Täällä näytään kirjoiteltavan meitä ihmisiä koskevia asioita.
On hyviä, jos huonojakin kirjoituksia, myöskin kaikenlaisista ihmis tyypeistä,
ja heidän toilauluistaan.
Mielestäni koko elämän kaaren vakavuus / mukavuus riippuu paljolti siitä, miten pienen, happea hengittävän elävän olennon elämän alku "ohjastetaan" neuvotaan.
Elämän vanhetessa huomataan tulokset, minne päin annetut ohjeet vetävät.
Pääsuuntia on kaksi, hyvään tai huonoon.
Kuitenkin jokaisen meistä on jotenkin elämämme elettävä, kuka saa minkinlaista mainetta ja mammonaa. kuten näiltä keskustelupalstoiltakin voimme lukea.
Kuitenkin yksi asia on varmaa, luotettavin kaveri on kuitenkin koira.
Yleensä eläimet, mutta kun koira näkyy olevan paljon parjattu eläin, niin pääpaino olkoon hänessä. kuitenkin koira itse on täysin syytön osittain huonoon maineeseensa.
Koko homma on kiinni kasvattajastaan, olipa se kasvatettava ihminen / tai eläin.
Hyvin kasvatettu mm koira on uskollisin hoitajalleen, mitä maa päällään kantaa.
Meistä ihmisistä ei voi sanoa samaa, meille useimmille on annettu aivokapasiteettia paljonkin, mutta miten me sitä käytämme, se onkin sitten jo eri asia.
Tulee monasti mieleeni, että omallakin koirallani, vaikka se on pieni kooltaan, on enempi järkeä kuin minulla itselläni, ainakin vainu koirallani on parempi, puhe vain on hiukan toisenlaista kuin ihmisillä, senkin oppii ymmärtämään, kun vain niin haluaa.
Nuo penkkojen merkkaukset ovat ihmisen itsensä käyntikortteja lemmikkinsä kautta, joka sitten merkataan kokonaan koirien suoritteeksi.
Meitä ihmisiä on paljon sellaisia, joilla ei pitäis olla yhtään lemmikkiä, ei koiraa eikä kissaa, lehmää tai hevosta.
Tästä sanomasta ei monikaan tykkää kuin huonoa, mutta se on sivuseikka se.
Tarina on kuitenkin varmasti totta,,,,,,,,tai sinne päin kuitenkin.
On hyviä, jos huonojakin kirjoituksia, myöskin kaikenlaisista ihmis tyypeistä,
ja heidän toilauluistaan.
Mielestäni koko elämän kaaren vakavuus / mukavuus riippuu paljolti siitä, miten pienen, happea hengittävän elävän olennon elämän alku "ohjastetaan" neuvotaan.
Elämän vanhetessa huomataan tulokset, minne päin annetut ohjeet vetävät.
Pääsuuntia on kaksi, hyvään tai huonoon.
Kuitenkin jokaisen meistä on jotenkin elämämme elettävä, kuka saa minkinlaista mainetta ja mammonaa. kuten näiltä keskustelupalstoiltakin voimme lukea.
Kuitenkin yksi asia on varmaa, luotettavin kaveri on kuitenkin koira.
Yleensä eläimet, mutta kun koira näkyy olevan paljon parjattu eläin, niin pääpaino olkoon hänessä. kuitenkin koira itse on täysin syytön osittain huonoon maineeseensa.
Koko homma on kiinni kasvattajastaan, olipa se kasvatettava ihminen / tai eläin.
Hyvin kasvatettu mm koira on uskollisin hoitajalleen, mitä maa päällään kantaa.
Meistä ihmisistä ei voi sanoa samaa, meille useimmille on annettu aivokapasiteettia paljonkin, mutta miten me sitä käytämme, se onkin sitten jo eri asia.
Tulee monasti mieleeni, että omallakin koirallani, vaikka se on pieni kooltaan, on enempi järkeä kuin minulla itselläni, ainakin vainu koirallani on parempi, puhe vain on hiukan toisenlaista kuin ihmisillä, senkin oppii ymmärtämään, kun vain niin haluaa.
Nuo penkkojen merkkaukset ovat ihmisen itsensä käyntikortteja lemmikkinsä kautta, joka sitten merkataan kokonaan koirien suoritteeksi.
Meitä ihmisiä on paljon sellaisia, joilla ei pitäis olla yhtään lemmikkiä, ei koiraa eikä kissaa, lehmää tai hevosta.
Tästä sanomasta ei monikaan tykkää kuin huonoa, mutta se on sivuseikka se.
Tarina on kuitenkin varmasti totta,,,,,,,,tai sinne päin kuitenkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos itse luulet voivasi luottaa täysin koiraasi, niin heti kun koirasi tapaa jonkin muun ihmisen, koiran jne. niin epäilen suuresti koirasi luotettavuutta. Miten opetettu koirasi reakoi yllättäviin tilanteisiin? Voitko olla täysin luottavaisin mielin aina?
Ja meitä on ihmisiä,jotka eivät halua eläintä sielunkumppanikseen,uskotukseen ja rakastetukseen tai vaikkapa keskustelu kaverikseen vaan ainoastaan tasaveroisen ihmisen.Ja myös löytävät.
En ymmärrä ihmisiä,jotka pitävät eläintä ihmisen asemassa,tai tavallaan ymmärrän,mutta minusta ei olisi siihen ikinä.Lemmikit kuuluvat mielestäni lapsuuteen ei aikuisille ihmisille,mutta tämä on mielipide vain itseäni koskien.