OLENKO BIPOLAARI

Ei murrosikäsi kyllä vieläkään ole päättynyt. Ehkä pahimmat muutokset ovat ohitse, mutta kehityksesi jatkuu yhä.
Ajattelitko itsemurhaa jo lapsena? Yleensä bipolaarihäiriöiset ajattelevat tätä jo lapsena ala-asteikäisinä.

Et sä nyt niin "ajat sitten" ole kokenut sitä murrosikää. Ihminen kasvaa vielä todella kauan tuon 17 ikävuoden jälkeenkin ja itsenäistyy ja on aikuinen oikeasti vasta noin 30-vuotiaana! Kyllä, muuttaa omilleen, elää, ja jopa hankkii perheen ennen sitä, mutta usein on huomattu että aikuiseksi kasvaminen vaatii ensin aikuiseksi tulemisen ja sitten siinä kasvamisen.
Joten olet vielä nuori ja teini ja se on ihan hyvä juttu. Se tarkoittaa että sulla on mahdollisuudet vaikka mihin jos et nyt ala kämmäämään niitä.

Useimmiten masennus johtuu luonnollisista syistä. Useimmiten siitä, että ihminen ei tee asioita jotka tekisivät hänet onnelliseksi, ei elä tasapainoisesti eikä muutenkaan... Hänellä ei ole iloisia syitä eikä onnellisia asioita eikä hän kaupan päälle osaa olla tyytyväinen eikä niitä hankkia. Tai voi juuri silloin. Ei aina menetyksistä, kriiseistä eikä aivojen kemiasta. Tätä lääketiede ei enää nykyään myönnä. Masennuslääkkeet ovat miljoonabisnes, kuten psykiatriakin. Suomessa moni elää sillä, hyvin.

Ole siis myös kriittinen. Haluat kapinoida mitä vastaan? Suutut, paiskot ja riehut, se on teinikapinaa ja huonoa käytöstä, muttei kerro vielä bibosta eikä masennuksestakaan: itse en riehu ollenkaan, en halua lyödä ihmisiä enkä koe tarvetta vittuilla koko aikaa. Mikä sinua siis oikeasti vaivaa? Käytöksesi kuulostaa narsistiselta: kun ystäväsi ei tee juuri kuten sinä haluat, alat riehumaan ja vauvaksi. Minä en tee niin, se ei kuulu sairauden kuvaan.
Älä ole narsisti, älä ole idiootti. Hermot menee joskus kaikilla, mutta mieti nyt vähän, voisiko sitä suunnata vähän toisin.

Et pysty hillitsemään vai et halua? Koska haluat olla tosi erikoinen ja nyt etsit sitä erikoisuutta mielisaitaudella: se on sitten vaarallinen tie. Saatat ottaa identiteetiksesi hulluuden ja sairauden ja sitä kautta huonommuuden ja masennuksen ja sitä kautta... Tunnet nyt olevasi tosi oikukas, erikoinen ja spesiaali, mutta pahimmillaan pilaat ystävyytesi ja koulun käyntisi. Tulevaisuuteen se vaikuttaa hyvin negatiivisesti.

Ei ihmisen kuulukaan olla koko ajan onnellinen eikä hän silti ole masentunut. On olemassa täysin kuivia kausia, missä on tyhjyyttä ja tylsyyttä, on vain arki. Arki on hyvä asia, koska jos ei olisi tylsää, ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Ei koko ajan kuulu tapahtua jotain, ollä erikoista ja olla muka jotenkin erikoisen onnellinen. Asioita voi myös opetella: ja sinun täytyy niitä opetella olet sairas tai et. Ei se sitä muuta. Ei mikään anna sinulle lupaa käyttäytyä miten sattuu. Ei todellakaan. Sitä jos kaipaat niin olet väärillä teillä. Etkä tulekaan onnelliseksi.

Läksyjen teko ja pitkän tähtäimen suunnitelmat ei roiku tunteissa ja siinä onko energiaa. Niitä tehdään, niihin tehdään portaat ja askeleet, joita noudatetaan pitkällä tähtäimellä. Opettele se heti. Olet sairas tai et: SINÄ olet vastuussa tulevaisuudestasi ja jos sen mokaat, sinua ei pelasta kukaan. Tajua se, nyt heti. Sinä voit tehdä läksyjä vain silloin kun "on energian puuska" mutta se ei sinua pitkälle vie. Ja sinä vanhenet kuten 100% muustakin väestöstä. Joko valmistut, voit jatkaa, saat töitä... Tai et. Ihan niinkuin ystäväsi kyllästyvät riehumiseesi ja saavat tarpeeksi sinun oikuistasi, tai sitten opettelet muuta. Jokaisella on huonoja päiviä. Kun ei huvita, tehdään rutiinilla. Tasaista tahtia, koko ajan.
Ihmisen ei myöskään kuulu tehdä hulluna asioita. Se tekee hulluksi. Ei ihme jos mielialat sahaa tuolla menolla.
Tasapainokin sinun täytyy löytää, olit sairas tai et.

Mikään, ei masennus, bibo, tai muukaan, poista sitä tosiasiaa että sinä olet se ihminen jolla on eniten valtaa elämääsi. Opettele nyt siitä perusasiat, tulet voimaan paremmin. Jos sinun on vaikea hallita itseäsi, käy viikoittain psykoterapiassa, ja pidä päiväkirjaa. Listaat päiväkirjaan mitä olet tehnyt ja oletko tavoitteissasi. Annat itsellsi palautetta. Psykoterapia sopisi kaikille ihmisille, hän pystyy kuuntelemaan, pitämään sinua vähän raiteilla, muistuttamaan tärkeistä asioista, voit avautua hänelle. Päviäkirjaan taas saat ihan konkreettisia asioita, kuin kalenteriin. Ei sinne tarvitse salaisuuksiaan yksityiskohtaisesti kirjoittaa, vaan tarkoitan että sieltä näät sen mitä teet ja mihin pystyt.

Sitten toiseen kohtaan laitat päivän tunteesi ja mielialasi, mietit miksi ja annat asian olla. Tekemisiisi et anna niiden vaikuttaa noin paljoa.

Mielen sairaudet eivät ole sellainen spesialiteetti minkä haluat. Halua ennemmin joku lahjakkuus, ahkeruus tai oikea tavoite. Saavuta jotain. Lopeta lapselliset väkivalta puheet ja ala käymään lenkillä.
Ehkä olit liian kiltti ja hiljainen ja nyt se kaikki purkautuu. Etsi sille terveempi tie.
Nyt ankaraa miettimistä. Siitä millainen olet, millaista tukea tarvit ja millaisen elämän haluat. Avaimet ovat sinun käsissäsi.