Miten minulle puhutaan?¨
En pidä hyökkäävästä tavasta puhua, en pidä arvuutteluista, joilla ei ole mitään perää enkä myöskään vastaa, ellet osaa/kykene muuttamaan kysymystäsi ystävälliseen muotoon. Vain minä saan mollata itseäni ja teen sitä ihan tarpeeksi tosielämässä.
En vastaa tuleen tulella. En pyydä keneltäkään lisätietoja sen tähden että piikittelisin sillä. Pidän kovasti hyvästä keskustelusta, vaikken ole mikään professori. Joskus saatan ymmärtää väärin, mutta haluan aina uskoa hyvään ihmisissä, siitä en luovu.
Miten asioiden pitäisi olla ja miten ne ovat ovat tietty kaksi eri asiaa mutta minusta tämä kommentti ansaitsee täällä päivänvalon.
:-) vois kai sitä viikonloppuja toivottaa samalla :-) Hyvää v-loppuu
En pidä hyökkäävästä tavasta puhua, en pidä arvuutteluista, joilla ei ole mitään perää enkä myöskään vastaa, ellet osaa/kykene muuttamaan kysymystäsi ystävälliseen muotoon. Vain minä saan mollata itseäni ja teen sitä ihan tarpeeksi tosielämässä.
En vastaa tuleen tulella. En pyydä keneltäkään lisätietoja sen tähden että piikittelisin sillä. Pidän kovasti hyvästä keskustelusta, vaikken ole mikään professori. Joskus saatan ymmärtää väärin, mutta haluan aina uskoa hyvään ihmisissä, siitä en luovu.
Miten asioiden pitäisi olla ja miten ne ovat ovat tietty kaksi eri asiaa mutta minusta tämä kommentti ansaitsee täällä päivänvalon.
:-) vois kai sitä viikonloppuja toivottaa samalla :-) Hyvää v-loppuu
Vastaukset 6
Vanhimmat
Entä, jos vaan hyväksyisit muut sellaisina kuin he ovat. Tuskin pystyt muuttamaan ketään tai kenenkään temperamenttiä kertomalla mitä sinä haluat ja vaadit. Suhtaudu vain jokaiseen suvaitsevaisesti vähän kuin laupeudellisesti ymmärtäen häntä ja hänen heikkouksiaan, että hän ei ole aivan yhtä hyvä ja fiksu kuin sinä.
Sinä saat olla ja tehdä kuten sinä itse tunnet parhaimmaksi, mutta toisilta on turha yleensä vaatia itselleen jotain erikoiskohtelua, minusta se on elitisminarsismia parhaimmillaan :)
Ole ja elä ja anna toistenkin olla ja elää. Sinutkin hyväksytään, hyväksy sinäkin,....ilman vaatimuksia.
ja, Hyvää viikonloppua sinulle mir88, älä ota itseäsi äläkä muita liian vakavasti, niin et jää miettimään turhia. Elämä on.
"Vain minä saan mollata itseäni ja teen sitä ihan tarpeeksi tosielämässä."
Niin tunteet ovat jotain jotka syntyvät ihmisessä itsessään niiden omien ajatuksien/sisäisen puheen myötä...
Että ajattelisin, että tunteisiin liittyen loppupeleissä on kuitenkin tärkeämpää se, mitä itse itselleen puhuu...kuin se mitä toiset sanoo...
"Se, mitä sanoo itselleen eri tilanteissa määrittää paljon omia tunteita ja mielialoja. Ajatusmallien ja sisäisen puheen tajuaminen tuo mukanaan vastuun omista mielentiloista. Sen kunnollinen ymmärtäminen voi kestää joskus kauan.
Usein on helpompaa syyttää omista tunteista jotain ulkopuolella olevaa kuin ottaa omista reaktioista itse vastuu. Mutta juuri se, että on valmis hyväksymään oman vastuun myös ajatuksistaan tarkoittaa sitä, että alkaa huolehtia omasta elämästä ja saamaan sitä paremmin haltuun"
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/myonteiset_ja_kielteiset_tunteet/ajatukset_luovat_tunteita
Kiitos.
3 1=4 ja
lottamari
. "On monta asiaa mitkä haluaisin muuttaa itsessäni mutta numero 1. on itsetunto"
Niin...hyvä itsetunto ei tarkoita sitä, että pitäisi aina olla iloinen/onnellinen tuntea itsensä hyväksi ja että elämä hymyilisi...
vaan se on sitä, että suurinpiirtein tietää...kuka/millainen ihminen minä olen...tunnistaa niin vahvuutensa kuin heikkoutensa...ja hyväksyy ja kokee itsensä ihmisenä arvokkaaksi sellaisenaan...
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/mina/itsetuntemus
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/itsetunto
Ole vaan oma itsesi, ei sinun tarvitse kenenkään takia muuttua tai muuttaa itseäsi. Kun vanhenet, niin huomaat muuttuneesi pehmeämmäksi ja viisastut :D
Yleensä vanhemmiten ihmisestä karsiutuu kaikki turha pois, tarkoitan sitä että ihminen alkaa elämään elämää täysin toisella tavalla kuin tiedostaen sen, että kuka MINÄ olen ja MINULLA on oikeus olla MINÄ ja antaa toistenkin olla mitä he ovat. Kun ikää tulee lisää sitä huomaa, että elämässä ei niin montaa tärkeää asiaa oikeastaan olekaan, joiden vuoksi kannattaa murehtia ja huolta kantaa.
Tärkeintä on yrittää olla kaikille ystävällinen ja mikä tärkeintä minkä olen huomannut ja jota oikein kukaan ei voi vastustaa on HYMY. Kun kohteliaasti hymyilee vastaantulijoille, antaa tietä, on huomaavainen ja periksi antava monessa pikkuasiassa, joka joillekin tuntuu olevan koko maailma, niin huomaa elämän helpottuvan aika tavalla.
Mikä tärkeintä, itseään ei saa ottaa liian vakavasti, on ajateltava aina että on muitakin ja yritettävä näyttää muillekin, että minä hyväksyn SINUT, hyväksy sinäkin MINUT, niin maailma on paljon parempi paikka elää sinun ja minun.....
hyvin sanottu!!!
Ajattelin tässä asiaa että tämä on samanlainen kriisivaihde kuin 7 vuotta sitten kun minulla oli alkoholisti miesystävä.. etsin aiheesta tietoa ja vatkasin aihetta ainakin vuoden kunnes tulin johtopäätökseen, että sille en vain voi mitään, eikä minun tarvitse sellaisen kanssa olla ja lopetin murehtimasta.
etsin tietoa ja heitin kaiken tiedon lopulta romukoppaan.. minusta tuntuu etten ole saanut perinpohjasta selvitystä asioista siksi tie vei minut tänne.
kyllä mä kasvatan luonteeni tällekin, olenhan selvinnyt ennenkin