Syrjäytymisen määritelmä

Tohon lisää vielä 10-20 vuotta poissa toisten ihmisten seurasta lähes
täydellisesti, sitten on vissiin tosi syrjäytynyt.

Hei, koskahan ne alkaa kyhäillä niitä miehitettyjä lentoja Jupiteriin,
täällä olis ainakin jotkin kriteerit täyttävä ehdokas.
Pitkiä aikoja, vuosikausia eristyksissä, silti kykenevä vielä joten
kuten toimimaan eikä ala vintissä viiraamaan liian paljon.

Koko matkan ajan tietyst juoksis ulkomaan - eiku avaruuspäiväraha
abt 150 egee päivä verottomana pankkitilille.
Kotiutuessa reissusta 7 vuoden päästä massia olis oottamassa 400 kiloa.

Tai ääh antaa olla, yhtä kurjalta tuntuis vaan edelleenkin ja ainoa
mieleen tuleva sanonta olis siinä vaiheessa kuiten ' pa,ska reissu
mutta tulipahan tehtyä.'

Mulla ei ole ajokorttia, ei koulutusta, yksi kaveri jota näen pari kertaa kuukaudessa, en arkisin käy pihaa pitemmällä, puhelimeni ei soi ellei siihen soita se yksi kaveri, puhelin myyjä tai väylä, ei harrastuksia, paska kunto jonka kohottamiseen mulla ei ole edes motivaatiota, ainakaan enää.

Mulla ei siis ole ketään eikä mitään ja moneen asiaan en pysty. Henkinen raajarikko joka yrittää sinnitellä hautaan asti. Olen vain 24vuotias ja mulla olisi potentiaalia vaikka mihin mutta perkeleen ahdistus ja siihen liittyvät fyysiset ongelmat pilaa kaiken.

Ihminen kaipaa sosiaalisia kontakteja ja yhteyttä toisiin ja myös terpeellisuuden ja arvostuksen tarve on jokaisella. Joillekin riittää että on ympärillä suuri suku ja saa toteuttaa tehtäväänsä siiinä omassa yhteisössään.

Jos sinä menisit mukaan johonkin esim. pikkukaupungin työttömien yhdistykseen, olisit siellä kiva heppu, voisit jopa ystävystyä jonkun kanssa tehdessäsi työharjoittelua tai vapaaehtoistyötä, mutta yhteiskunnan päättäjien ja vapailla työmarkkinoilla olevien mielestä sinua pidettäsiin vähintaakin puoleksi syrjäytyneenä, vaikka kokisit olevasi siellä tarpeellinen, sinusta tykättäisiin ja olisit kannustamssa toisia tuottaviksi veronmaksajiksi. Sinua arvostettaisiin ja ainakin pöytäpuheissa kuisuteltaisiin, että olet korkeasti koulutettu.

En ole korkeasti koulutettu. Nuoruudessa opiskelin kaupallista alaa, mutta suurimman osan työsarastani olen tehnyt töitä, joihin pääsi 80-luvulla ilman ammattitutkintoakin ja olen tehnyt myös jonkin verran duunia perheyrityksessä. Nyt alan terveydellisistä ja omasta halustani jättäytyä työelämästä sivuun. Yksinäisenä tulee vähemmälläkin toimeen. Täytän osaltani syrjäytyneen kriteerit yhteikunnan määrittämien normien mukaan, mutta tunnen olevani kaikkea muuta kuin syrjäytynyt. Kyllä siitä aina silloin tällöin saa hyväntahtoisia vihjailuja; mutta sinähän olet reipas, pystyvä, eikö iäkkäämpikin voisi opiskella vielä hyvän ammatin, toteuttaa itseään, saada hyvää palkkaa ym. Mutta kun en itse halua ja koe olevan siihen tarvetta.
Jokaisen elämä on mielestäni oma ainutlaatuisuus ja voi iloita olemassaolostaan ja olla hyödyllinen olemalla se vain kuka on. Ei meidän pidä alistua toisten määriteltäväksi.
Sinäkin teet työtä ja luultavasti joudut maksamaan verojakin. On hyvä että on koulutettu, sillä opiskelu kasvattaa ja on aina pääoma. Sinä voit hyödyntää osaamistasi itsesi ja toisten iloksi. ja kun on rutinoitunut hankkimaan tietoa ja opiskellut, niin osaa ja ymmärtää hyödyntää kirjallisuutta. Se on vain surullista että sinulla ei ole kontakteja ja läheisiä ihmisuhteita ja itse kärsit siitä.
Sinulla on sitä, mitä meillä monella ei ole ja meillä on sitä jota sinulla ei ole. En tiedä vahtaisitko osasi jonkun kouluttamattoman pitkäaikaistyöttömän kanssa jos saisit vastineeksi seurustelukumppani ja enenmmän sosiaalisuutta ja joutuisit asumaan jossain kaupungin kerrostaloalueella.