Olen noin kolmekymppinen nainen ja olen aivan loppu näiden mun olojen kanssa. En enää tunne itseäni. En uskalla enää käydä kaupassa,töihin meno ahdistaa,ei ole enää mitään mielenkiintoa elämään. En jaksaisi enää ketään tavata yms.. itken itseni uneen ja herään vähänväliä,kun en sitten saa nukuttua. Olisi ihana viettää normaalia elämää,mutta ei.. punastelen,kokoajan ahdistaa,tuntuu,että sekoan. Vanhempien luona käyminenkin ahdistaa. Minne otan yhteyttä,kun ei ole voimia hakea apua.. Kaverit eivät usko,kun sanon ettei jaksa. En haluaisi lääkkeitä,miten tästä ilman lääkkeitä selviää?? Ahdistaa ajatuskin,että töistä olisin sairaslomalla,koska työkaverit soittelisivat,että mikä on ja niille en tästä halua kertoa. Enkä myöskään halua,että pomo saisi tietää oikean syyn,koska tulee kuitenkin "hullun" leima otsaan. Pitäiskö vaan luovuttaa..
En jaksa enää
tuuli
172754
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Meneppä sä skitsofreenikko kirjoittelemaan noita sun ärsyttäviä "ja sitten heräsit"-juttujas muualle.
kohteliaisuutta tuuli muita vaivaisia kohtaan
Viestistäsi on yli vuosi. Toivottavasti isäsi on muistanut tämän jälkeen antaa sinulle kikkeliä oikein olan takaa.
Sinulla on nyt selvästi paha masennus ja työuupumus. Et ole hullu. varmaan olet tuntenut jo pitemmän aikaa väsymsytä ja töissä ei ole ollut kivaa. Olet kaikin tavoin yrittänyt pinnistellä ja näytellä reipasta ja pärjäävää. Sinun pitää nyt hakeutua työterveyslääkärille ja kertoa rehellisesti miten väsynyt ole. Ihan pinei muutaman päivän sairausloma ei sinua auta. Ei läkärinlausuntoon laiteta, mikä on sairauden syy. Ei väsymystä kannata hävetä.
eihän se ole mikään häpeä jos tarvii sairaslomaa.
kyllä lääkärin pitää osata auttaa, ja jos ei niin ei se sinun häpeä ole
minutkin leimattiin ammattilaisten mielestä hulluksi 4 v sitten ,mutta keskustelin avoimesti kaikille minkälaista
hoito oli. enkä tosiaan ollut mikään hullu.
envaan jaksanut mitään tehdä .
mutta loytyihän lopulta se oikea syy oireisiin ja olikin ihan vakava juttu tulppa keuhkossa .
joten mene vaan reilusti lääkäriin ,kyllä se väsymys aina on seurausta jostain sairaudesta.
Oleellisinta on saada ekaksi tuo unirytmi kuntoon, että saat tarpeeksi lepoa. Unettomuuteen saa apua ja kun on pystynyt nukkumaan niin hieman paremmin kyllä jaksaa taas.
Syötkö d-vitamiimiä je B12-vitamiiniä. Itselläni auttaa ja olo kurjistuu jos en ole ottanut. Punastumisesta olen kärsinyt nuorempana. Se on kyllä helpottanut, mutta nyt uskon senkin olleen osittain huonosta ravinnosta, kun laihduttelin tasaisesti naurettavaa paria ylimääräistä kiloani. Onko sinulla koskaan parempia hetkiä? Itsellä oli aamulla ahdistus ja pelko, tein lumitöitä paljon, nyt on vähän helmpompi. On vaan meitä joilla on herkempi, sen kanssa pitää osata elää ja jos mahdollista jotenkin hyväksyä. Olen löytänyt vertaisiani muutaman ja soitamme tai tapaamme kun paha olo iskee.Lohduttaako, että silloin kun tuntuu että sekoaa, niin asia ei ole kaikista huonoimmin, todellinen sekoaja ei sekoamistaan huomaa. Tuo kotona käymisen ahdistus meinaa, että terapia voisi auttaa, keskustelemalla oikean henkilön kanssa voisit löytää esim. lapsuudesta häpeän tunnetta aiheuttavia tapahtumia. Itselläni on ystävänä psykiatrian sairaanhoitaja joka tekee ihmissuhdetyötä. Hänellä on auttavia ja viisaita neuvoja, tänäänkin soitin hänelle.
Minulla diagnisoitu ahdistuneisuushäiriö,paniikki ja masennus. Lääkitys on.
Nyt olo niin huono, että saan useita itkukohtauksia päivässä,mikään ei kiinnosta,
henkisesti niin paha olla, että voisi tehdä vaikka itsarin.
Mielenterveystoimisto ei ota minua tosissaan ,työterveystoimisto samoin.
Syyttelevät vain toisiaan, kelle kuuluu vastuu. (pompottelua)
Päivystykseen en voi mennä. (henkilökohtaiset syyt)
Töisssä en voi nykyisen olotilani vuoksi olla. Sairaslomalla nyt.
Tämmöinen elämä ei todellakaan ole minun kohdalla mikään leikin asia.
Kyllä on retuperällä mielenterveys ongelmat 2000- luvun suomessa.
Ei mikään ihme, että suomessa ollaan itsemurha tilastoissa kärki-maita
maailmassa.
Ilmeisesti minut halutaankin pois täältä muitten valittajien joukosta, koska tunnen olevani
vain turhanpäinen ja hyödytön ihminen.
Liian vähäisestä vuorovaikutustilanteesta ihmisten kesken turhan monet ahdistavat mielikuvat syntyvät; ts. ihmisten yksinäisyydestä.Yksinäisyydenkin voisi kääntää eduksi, jos tietoa ja valmennusta olisi.
Käytän näitä valmennusoppeja päivittäin. Ihmisen psyyke on sellainen, ettei saisi jäädä liiaksi paikalleen.
En jaksa minäkään. Vois tehdä itsemurhan. Rohkeus ei vain edelleenkään riitä siihen vaikka sitäkin vaihtoehtoa on tullut ajateltua jo varmaan 2-3 vuotta. Näistä ongelmista taas on tullut kärsittyä enemmän tai vähemmän jo kohta 10 vuotta.
mene lääkärille pyydä et otetaan verikokeet. kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa väsymystä, masennusta, uupumista.
Oih, sama vika. Jatkuvasti vaan ahdistaa. Työssä kärvistelen ja odotan viikonloppuja jotka menevät itsensä palasia kasatessa... Unettomuuskin taas nostaa päätään, ei enää auta melatoniini ja mirtatsapiini. He-le-vet-ti miten "normielämä" voikin olla niin tuskaisaa! Osa-aikatyössä varmaan jaksaisin, mutta en kokopäiväisessä. Ja tuntuu tosiaan että muut eivät ymmärrä tätä ja näitä minun oloja.. Eipä siellä töissä oikein viitsi paljon asioistaan puhuakaan kun olen kuullut ihmisten puhuvan selän takana muista vajaakuntoisista työntekijöistä... :/
lue uusin linkkini tohtori tolosen yhteenvedosta tutkimuksista. käsittelee tasan tota asiaa! apua saat jo tänään.
Ai sitä lisäravinne mainosta?
Siis mistä näitä lisäravinne ihmisiä kumpuaa :(
Masennus ei parane lisäravinteilla!
En kestänyt enää, jäin sairauslomalle. Todella ristiriitaiset tunteet, koska toisaalta tiedän että tarvitsin tätä, mutta samalla syyllisyys ja häpeä puskevat vähän väliä pintaan. Lisäksi työhönpaluu jänittää jo nyt... :/
ps. olen syönyt terveellisesti jo vuosia. Paljon kasviksia ja kalaa jne. Lisäksi b- ja d-vitamiinia purkista. Nii että jos vielä jotkut hel**tin tohtori toloset päälle, niin siitäkö se auvo sitten aukeaa?!?