koska aikaa on kulunut ja se, miksi tämä menee näin. olen niin ristiriitaisissa tunnelmissa, koska on vaikea uskoa sitä, jos todella muistat minut yhä. nöyräksi tekee ihmisen ja kuinka selittää, nämä vuodet tässä välissä... minähän en kovin edes uskaltanut ikinä haaveilla sinusta. muistuit mieleeni aina silloin, kun olin vähän lätkässä johonkin toiseen, jotka ei kuitenkaan ikinä johtaneet mihinkään. olen jumissa sinuun/häneen mielikuvassani, mutta silti tunnen myös luottamusvajetta, koska tiedän, että voisit tuhota minut hetkessä. jonkunverran tiedän näistä jutuista, kun en ole ikinä voinut luottaa kehenkään, että joku syvä arpi/tunnelukko on jäänyt edellisestä palveluksesta. en minä huvikseen hengaa täällä välimaastossa... ...enkä mielellään kirjoittelis tänne kaikenmaailman ihmisille...
vaikea selittää tätä
nyt tänne
36989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
kauanko aikaa on kulunut ja jos hän on sinut muistanut jotenkin, yhteydenottoa tms. kannattaisko sitten jutella hänen kanssaan oikeasti. eiköhän se selviä siinä. Muuta keinoa tuskin taitanee olla.
täällä ymmärrä sen jokainen, että eihän puhumatta mikään selviä. on eri asia, että miten missä milloin sellainen onnistuu ja siksi olen itsekin keinun täällä valtakunnallisen median aalloilla.
Sinun täytyy tehdä nyt ratkaisu, teetkö asian eteen jotain, vai jatkatko vuosien jahkailua ja annat elämän valua hukkaan. Ei kannata jummittua myöskään yhteen jos suhde ei etene.
En minäkään luota muutakon harvoihi. No niin näytät olevan jumissa
jooh mitähän tuohonki sanois sitte... :/
en ikinä ainakaan ole kuvitellut löytäväni ketään sinua/häntä parempaa, kun ei sellaista ole. olen vain aina ollut poikkeuksellisen varovainen ja pelokas, en sitä voi paremminkaan selittää.
Ihmisillä on tapana valita elämäänsä sellaisia joiden kanssa on hyvä olla, ainakin sillähetkellä. Ehkä senvuoksi sellaiset jäävät muistoihin vaikka yheinen elämä
jostakin syystä ei onnistuisikaan. Sellaisia muistoja haluaa vaalia vain hyvällä
ja ehkäpä siksi se unohdus joka joskus olisi armollinen; ei onnistu.
alko mietityttää toi viimine lausees? :/
Nojooh kaipa jokane tietää ite mitä tekee..eikä ketään voi
väkisinkää omistaa olkoot sitte parisuhtees tai ei...monesti kyl
itekki todennu et suhteet vie mihikääs
okei seo ihan hyvä olla varovainen
Jotkut vain jäävät kummittelemaan piiiiiiitkäksi aikaaaaa.Minkä tiet,kun eine unohu.
Eikö se satuta myös jos ei uskalla päästää toista lähelle? siis se ettei edes yritä ja sitten toinen menee menojaan. Siis eihän yrittämällä mitään häviä. Itselleni hän on viimeisiä ihmisiä joita haluaisin satuttaa, satuttaisin. Ja se tyhjyys jos kieltää tunteensa ja etsiin niille korviketta toisista satuttaisi varmasti myös. Joten miksi pelätä kipua.
sanohan aloittaja kuinka kauan aikaa on kulunut, se auttaisi
ikinä et ole voinut luottaa kehenkään ?
Aika raskas ajatellakaan, millasta se oisi..
Jos itse muistat, niin miksi se toinen ei muistaisi. Ei ihmiset niin erilaisia ole, ainakaan suurin osa meistä.
Minä ainakin muistan hyviä asioita ja ihania ihmisiä mielelläni vuosienkin takaa.
ja Miksi ihmeessä joku haluaisi tuhota toisen Ihmisen tuosta vaan?
Jumiin jääminen ja varsinkin mielikuviin, on kiusallista ja kuluttavaa.
Jumeista selville vesille päin, toivottavasti löytyy tie.
Kaikki jumituksetkin on aina auenneet, vaikka jotkut ei sitä aina haluakaan.
Uskoisko tuon.. en usko , ainakaan kaikkien selviävän.
Tunnistan tuosta jotain itsestäni ja tunnustan olevani joskus niin kurkkua myöden täynnä, etten välttämättä halua setviä ikiaikaisia sotkuja pätkääkään. Olkoot.
Selviää tai joku selvittää tai sitten selittää ja mikä sitten on totta kenellekin ja kenen silmin katsottuna.
Aloittajalle...
Ilmeisesti voit luottaa siihen toiseen jota et valinnut, kun hän ei ole tehnyt mitään sellaista mitä pelkäsit. Ilmeisesti hän voi tai olisi voinut olla se ihminen johonka voit luottaa. Sellainen ihminen jota sinulla ei ole ollut. Asiat selviävät juttelemalla ja kenties voit vielä korjata tai palauttaa välit.
jota olen miettinyt.
ristiriidat ovat aina kuuluneet elämääni ja aina olen ollut ankara miettimään, teenkö oikein vai väärin ja vastaikkainasettelen asioita. kuitenkin aina silloin, kun ajattelen häntä ja minua, nämä vastakkainasttelut katoavat. muiden ihmisten kanssa toimiessa, ne puolestaan tulevat taas esiin ja se saa minut taas epäilemään kaikkea, mitä teen, en tee, tai pitäisi tehdä...
onko mitään keinoa saada yhteyttä tähän ihmiseen?
on tai ainakin, että se saadaan järjestettyä.
Jos minä olisin hän, niin mitä haluaisit minulle sanoa?
meidän arvomme elämässä samat? pystyykö hän tavoittamaan, jokaikisen ihmisen, kadunmiehenkin ja tarvittaessa ojentamaan auttavan käden hänelle?
Niin no vaikea tähän on mitään vastata. Kerro vähän enemmän esim vuosi, paikka tai nimiä.
Minulla (m) on yhä todella hellyyttäviä tunteita erästä naista kohtaan. Meidän välillämme on myös useita vuosia. Se kaikki loppui vain niin nopeasti. Muistan kuin eilisen päivän ne rakkauden tunteet häntä kohtaan ja yhtäkkiä kuin salaman iskusta siirryimme jälleen eri maailmoihin. Sydän ei kuitenkaan unohda tällaisia asioita.
Haluaisin niin kovasti olla hänen kanssaan...
Vastaan kuten vastaisin hänelle: Lähdin sinua pakoon. Olin valtavan rakastunut, ja enhän siinä tilanteessa voinut olla, joten ratkaisuni oli paeta. Ja paljonpa se auttoi! Koetin väkisin unohtaa mutta tavallaan sairastuin siitä ( työstressi yms. ) ihan fyysisesti ja olin onneton monta vuotta. Lopulta myönsin itselleni että tunteeni eivät ole kadonneet minnekään - eivätkä luultavasti katoa koskaan. Nyt olen "toipunut" ja huomattavasti onnellisempi kun en enää valehtele itselleni. Yksinäinen mutta sentään rehellinen itselleni.
Toivon niin kovin, että ikävöisimme toisiamme :). Taitaa kuitenkin olla niin, että me olemme kahden eri rakkaustarinan kadonneet sielut. Jokatapauksessa minulle tulee surullinen olo ajatuksesta, että myös minun elämäni rakkaus jätti minut paetakseen rakkautta. Tämä ajatus saa sydämeni itkemään.
Jos kaipauksesi kohde tuntisi kuin minä, hän olisi erittäin onnellinen yhteydenotostasi.
Kuulehan, jos hän olisi kertonut minulle että rakastaa minua, en olisi koskaan lähtenyt "pakoon". Meillä ei ollut sellaista tilaisuutta. Ja nykyisin hänellä lienee mielessä ihan joku muu ihanainen nainen. Joten minulle tämä on suurella todennäköisyydellä yksipuolista. Ehkä ei ollut silloin mutta nyt on. Mutta voin tämän asian kanssa elää.
Toivon että sinä liikennevaloissa löydät hänet ketä kaipaat. :)
Outoa, en tainnut nimittäin silloin sanoa rakastavani häntä. En ehtinyt. Meillä oli aina tavatessamme aikaa toisillemme niin vähän. Hän asui kaukana. Olin todella rakastunut ja sekaisin hänestä. Rakastan häntä yhä.
Hyvää yötä sinulle ja hänelle!
juu, en ole minä... Hyvää yötä.
Oletko sitten hän?
en siis ole hän ketä kaipaat, se on varmaa (tunnisteista tiedän)
ihmiset tarvii vuosia väliin, että tilanne on oikea. Esim aikaa kasvaa ja nähdä elämää.. Jotkut ihmiset vaan jää mieleen ja täytyy vuosienki jälkeen kokeilla tikulla jäätä jos aika nyt olisi oikea..
Olen samaa mieltä. Ja toivon että pääsen vielä joskus hänen syliinsä.
Toivoa aina voi mutta enpä usko.
Jospa minussa on vähän noidan vikaa ja tunnen luissa ja ytimissäni että pääsen
Jospa minussa on vähän noidan vikaa ja tunnen luissa ja ytimissäni että pääsen
Minäkään en koskaan sanonut että rakastan. Sanoin että olin ollut rakastunut, mutta puhuin menneessä muodossa ja että aika oli tehnyt tehtävänsä. En pystynyt sanomaan että juuri nyt, tässäkin hetkessä niin paljon että koskee. Kun hän puhui tunteistaan, ohitin kuin en olisi kuullut.
Haluatko sitten hänet vielä?