Etäiselle miehelle

En osaa lähestyä enempää. En edes osaa olla lähelläsi. Näet minut varmaankin toisista riippumattomana ja etäisenä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Sinun viileytesi on saanut minut pakenemaan. Ehkä se on tarkoituksesi. Etten tulisi liian lähelle. Tämä on kuluttavaa. En tiedä olenko ajatuksieni kanssa yksin. Mietitkö sinäkin järkevää ratkaisua tilanteeseen. Onko sellaista? Onko mitään mitä voisimme tehdä elomme helpottamiseksi? Pitääkö meidän aina pelätä toisiamme?
7356
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ei ihmisten tarvitse pelätä toisiaan. Voit vaikka moikata ja kysyä kuinka menee? Vastauksen perusteella tiedät missä teidän välit ovat.

Äänestä

n vai m?

Äänestä
  • Miehelle siis

    Äänestä

Pyydä aikaa, vastaantuloa, ymmärrystä.
Ei ne asiat tule kaikilta automaattisesti, keskustelua ja kompromisseja...

Huono neuvoja, kun itse olen samassa tilanteessa, mutta ei välttämättä huonoja neuvoja :)

Äänestä

:(

Äänestä
  • Halaisin jos vain uskaltaisin.

    Äänestä

Helpottaisin oloasi, jos tulisi sopiva tilaisuus kohdalle. Kelaan asioita itseni kantilta,
mitä tein milloinkin väärin, enkä kehtaa niitä korjata, ettei mene turhan päiväiseksi selittelyksi? Toivon vaan, että ymmärrät, etten halua sinua loukata asioilla ja pitäydyn siksikin etäämmällä. Pärjään hyvin itsekseni ja siksi en jaksa turhan takia stressata asioilla ja toivon näin myös sinulta.

Ehkä ja toivottavasti joskus kohtaamme ja kykenemme keskustelemaan asioista ja löytyy sen myötä sielujen sympatia? En mieti ratkaisua, miten saisi tämän ratkaistua, koska spontaani keskustelu tuntuisi enemmän sellaiselta, että olisimme siinä enemmän läsnä? Tällainen tuntuisi enemmän siltä meidän omalta eikä pinnalliselta jutustelulta, jossa molemmat ovat liian varautuneita/jännittyneitä.

Aika näyttää, olenko minä miten onnekas tai onneton parisuhde asioissa? En kurkota kuuta taivaalta, mutta tärkeäksi koen sen, etten sukella suinpäin mihinkään tilanteisiinkaan, punnitsen ehkä liikaakin asioita ja voin lopuksi kokea tilanteen liian ylivoimaiseksi ja ottaa sitten etäisyyttä? Harrastukset (liikunnalliset) tasapainottavat mieltä. Minähän olen vain tällainen tavallinen "lunkki" kaveri.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kuoren alla kirjoitti:

En osaa lähestyä enempää. En edes osaa olla lähelläsi. Näet minut varmaankin toisista riippumattomana ja etäisenä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Sinun viileytesi on saanut minut pakenemaan. Ehkä se on tarkoituksesi. Etten tulisi liian lähelle. Tämä on kuluttavaa. En tiedä olenko ajatuksieni kanssa yksin. Mietitkö sinäkin järkevää ratkaisua tilanteeseen. Onko sellaista? Onko mitään mitä voisimme tehdä elomme helpottamiseksi? Pitääkö meidän aina pelätä toisiamme?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu