Jos lähiomainen on kirjoittanut jotain, mutta sitten kuollut ja tekstit ovat jääneet siihen, niin onko mahdollisuuksia viedä hänen tekstinsä kustantajalle ja saada ne julki lähiomaisten toimesta? Mielestäni tämä henkilö ansaitsisi sen, mutta en vain oikein tiedä, onko tälläinen tapana, miten kustantaja reagoi ja niin edespäin. Jos kenellekään on tietoa tai kokemuksia, olisi mukava kuulla.
Jonkun toisen kirjoittama julkaistuksi
uuuuuuuuuuuuuuuu
19475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onhan julkaistu montakin kirjaa esim syöpään kuolleilta tekijöiltä eli kirja ei ehtinyt ilmestyä ennen kuolemaa. Jos teksti on tarkoitettu julkaistavaksi ja omainen omistaa tekijänoikeuden ei ole estettä, jos teksti vain on tarpeeksi kiinnostava ja hyvä.
Perikunta päättänee asiasta.
Perikunnalla ei ole oikeutta muuttaa tekstiä ilman erillistä lupaa. Kustantajat yleensä odottavat muutoksia, joten tekstin julkaisu voi kariutua siihen.
Tekstit ovat hyvin vanhoja, joten julkaisuaikeista ei ole tietoa, teksteistä ei edes oikein tiedetty ennen kuolemaa, josta siitäkin on jo aikaa. Lapsille kai tekijänoikeudet periytyy, niin ne kyllä on. Mutta saako tekstiä muokata on tietysti ongelma ja muutenkin, kun ei pääse kyselemään, mikä olisi ollut vainajan tahto. Lähinnä vain halusin tietää, onko kenellekään tietoa, onko postuumisti julkaistu löydettyjä tekstejä, joista ei tiedetä, onko niitä tarkoitettu julkaistavaksi. Mutta ei tunnu olevan yleistä tai kauheasti ihmisillä kokemusta?
Hankalaksi kyllä menee, alkoi vain kiinnostaa. Voihan sitä tietty omakustantaneena julkaista nämä, jos haluaa?
Minä en usko, etteikö vainjajan tekstejä saisi toimittaa, kunhan julkaisussa on alkuperäisen kirjoittajan ja toimittajan nimi ja heidän roolinsa. Asian voi varmistaa vain tekijänoikeuksiin perehtynyt juristi, jos teette omakustanteen, tai kustantaja, jos saatte kaupallisen kustantajan.
Hyvin epätodennäköistä kuitenkin lienee saada käsikirjoitukselle kustantaja. Vainajan henkilö sinänsä tuskin kustantajaa kiinnostaa, vaan olennaisempi on tarina. Kuoleman jälkeen löytyneitä tekstejä on julkaistu ainakin aikakauslehdissä, esim. muutama vuosi sitten entisen punakaartilaisen kokemuksia vankileiriltä. (Alkuperäiseen ongelmaan liittyen: en tiedä oliko vainaja jättänyt jälkeensä tiedon, että julkaiseminen on sallittua tai että tekstejä saa muokata.)
Tekijänoikeudet raukeavat, kun tekijän kuolemasta on 70 vuotta. Mikäli tekstiä on toimitettu esimerkiksi tutkijan toimesta, alkuperäinen teksti ja tutkijan muutos on merkittävä tekstiin. Merkitsemätöntä editointia siis ei saa tekstiin tehdä. Esimerkiksi tekijän kuoleman jälkeen julkaistut kirjat on siis julkaistava sellaisenaan. Monilta nimekkäiltä kirjailijoilta on julkaistu postuumeja, keskeneräisiä kirjoja. Jos niitä on toimitettu, se merkitään tekstiin alaviitteeseen. Samoin merkitään epäselvän kohdan tulkintavaihtoehdot.
Tutkimuksen funktio on eri kuin proosan, ja käsittely varmaan myös postuumisti poikkeaa proosasta.
Tekijänoikeudet periytyvät, tai ainakin niistä koituvat tulot, joten miksei oikeus muokkaamiseen. Näin on myös tapahtunut. Esimerkiksi Elviksen eräästä kappaleesta on miksattu uudisversio Elviksen oman laulun päälle, samoin Milana Misic on laulanut äitinsä "kanssa" levylle. Kirjallisuus ei poikenne muista taiteenlajeista.
Minusta sinun pitäisi merkitä viesteihisi alaviitteenä oletko juristi, kun annat noin suoria ohjeita, eikä vain vihjata juristiuteen otsikossa mainitsemallasi taksalla per viisi minuuttia.
En tosiaan ole juristi. Tarkoitin kertoa vain omat tietoni asiasta, taustatiedoksi. Tiedoissani voi hyvin olla virheitäkin. Kannattaa mennä kirjastoon ja etsiä sieltä postuumisti ilmestynyt romaani, päiväkirja tai muunlainen teos, mistä näkyy editoinnin tapa, jos sitä on tehty. Editointi on tapana merkitä, vaikka suoja-aika olisikin ohi, myös eri maiden lainsäädännöt eroavat jonkin verran toisistaan.
Itse olen työskennellyt postuumisti ilmestymässä olevaan romaanikäsikirjoituksen kanssa, jonka julkaiseminen estyi juridisista syistä eli tekijän lupaa muutoksille ei ollut. Oikeudenomistajat ovat suuressa asemassa siksi, että he ovat ainoita, jotka voisivat käräjöidä toisiaan vastaan tekijänoikeuksien loukkaamisesta. Näin on tapahtunutkin silloin tällöin, kun merkkimiesten tekstejä on esimerkiksi muutettu sovinnaisemmiksi tai asioita on sensuroitu, eivätkä kaikki oikeudenomistajat ole sitä hyväksyneet tai ovat tulleet jälkikäteen muutoksista katumapäälle. Suomesta en tiedä tuollaista tapausta.
Tekijänoikeusasiat voivat pahimmillaan muodostua tosi vaikeiksi, joten en missään nimessä halua antaa mitään yleispätevää neuvoa kenellekään paitsi sen, että kustantamolla ei ainakaan ole lupaa noin vain muuttaa tai julkaista tekstistä pilkkuakaan oli kyseessä elävä tai kuollut kirjoittaja.
Ooh
Lakiasioissa yksityiskohdat voivat muuttaa helposti koko asian. Onhan julkaistu sellaisia kirjailijjoiden tekstejä, joita nämä eivät halunneet julkaista, ilmeisesti suoja-ajan jälkeen. Oikeudenomistaja voi myös panna sanat kirjoittajan suuhun, ellei hän ole niistä kirjallisesti määrännyt. Suullinen sopimushan on yhtä pitävä kuin kirjallinenkin, ellei ole ketään vastaan väittämässä.
Kaikissa lakijutuissa taitaa olla sellainen sääntö, että yksityiskohta voi muuttaa koko kuvion. Onhan julkaistu sellaisia kirjailijoiden kirjoja, jotka tekijä on nimenomaan kieltänyt julkaisemasta, ilmeisesti suoja-ajan jälkeen. Oikeudenomistaja voi myös tulkita vainajan tahtoa mielensä mukaan, ellei tämä ole erikseen kirjallisesti jostain asiasta määrännyt. Suullinen tahdonilmaus on ihan yhtä pätevä kuin kirjallinen, ellei ole ketään vastaan väittämässä.
Katosko ensimmäinen viesti, kun on melkein sama kahdesti, höh. Joo, alkaa näyttää siltä, että taitaapi olla parempi aloittajan mennä suoraan juristin tykö oman tilanteensa kanssa.
Tekstejä ei tulla muuttamaan, se on sanomattakin selvää. Kyse on valmiista paketista, jota ei mielestäni tarvitse edes muokata, että siitä ei ole ongelmaa. Tietysti ongelmana on se, kun vainajan tahdosta ei ole mitään tietoa, kun teksteistä ei tiedetty hänen eläessään, eikä niistä ole voinut keskustella. Hän voisi olla iloinen niiden julkaisemisesta tai sitten surullinen, kuka tietää?
Mutta taitaa mennä lakiasioina niin vaikeaksi, että ehkäpä annan olla. Ajattelin sen olevan kaunis ajatus vainajaa kohtaan, mutta hankalaksi menee, kun ei ole tämän tarkempia tietoja :(
Kiitos kaikile kuitenkin neuvoista ja tiedoista, lisää otetaan toki mielellään vastaan!
Jos teksti on romaani, voidaan vainajan tahtoa helposti tulkita niin, ettei kukaan kirjoita romaania itselleen. Sama pätee erilaisiin silminnäkijäkertomuksiin. Jos vainajan tahdosta ei ole tietoa, voivat oikeudenomistajat tulkita sitä vapaasti. Niin kuin joku jo mainitsi, isommaksi ongelmaksi muodostuu se, että onko tekstillä kuitenkaan yleisempää kiinnostavuutta kaupallisessa mielessä kuin se, voidaanko vanha teksti julkaista, kun vainajan tahdosta ei ole tietoa.
Kannattaisi varmaankin teettää lähipiirille omat kappaleet kirjasta. Käsikirjoitukset katoavat helposti, kirjan muodossa ne säilyvät ainakin hyllyssä vaikka niitä ei luettaisikaan. Ja joku voi joskus olla hyvinkin kiinnostunut tekstistä. Muutenkin jää nykyään liikaa asioita vain tietokoneen ja kännykän muistiin ja katoavat sieltä joskus kokonaan.
Olen täysin samaa mieltä. Kysymyksessä ei mainittu millaisesta tekstistä on kyse. Päiväkirjoja, runovihkoja ja muitakin tekstejä otetaan vastaan SKS:n arkistoon, jossa ne ovat tutkijoiden käytössä. Vanhat tekstit ovat arvokkaita dokumentteja, joiden säilymisestä kannattaa huolehtia.
Kyseessä on runokokoelma. Uskoisin, että ei tarvitse muokata yhtä paljon kuin romaanikäsikirjoitusta? En tiedä, pitääkö kustantaja sitten kuitenkaan. Mutta omakustanteena olisi kiva, että säilyisi ainakin lähipiirin hyllyissä sitten nämä :)
Lyriikan editointi vaatii aikamoista keskittymistä, sanoisin. Mutta sehän voi olla antoisa kesäloman taideprojekti.
Totta, lyriikan editointi on taatusti kaikkein vaativinta, varsinkin kun kirjailija on poissa. On vaikea ehkä editoida niin sisällöllisesti kuin rakenteellisesti tekijän henk.kohtaista poetiikkaa. Toisaalta onko teos riittävän "valmis" julkaistavaksi tässä muodossaan? Vaikeita kysymyksiä.