Ensin pahoittelen jos tämä osuu taas väärälle palstalle. Itken ihan liian herkästi ja tämä alkaa ärsyttämään. Olen aina ollut herkkä, mutta en tiedä paheniko tämä vajaa kaksi vuotta sitten lapsen saamisen myötä. Olen ollut töissä terveydenhuollossa ja siellä asia todella haittaa. Jos asiakas on järkyttynyt, kiitollinen, ahdistunut tms. olen aina tippa linssissä, enkä saanut kunnolla sanottua mitään. Silti en jää murehtimaan muiden ongelmia liiaksi, mutta sen hetken tunne aina näkyy kostuneina silminä ja äänen värisemisenä. Nyt hoitovapaalla itken päivittäin. Ihan hölmöistä syistä. Kaikki sarjat tv:ssa saa minut kyynelehtimään, muumit ja poliisisarjat, monet uutiset tms. Alkaa vain todella vaivaamaan, että miten tätä saisi vähemmäksi. Siis haluanhan minä tuntea, mutta ei sitä aina tarvitse näyttää koko maailmalle. Mietin vain, että elämässäni on kaikennäköistä ollut ja mielenterveys varmasti on järkkynyt. Alkoholismia vanhemmilla, fyysinen sairaus itsellä, pelkoa liikkua ihmisten ilmoilla. Voiko tämä liittyä masennukseen tai muuhun mielenterveyden häiriöön. Itkeekö kukaan päivittäin pikkuasioista?
jatkuva itkeminen
snif snif
6264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä itkee! Olen tuo Don't know, joka epäilen siis itsessäni rajatilapersoonallisuutta, ainakin minulla on samoja "oireita". Olen hieman liiankin herkkä, joka minua siis häiritsee. Onhan se tietenkin hyvä, että on vahvat tunteet, mutta joku raja sentään
Mikäli koet itsesi ihan onnelliseksi muuten ja jaksat tehdä töitä niin et ole masentuntu. Toiset meistä näyttävät tunteensa erilailla. Itse olen hyvin empaattinen, mutta en itke oikeastaan ollenkaan. Äitini itki hyvin harvoin. Miten tunteensa tuo esille voi olla opittuakin. Onko perheessänne itketty paljon tai toinen mahdollisuus ei ole itketty ja nyt kyynelvirrat vuotavat vuolaana.. ei kai se haittaaa jos hoitaja herkistyy: potilas ainakin näkee, että hänen huolensa ja murheensa otetaan tosissaan ja ei olla välinpitämättömiä.
Se on hyvä, että eläydyt hetkeksi ja et jää kantamaan toisten ja työsi murheita harteillasi.
No, jospa itken kanssasi? Helpottaako? Itsellä menee vielä huonommin. Tekisi mieli päästää ilmat pihalle itsestä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itkumuuri
Voi myös johtua hormonaalisista muutoksista jotka synnytyksen jälkeen ovat hyvin tavallisia.
terv. lapseton, joka kuitenkin pystyy asettautumaan asemaasi
Mul on asia päinvastoin. En nykyään itke millään! En edes muista milloin itkin. Epäilen että se johtuu psyykenlääkkeistä, ne tuntuvat vievän kaikki inhimilliset tunteet. Niin ilon kuin surunkin. Lapsena ja nuorena itkin tosi helposti! Nykyään tuntuu et vaikka läheinen kuolis niin ei itkua tulis mikä pelottaa mua.
Ehkä sä olet vaan yliempaattinen ja eläydyt toisten mielentilaan helposti. En tiedä, ehkä voi liittyä lapsen saamiseenkin ja hormonaalisiin seikkoihin tai sitten sulla on masennusta pinnan alla ja varmaan stressiä.
Kerro, mitä lääkkeitä syöt, niin ehkä saadaan selvyys asiaan :)