Minusta tulikin täyspäiväinen äiti

Kuulostaa kurjalta niin sinun kuin tytönkin kannalta. Jospa kysyisit tytöltä miksei käynyt teillä kovin usein silloin kun asui vielä äitinsä luona.Saattaisit saada siitä selvyyden sillä.

Mutta tuo miehesi... Luulen että häntä on melko vaikea saada kiinnostumaan tyttärensä elämästä jos hän on vetäytynyt. Yrittää tottakai voi ja pitääkin! Jospa tekisitte jotain kolmisin? Voisi olla helpompaa miehenkin ottaa kiinni arjesta tytön kanssa.

Ja tuohon varsinaisen arjen pyörittämiseen, kehottaisin ohan vakavasti puhumaan ja sanomaan ettei tuollainen peli vetele, että tyttö tarvitsee isäänsä myös vaikka sinäkin osallistut arjen pyörittämiseen. Ja varsinkin nyt hän tarvitsee isäänsä kun hänen äitinsä on sairaallassa eikä ehkä koskaan herää. Tuollainen on kova isku aikuisellekin, saatika lapselle!

Kävi muuten mielessä että ehkä mies on hämmentynyt tyttärestään? Niin ettei siis oikein tiedä miten tyttölapsen kanssa olisi ja käyttäytyisi. Miten kauan mies aikoinaan asui tyttären ja exän kanssa samassa taloudessa? Ja minkä ikäinen tyttö nyt on?

Jää sellainen kuva, että isä teki ikävästi myös ex:älleen joka jäi joskus yksinhuoltajaksi.. työ, huusholli, lapsi, arki ja siihen sitoutuminen yksin. Itsellläni olisi tosi vastenmielistä ottaa mies joka ei ole pitänyt lapsistaan huolta. Se jotenkin kertoo miehestä niin paljon, tai miehen rikkinäisyydestä ja heikkoudesta miehenä. Sellainen mies on tosi kaukana miehekkäästä alfauroksesta. Lähinnä tulee mieleen renttu tai luuseri.

Ok, tiedän ettei vastaukseni ehkä miellyttänyt sua, mutta mun mielestä nostat nyt reippaasti kissan pöydälle vaan! Toteat, että omaa isää hän tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan ja sinä olet jo tottunut tyttöön ja yhteiseen arkeen enemmän kuin herra itse ja aikaa täytyy nyt jäädä myös omille menoille ja harrastuksille!

Olisi ollut todella outoa, jos sairastuneen äidin seurustelukumppani olisi ottanut lapsen itselleen, kun lapsella isäkin on. Onko sellainen edes mahdollista?
Jos äiti ei parane, sinun on varauduttava siihen, että tyttö asuu isänsä luona aikuiseksi asti.
Kaunan kantamisesta me emme voi tietää, siitä pitää keskustella miehen kanssa kuten muistakin mieltäsi vaivaavista asioista.

Ensimmäisenä tunnen sääliä lasta kohtaan, mutta toki myös sinua. Mikäli asetat lapsen etusijalle, tulet olemaan kahden "lapsen" yksinhuoltaja. Palkintona ehkä saat yhden pienen tytön elämän pelastettua. Äh, ehkei nyt noin melodramaattista, mutta sinnepäin.

Mikäli arvostat omaa elämääsi, siirrät tuollaisen lusmuilijamiehen ulkoruokintaan. Hoidelkoot itse asiansa ja lapsensa. Siinä vaihtoehdossa olet vapaa järjestelemään tulevaisuuttasi ja etsiskelemään kunnollista miestä rinnallesi. Voisit siinäkin tilanteessa (jos kerran sinä ja tyttö tykkäätte toisistanne) tavata tyttöä silloin tällöin ja vaikka käydä yhteisissä harrastuksissanne. Siis toimia vähän kuin kummitäti.

Lapselle tässä kaikkein pahin on sattunut, joten laitapa se tytön isä nyt kuriin ja nuhteeseen, lapsis tarvitsee kodin ja tietenkin sesn pitäisi löytyä toisen oman vanhamman luota.
Teille on nyt tullut asia äkkiä etten, eikä tällaisessakaan tilanteessa löydy sitä terapiaa , jossa isä ohjataan nyt lapsen huoltajaksi ja lastakin autetaan tilanteessa.
Hyvä jos edes sinä olet yrittänyt laittaa lapselle kotia.

Tietenkään äidin uusiomies ei ole se lapsen paikka milloinkaan, kyllä se se toinen vanhempi tai isovanhemmat. Eihän tuo uusiomies ole minkäänlaista sukua lapselle, ei kenenkään edes pidä ajatella että lapsi olisi koskaan tämän kanssa ollut.

Koettakaa antaa lapselle kunnon koti, sillä hänellä on varmasti sisällään vielä suria asioita käsittelemättä. Äiti on akuitenkin hänelle ollut hyvin tärkeä ihminen.

Puolitoista kuukautta on lyhyt aika, sopeutumisaikaa ja normaalia perherytmiä vielä haette. Tunnustusta Sinulle, että yhteistä tekemistä tyttären kanssa olette löytäneet. Mutta kuitenkin, ......lapsella on suruaika, ehkä äidin tuleva kuolema ja siihen littyvät tunteet, pelot, ahdistus, pitäisi sinun ja lapsen isän käsitellä tosi syvällisesti.
Liika touhuaminen ahdistaa sinua. Jakakaa kotityöt, mieskin osaa laittaa ruokaa ja pyykätä, viedä lastaan harrastuksiin.

Typerintä mitä voit tehdä, on alkaa penkoa menneisyyttä, se on ollut silloin,ja nyt on nyt. Kerro miehellesi tunteistasi ja mitä odotat häneltä tässä tilanteessa, joka on sinullekin uusi ja hämmentäväkin muutoksineen. Ei mieskään automaattisesti tiedä mitä sinä odotat, jos et kerro.

Aika on se tekijä joka tasapainottaa tilannetta.....Voi kun minua surettaa se pieni urhea koululainen...hellyyttä ja rakkautta elämäänne.

Tilannehan on aivan jokapäiväinen. Lukemattomissa perheissä mies ei kiinnitä mitään huomiota lapsiin, jolleivat he häiritse. Silloin karjaistaan.

Tämän päivän isistä suurin osa alkaa olla yksinhuoltajien = äitien kasvattamia. Ja vaikka isät olisivat kotonakin, ovat lapset olleet pitkän päivän tarhoissa ja päivähoidoissa, kouluissa ja harkoissa, jonne äiti kuljettaa, kun isä on tuonut auton kotiin. Ei isillä ole nykyisin kiinnostusta lasten kanssa olemiseen, olivat he sitten omia tai uusioita. Taito ja halu puuttuvat.

Isät eivät tiedä, miten lasten kanssa tulisi olla. Tilanne on sama kuin vuosisata sitten, jolloin lapst pidettiin apulaisten huomassa, keittiössä ja lastenkamarissa, ja isät olivat työhuoneessaan tai salissa, jonne ei lapsilla ollut lupa mennä.

Mies osaa hoitaa asiansa. Perinteisesti nainen vastaa kaikesta kotona.

Sympatiaa sinulle ja tytölle, miehelle sapiskaa.

Samaa mieltä tuosta, elätte nyt shokkivaihetta ja surua, kaikki myös miehesikin kenties, mutta tyttö varsinkin. Keskittykää nyt arkeen, harrastusten ja touhujen aika on myöhemmin vaikka toki ne vievät tytön ajatuksia pois surusta.

Minusta voisit kyllä kysyä aikaa ja neuvoja sosiaalityöntekijältä perheterapeutilta tms. Tilanne on niin uusi ja jos sinulla ei ole edes kokemusta lapsista, tarvitset tukea, jota et nyt mieheltäsi saa. Perhetrapia voisi olla myös paikka, jossa saisit miehesi tajuamaan että hänen on otettava tytöstään vastuu ellei halua menettää sinua.

Toivon mukaan kohtelet lasta kunnioittavasti, hyvin ja nöyrösti. Täällä on niin paljon saanut lukea miten isän naisystävät kohtelevat hänen lapsiaan, että tulee aina mieleen että voi lapsi parat!! Pakko kestää kun kukaan ei auta.

Jos lapsella ei ole omaa äitiä, niin toivottavasti hänen sukulaiset katsovat vähän hänen olosuhteitaan ja kyselevät miten menee. On kauheeta kun lapsi huomaa että on pelkkä jätesäkki.

Lapsi ei ole se mihin hietät sitten omat ongelmat, vaan se on aivan joku muu jolle puhut ja jolle kiukuttelet, senkun muistat.

Kiitoksia kaikille vastauksistanne!

Viikonloppuna mies otti onneksi hieman enemmän kontaktia tyttäreensä. Kävi ostamassa uuden lautapelin kaupasta ja pelasivat sitä sitten koko illan. Olin itse koko ajan liian ”kiireinen”, etten ehtinyt mukaan. Päätin antaa heidän pelata kahdestaan.

Toivon, että hän ottaisi itseään nyt niskasta kiinni, kun lapsi on kuitenkin hänen. En halua itse olla koko ajan patistamassa tai täyttämässä tytön vanhempain tarvetta, kun hänellä on vielä kumminkin toinen vanhempi olemassa. En ole nyt puhunut miehelleni, mutta jätin hänelle kirjeen. Mies on lukenut sen, mutta ei ole ottanut ainakaan vielä kirjettä puheeksi. Ei sen puoleen, ei ole nyt oikein ollut sopivaa hetkeäkään.

Muista, lapsen huollossa voi käydä mitä vaan. Ja on täysin totta että lapsi ei ole sinun.
Miten kellään voi olla tässä ketjussa oikeutta syyllistää ihmistä, joka ei a) ole lapsen vanhempi, ja huoltovastuussa. b) Ja on yhtäkkiä joutunut tavallaan äidin rooliin, tahtomattaan.
Viisasta keskustella pelisäännöistä. ei se niin voi olla, että lähinnä yksin huolehdit lapsesta, jota et ole osannut edes ajatella vakituiseksi perheenjäseneksi- eri asia on, jos jo aiemmin poikkeustapausten varalta olet suostunut, toimimaan käytännössä äitinä.
Kunpa lapsen äiti toipuisi. Voi jäädä aika yksin, jos isäkin touhuaa omiaan, ja tuntematon ihminen yrittää "korvata" äitiä.

On hyvä, että tykkäät tytöstä. pidä silti huoli, ettet ole päävastuussa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.

Minun on pakko kommentoida tähän, että minusta sinä aloittaja vaikutat hienolta ihmiseltä. Tekstistäsi jotenkin paistaa aito välittäminen miehesi tyttärestä.
Toivottavasti kaikki teillä järjestyy parhain päin ja miehesi ryhdistäytyy. Hänelle itselleen se on suurin tappio, jos jättäytyy ulkopuolelle. Voimia sinulle! Varmasti tilanne on haastava.