälkeen olen päättänyt hoitaa episodin ilman lääkkeitä, ja 1000% parempi vaihtoehto. Koska neuroleptitkuuri oli elämäni kauhein. Psykoosijakso tuo uutta ja vahvistaa psyykettä. Pelot väistyvät ja mieli vahvistuu, kunhan uskot selviäväsi. Psykoosiin on syyt ja se on tarkoitus käydä läpi. Älkää käyttäkö niitä neuroleptejä, tai saatte käyttää koko elämänne, ne näet heikentää psyykettä. Käykää psykoosi läpi ja vahvistukaa!
Omaisille ja hoitohenkilökunnalle psykoosilääkitys on helpompi vaihtoehto (olet rauhallisempi ja helpompi hoitaa), sinulle psykoosin läpikäynti. Vaikka hoitajat sanoo sun mahdollisesti jäävän loppuelämäksi psykoosiin ilman lääkkeitä, itse olen huomannut paremmaksi ja eheyttävämmäksi keinoksi käydä se läpi. Se todella vahvistaa mieltäsi ja tuo uusia kokemuksia.

Varsinaiset psykoottiset oireet kestivät vain ehkä viikon pari itselläni melko lievinä, mutta kaupanpäällisiksi jäi monet yleisen ahdistuneisuuden oireet, huono itsetunto, pelko sekoamisesta jne. Olen melko vaativassa työssä ja mietin onko vastuullista jatkaa työtäni. Järki kyllä pelaa täysillä ja toimintakyky todella hyvä, mutta silti jäi jotenkin pelko että mitäs jos sekoan jne. Masentaa kun miettii miten helppoa elämä oli ennen mielenterveysongelmia.