Muistan lukeneeni nuorena isosta kirjasta sanat:Rakkaus on väkevä kuin kuolema,tuima kuin tuonela on sen kiivaus.Sen hehku on tulen hehku on Herran liekki.Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa.Eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi näntä vain halveksittaisiin.
onko näin
Miriame
26
156
Vastaukset
- ei elinkautista.
Kyllä rakkaus on vahva voima. Mutta pahimmillaan myös tuhoava.
Vääränlaista rakkautta on, jos omaishoitaja uhraa koko elämänsä rakkaalleen, jonka saattaisi parempi olla laitoksessa, kun ei enää ole sama ihminen johon aikoinaan rakastui.
Rakkautta on myös päästää irti.- ei rakkaus katoa
Jka kirjoitat ei elinkautista vastaisin.Ei rakkaus vuosien mittaan katoa vaan lisääntyy,se ihminen johon rakastuin on paljon lujemmilla siteillä minussa kiinni kuin nuoruuden ihastuksen aikana.Hän on osa minua ei turhaan sanota hän on puolisoni.Tottakai täytyy päästää irti kun se aika tulee mutta tuskalla sen tekee ja surutyötä tehdään joka päivä jo sairauden aikana,
- olen omaishoitaja
Olet aivan oikeassa,ilman rakkautta en tekisi tätä päivääkään mutta ku on takana vuosikymmenien hyvä avioliitto niin eihän sitä rakasta voi heittää kui rukkasta nurkkaan.Nykyään laitokset ovat kiven alla ku kotihoito on kuuma sana.Kun äiti rakastaa lastaan,puoliso puolisoaan mielestäni siinä on kysymys suuremmasta asiasta kuin tuhoavasta rakkaudesta.Et ehkä nimmari "ei elinkautista"ole kokenut mitä on äidinrakkaus ja mitä on puolison rakkaus.Kaikkihan me muutumme,emmehän voi odottaa että se ihminen johon nuorena rakastuin olisikaan sama.Itse olen huomannut että sairauden kohdatessa rakasta ihmistä ei rakkaus ole mihinkään hävinnyt.Olen valmis hoitamaan rakastani niin kauan kuin itse pystyn ja apua tulen saamaan.
- ei elinkautista.
Tarkoitin että moni omaishoitaja pinnistelee yli voimiensa.
Hoidin miestäni sänkyyn viistoista vuotta, siinä meni selkä, ystävät ja hermot. Rakkautta oli minkä oli, varmasti hoidin hyvin.
Hänellä on nyt hyvä vuodeosastolla, asintuntevassa hyvässä hoidossa. Ei laitoshoito ole automaattisesti huonoa.
Kun miehen hoito loppui äitini ei pärjännyt yksin, tassa piti aloittaa sama, nyt taistellaan laitospaikasta hänelle.
Kyllä rakkaus on tuhoavaa jos hoitaja uhraa terveytensä ja oman elämänsä.
Ei minulla äitini kanssa juuri rakkautta ollut, vastuuni kannan hänestä, vaikka hän ei sitä kohdallani tehnytkään, kun olisin huolenpitoa tarvinnut.
Ei rakkaus mihinkään häviä vaikka huolehtii myös itsestään ja luottaa siihen että muutkin osaa jotain.
Ei hoitamisessa ole mistään muusta kuin siitä että hoidettavan tarpeista huolehditaan. En jaksa lässyttää, olen asiallinen, en sano koskaan pahasti, enkä korota ääntäni sairaalle ihmiselle. Mutta en romantisoi omaishoitoa, se on pahimmillaan hyvin ahdistavaa ja raadollista työtä. Riippuu hoidettavan kunnosta.
Minusta kyllä rakkaus sitä,että uskaltaa vetää sen rajan,kun on pakko ajatella myös itseään.Pitää uskaltaa punnita ja antaa periksi,kipeetä se tekee,mutta se nyt vaan niin että elämä jatkuu meillä omaishoitajillakin,ei saa riippua kiinni.
Itse jätin jäähyväiset miehelleni ,hän nyt siirtymässä maahan,jonne minä en kuulu.
Pidän hänestä huolta,ja autan sitten rajan yli.Rakastan miestäni niin paljon,että toivon sydämestäni,että saa nopean kuoleman,ja pääsee kärsimyksistä pois.
Ei hän halunnut minun riutuvan ja tulevan sairaaksi.
Tämä varmaan meidän viimeinen yhteinen vuosi tässä omassa kodissa...
ja minä jatkan hyvällä mielin sitten omaa elämää...
Rakkautta oli ,ja se aika oli hyvä,tallenan sen ja laitan muistojen ullakolle.- olen omaishoitaja
Kiitos ristiina kirjoituksestasi,Olen minäkin punninnut ja antanut periksi.Olen varustautunut henkisesti puolisoni lähtöön mutta aikaahan emme tiedä.
Otan elämän vastaan ja päästän irti ku aika tulee.Hoidan intervllihoidon turvin häntä niin kauan kuin pystyn ja apua minulle on luvattu kun tarvitsen.Olen jopa ajatellut hoitaa saattohoidonkin kotona,tiedän että pystyn siihen,olenhan työskennellyt sairaiden parissa kymmeniä vuosia ja saatellut monta heidän viimeiselle matkalleen miksi en siis minulle rakkainta ihmistä omaa puolisoani. - muistat oikein
Kyllä tuo kohta on jossain Korkea veisun luvussa.
- Njähnjähnjäh
Saattohoito voi nykyisin kestää vaikka 40 vuotta!!, ja sen hoitavat omaishoitajat siellä kotona. Itseäni vaivaa, kun hoidettavan naama/pää on jäykistynyt semmoiseen muumiomaiseen suu auki -ruumisasentoon :(. Eli hän ei enää pysty normaaleihin kasvonilmeisiin. Silti syö ja juo kaiken mitä annetaan. Jaloissa/takapuolessa on graavit makuuhaavat ja vessa-asiointi ei onnistu. Minusta on kohtuutonta laittaa kymmenien vuosien saattohoito-ikeeseen ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä ollut ikinä hoito- tai vanhusalan kanssa. Tällä ei ole MITÄÄN tekemistä "rakkauden" kanssa, onpahan vaan elämän heittämä v-mäinen kohtalo.
- tee näin
Kun sinulla on tuollainen asenne hoidettavaa kohtaan,yritä hommata hänelle sairaalan vuodeosaston paikka.En tiedä onko hän lapsesi,puolisosi vaiko vanhempasi?Sanot että sinulla ei ole taitoa hoitaa vanhuksia ja sairaita.
- tee näin
tee näin kirjoitti:
Kun sinulla on tuollainen asenne hoidettavaa kohtaan,yritä hommata hänelle sairaalan vuodeosaston paikka.En tiedä onko hän lapsesi,puolisosi vaiko vanhempasi?Sanot että sinulla ei ole taitoa hoitaa vanhuksia ja sairaita.
jatkan vielä....et tunnu tietävän mitä on saattohoito,se on lähellä kuolemaa kipuja lievittävä hoito kun muuta mahdollisuutta ei enää ole.Terhokoti on mm.yksi saattohoitokoti,sieltä saa kotona saattohoitoa tekevä omainen apua.tämä tieto sinulle Njähnjähnjhäh.
- 58v...
tee näin kirjoitti:
Kun sinulla on tuollainen asenne hoidettavaa kohtaan,yritä hommata hänelle sairaalan vuodeosaston paikka.En tiedä onko hän lapsesi,puolisosi vaiko vanhempasi?Sanot että sinulla ei ole taitoa hoitaa vanhuksia ja sairaita.
Njähnjähn on kanssani samoilla linjoilla. Kauan hoitaneena oppii varmasti mitä pitääkin.
Kun omaishoito jatkuu ja jatkuu jopa vuosikymmenet, ei juuri korkeaveisuun sanat tule mieleen.
Myös meillä on jatkunut pitempään kuin haluan edes ajatella. Joka yö on käännettävä makuuhaavojen takia, kakkavaipat vaihdettava, rasvattava kuin pikkuvauvalla.
Eikö tämä ole rakkautta jos mikä, saan omaishoidontukea vähän yli 300 euroa netto, lähes puolet menee verona. Vapaata saan viikon kuukaudessa nyt, Lähes kymmenen vuotta ilman vapaita.
Rakastan miestäni, mutta en myöskään romantisoi tätä arkea. Myös minä väsyn, haluaisin matkustella ja harrastaa mieheni kanssa. Joskus ajattelen kuinka eri tavalla kohtalo meitä ihmisiä kohtelee. - ninnu-lop
tee näin kirjoitti:
jatkan vielä....et tunnu tietävän mitä on saattohoito,se on lähellä kuolemaa kipuja lievittävä hoito kun muuta mahdollisuutta ei enää ole.Terhokoti on mm.yksi saattohoitokoti,sieltä saa kotona saattohoitoa tekevä omainen apua.tämä tieto sinulle Njähnjähnjhäh.
Saattohoito vaatii ammattitaitoa. Mieheni kuoli syöpään, en olisi pärjännyt kotona hänen kanssaan viimeisinä elinviikkoina. Kuolema ei ole koskaan kaunis.
- 58v...
tee näin kirjoitti:
Kun sinulla on tuollainen asenne hoidettavaa kohtaan,yritä hommata hänelle sairaalan vuodeosaston paikka.En tiedä onko hän lapsesi,puolisosi vaiko vanhempasi?Sanot että sinulla ei ole taitoa hoitaa vanhuksia ja sairaita.
Ei asenne mitään merkitse, hymistely ei auta raakojen tosiasioiden edessä.
Kun hoitaa niin hyvin kuin pystyy eikä pura pahaa oloaan hoidettavaa kaikki on hoidettavan kannalta hyvin.
Ollaan yritetty saada laitospaikkaa kauan, ei se ole onnistunut.
Alku oli hankalaa kun ei ole koulutusta alalle, en valinnut hoito-alaa juuri siitä syystä että en halunnut hoitajaksi. Olen hoitanut juuri rakkaudesta, mutta puhun asioista niiden oikeilla nimillä. - Caca
tee näin kirjoitti:
Kun sinulla on tuollainen asenne hoidettavaa kohtaan,yritä hommata hänelle sairaalan vuodeosaston paikka.En tiedä onko hän lapsesi,puolisosi vaiko vanhempasi?Sanot että sinulla ei ole taitoa hoitaa vanhuksia ja sairaita.
Joo, ei ole taitoa ei. Puoliso kyseessä, eikä noita taitoja kukaan kysellyt, kunhan tyydyin osaani. Alkuvaihe meni täydessä shokissa (äkillinen vakava aivohalvaus) ja sitten heidän mielestään tilanne oli jo vakiintunut ja olin "oppinut" sen kakkasirkuksen.
- huheijaa
Näin on,ei saattohoito kestä kymmeniä vuosia!!Jos on noin vaikeeta laittaisin kyllä laitokseen!
Hyvä omaishoitaja,anna periks- laittakaa vaan laito
Ei niitä tolleen vaan "laiteta" laitokseen, hoidokin pitää suostua siihen itse (tarvitaan allekirjoitus täysivaltaiselta) ja pitää löytyä laitospaikka (jotka vaikeasti saatavia sekä maksullisia btw, aika suolaiseen hintaan).
- se on tosi
njäjh nähjh sinun käsissäsi omaisesi ei ole hyvässä hoidossa,laita laitokseen,Kutsu asintuntija kartoittamaan tilannetta ja sanot sen saman minkä kirjoituksessasi sanoit. Ei ne väkisin kotona pidä vaan parempi hoito on kenties sairaalassa.Itse haluaisi olla hoidettavasi!
- Pois ruusulasit
Kyllä kotona puoliväkisin pidetään. Jos ei ole suoranaista uhkaa hoidokin turvallisuudelle nimittäin. Ei niitä paikkoja ole ja jos on, niin sinne tungetaan ne kenellä ei omaishoitajaa ole. Ei hoitopaikka irtoa vain sanomalla, että en nyt jaksaisi katella tuon potilaan naamaa kotonani. Tähän asti on aina sanottu, että hyvinhän te täällä pärjäätte.... kun en kuitenkaan kehtaa makuuttaa esim. ulosteissa hoidokkia. Ja puoliso on kyseessä. Asiantuntijat siis katsovat vain siisteystason ja ruokinnan tason. Puheet on puheita ja menevät heiltä toisesta korvasta ulos. Ja mitäs sitten sekin juttu, kun hoidokki kieltäýtyy liikahtamasta kotoaan minnekään? Eikä ole mitään holhouspäätöksiä jne. En usko, että kukaan voi väkisin viedä hoitolaitokseen täysvaltaista ihmistä (olkoonkin että halvaantunutta).
- vapaa maa
Tais olla 70 luvulla kun tuli voimaan laki,että puolisoa ei voi pakottaa omaishoitajaksi ,eli ei oo pakko olla jos ei halua!
- miehnsä hoitaja.
Näin voi olla teoriassa, mutta miten käytännössä?
Minulle ei annettu vaihtoehtoa kun mieheni sairastui vuodepotilaaksi. Paranemisesta ei ole toivoa.
Ollaan molemmat eläkkeellä, olen itse terve. Tai olin terve aloittaessani, nyt en enää ole, selkä on huonona, joudun syömään masennuslääkkeitä kun tunnen olevani vanko omassa kodissani. Lukuisista pyynnöistä ja hakemuksista huolimatta ei olla saatu laitospaikkaa. Enkä osaa valittaa tarpeeksi voimakkaasti? - konstit on monet
miehnsä hoitaja. kirjoitti:
Näin voi olla teoriassa, mutta miten käytännössä?
Minulle ei annettu vaihtoehtoa kun mieheni sairastui vuodepotilaaksi. Paranemisesta ei ole toivoa.
Ollaan molemmat eläkkeellä, olen itse terve. Tai olin terve aloittaessani, nyt en enää ole, selkä on huonona, joudun syömään masennuslääkkeitä kun tunnen olevani vanko omassa kodissani. Lukuisista pyynnöistä ja hakemuksista huolimatta ei olla saatu laitospaikkaa. Enkä osaa valittaa tarpeeksi voimakkaasti?Saat vamasti hoitopaikan miehellesi kun menet lääkäriin ja vedät lenkkimakkaraa narussa ja sanot ooppas Jeppe haukkumatta.Taatusti hoitopaikka miehelles tipahtaa.
- miehensä hoitaja.
konstit on monet kirjoitti:
Saat vamasti hoitopaikan miehellesi kun menet lääkäriin ja vedät lenkkimakkaraa narussa ja sanot ooppas Jeppe haukkumatta.Taatusti hoitopaikka miehelles tipahtaa.
:) :D Hyvä neuvo :)
- Valivalivalivalivali
miehnsä hoitaja. kirjoitti:
Näin voi olla teoriassa, mutta miten käytännössä?
Minulle ei annettu vaihtoehtoa kun mieheni sairastui vuodepotilaaksi. Paranemisesta ei ole toivoa.
Ollaan molemmat eläkkeellä, olen itse terve. Tai olin terve aloittaessani, nyt en enää ole, selkä on huonona, joudun syömään masennuslääkkeitä kun tunnen olevani vanko omassa kodissani. Lukuisista pyynnöistä ja hakemuksista huolimatta ei olla saatu laitospaikkaa. Enkä osaa valittaa tarpeeksi voimakkaasti?Sun pitää hakea psykiatrin lausunto, että et voi hoitaa enää terveyssyistä, tai sitten ottaa avio/avoero ja muuttaa pois. Toki ilmoitat muuttopäivän etukäteen sossuille, jotta hoitavat hoidokin. Ja omaishoitajasopimus pitää muistaa irtisanoa joitakin kuukausia ennen poismuuttoa, ettei tule mitään vastuu-natkutusta. Voisin kuvitella, että tuo on aika repivää, jos hoidokki on yhtään enää tolkuissaan. Silti, jos se on ainoa keino, niin... omaa eloonjäämisviettiä suurempi tai yhtä suuri on vain jälkeläisiä koskeva suojeluvietti. Se ei koske puolisoa millään tavalla... eikä etenkään miespuolista puolisoa. Ennen miehet lähtivät saappaat jalassa, nyt he makaavat kymmeniä vuosia passattavina ja palveltavina potilaina. Naisten kannattaakin hankkia itseä huomattavasti nuorempi puoliso, jolloin tuo omaishoitajatyön määrä jää edes vähän pienemmäksi.
- jos ei muuten tule
Valivalivalivalivali kirjoitti:
Sun pitää hakea psykiatrin lausunto, että et voi hoitaa enää terveyssyistä, tai sitten ottaa avio/avoero ja muuttaa pois. Toki ilmoitat muuttopäivän etukäteen sossuille, jotta hoitavat hoidokin. Ja omaishoitajasopimus pitää muistaa irtisanoa joitakin kuukausia ennen poismuuttoa, ettei tule mitään vastuu-natkutusta. Voisin kuvitella, että tuo on aika repivää, jos hoidokki on yhtään enää tolkuissaan. Silti, jos se on ainoa keino, niin... omaa eloonjäämisviettiä suurempi tai yhtä suuri on vain jälkeläisiä koskeva suojeluvietti. Se ei koske puolisoa millään tavalla... eikä etenkään miespuolista puolisoa. Ennen miehet lähtivät saappaat jalassa, nyt he makaavat kymmeniä vuosia passattavina ja palveltavina potilaina. Naisten kannattaakin hankkia itseä huomattavasti nuorempi puoliso, jolloin tuo omaishoitajatyön määrä jää edes vähän pienemmäksi.
Ei se ole taattu jos nuoren puolison hankkii,hänkin voi sairastua kun se sairaus ei ikää kysy.Sinä miehensä hoitaja jos et jaksa näkisin että psykiatrialta saat paperit ettet jaksa jaolet väsynyt. Ota vaikka imovane ja nukahdat psykiatrin tuolin eteen.Eiköhän laitospaikka tule.
- Toivo männyt
Niin kun nää hoidokithan yleensä henkeen ja vereen vastustavat laitokseen menoa. Niin milläs pakotat?? Ei he yleensä käsitä sitä, että omaishoitaja väsyy, koska sairaus tekee suunnattoman itsekkääksi. Hoidokki pitää ensin saada suostumaan laitoshoitoon, ennen kuin voi edes hakea paikkaa oikeasti. Niihin papereihin siis tarvitaan hoidokin nimikirjoitus, mikäli hänestä ei ole tehty virallista holhouspäätöstä. Silloinkin holhooja voi olla joku ihan muu kuin se omaishoitaja.
En mie tarvitse mieheni allekirjoitusta kun haen hoitopaikkaa.!Riippuu tietysti saiarudesta,mutta meillä ainakin etenee niin ,että omaishoitotoimisto ja Sas alkaa etsimään sopivaa paikkaa kun se ajankohtaista!Mieheni ei voi itse vaikuttaa siihen mitenkään.
!977 poistettiin laista aviopuolisoiden keskinäinen velvollisuus huolehtia toisistaan ,puolisolla on oikeus olla alkamatta omaishoitajaksi.
Jos ei jaksa hoitaa,marsii lääkärin luo,kertoo miten asiat on,luopuu omaishoitajuudesta,siitä se sitten etenee.Ei tarvitse psykiatreja,tavallinen lääkärikin hoitaa nämä asiat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3076952Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151307- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541086Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982