jatkuva itkeminen

Kyllä itkee! Olen tuo Don't know, joka epäilen siis itsessäni rajatilapersoonallisuutta, ainakin minulla on samoja "oireita". Olen hieman liiankin herkkä, joka minua siis häiritsee. Onhan se tietenkin hyvä, että on vahvat tunteet, mutta joku raja sentään

Mikäli koet itsesi ihan onnelliseksi muuten ja jaksat tehdä töitä niin et ole masentuntu. Toiset meistä näyttävät tunteensa erilailla. Itse olen hyvin empaattinen, mutta en itke oikeastaan ollenkaan. Äitini itki hyvin harvoin. Miten tunteensa tuo esille voi olla opittuakin. Onko perheessänne itketty paljon tai toinen mahdollisuus ei ole itketty ja nyt kyynelvirrat vuotavat vuolaana.. ei kai se haittaaa jos hoitaja herkistyy: potilas ainakin näkee, että hänen huolensa ja murheensa otetaan tosissaan ja ei olla välinpitämättömiä.
Se on hyvä, että eläydyt hetkeksi ja et jää kantamaan toisten ja työsi murheita harteillasi.

No, jospa itken kanssasi? Helpottaako? Itsellä menee vielä huonommin. Tekisi mieli päästää ilmat pihalle itsestä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Itkumuuri

Voi myös johtua hormonaalisista muutoksista jotka synnytyksen jälkeen ovat hyvin tavallisia.

terv. lapseton, joka kuitenkin pystyy asettautumaan asemaasi

Mul on asia päinvastoin. En nykyään itke millään! En edes muista milloin itkin. Epäilen että se johtuu psyykenlääkkeistä, ne tuntuvat vievän kaikki inhimilliset tunteet. Niin ilon kuin surunkin. Lapsena ja nuorena itkin tosi helposti! Nykyään tuntuu et vaikka läheinen kuolis niin ei itkua tulis mikä pelottaa mua.
Ehkä sä olet vaan yliempaattinen ja eläydyt toisten mielentilaan helposti. En tiedä, ehkä voi liittyä lapsen saamiseenkin ja hormonaalisiin seikkoihin tai sitten sulla on masennusta pinnan alla ja varmaan stressiä.