Aika ajoin tulee jumituksia. On paha mieli, muttei jaksa enään itkeä. Ei jaksa nukkua, ei liikkua. Sitä vaan istuu sohvalla ja tuijottaa nurkkaan hievahtamatta. En edes ajattele noina hetkinä mitään. Olen täydellisen apaattinen.
Vaikea masennus todettiin ilman psykoottisia oireita. Lääkkeet ei auttanut ja hoidon jätin kesken kun ei kiinnostanut enään siellä käyminen.
Jos ja kun koen nykyään vastoinkäymisiä, en itke tai ole vihainen. En enään edes yritä puhua ongelmistani. Tuijotan vain nurkkiin.
Käyn automaattitoiminnolla koulussa. Teen kotiaskareet automaattitoiminnolla; mitäään ajattelematta. Olen ulkopuolisille sama henkilö kuin aina ennenkin. Jaksan esittää, koska sekin tulee jo niin luonnostaan. Oikeasti olen sisältä tyhjä, enkä tunne enään mitään.
Vaikea masennus todettiin ilman psykoottisia oireita. Lääkkeet ei auttanut ja hoidon jätin kesken kun ei kiinnostanut enään siellä käyminen.
Jos ja kun koen nykyään vastoinkäymisiä, en itke tai ole vihainen. En enään edes yritä puhua ongelmistani. Tuijotan vain nurkkiin.
Käyn automaattitoiminnolla koulussa. Teen kotiaskareet automaattitoiminnolla; mitäään ajattelematta. Olen ulkopuolisille sama henkilö kuin aina ennenkin. Jaksan esittää, koska sekin tulee jo niin luonnostaan. Oikeasti olen sisältä tyhjä, enkä tunne enään mitään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onkohan tuo keino jotenkin paeta ja kohdata niitä kipupisteitä. Kun jäädyttää tunteet niin pääsee sillä hetkellä helpomalla. Voi olla välistä hvyä, mutta mikälsi halua parantua niin älä mukaudu patsaaksi. Tyhjyyttä tuollainen näytteleminen sisimpään rakentaa.
Auttaisko sanallinen ilmaisu. Onko sinulla ollut kauan tämä robottivaihe päällä?
Minä myös vähä tommonen: "..niin älä mukaudu patsaaksi" :-)) !
kannattaa hakea terapiaan uudestaan(ehkä 2 kertaa viikossa), kattoa jotain dokumentteja, muistaa että täällä on muitaki tyyppejä joista tuntuu samalta ja tehä jotain muitten ihmisten kanssa, ei kannata kuitenkaan miettiä että ois huono vaikka tekeekin mitä, kannattaa muistaa että elämässä pitää rohkeasti yrittää juttuja, aika hienoa että pystyt kuitenki tekemään arkiasioita, musta siinä on jotaki semmosta mistä voi olla ylpeä, siis ikään ku tuli semmonen patrioottinen olo ku mietin että sää teet asioita vaikka ne ei ees tuntuis miltään, se on jotaki sisua mitä mää katon ylöspäin. Toivon että pääset eteenpäin elämässä ees vähän, maailmassa on paljon eri vaihtoehtoja, kannattaa näyttää tunteita muille ihmisille ja kokeilla vaikka itkeä jos siltä tuntuu ees vähäsen.
en tiiä ootko mies vai nainen enkä seksuaalista suuntautumista(mun mielestä kaikki ihmiset on yhtä arvokkaita) mutta
tässä vielä tämmönen vitsi video jonka toivon että sais sulle hymyn huulille vaikka tämä masennus vakava asia onkin :)
http://www.youtube.com/watch?v=pBVOQKn0HuI
toivottavasti kirjottelet tänne jatkossakin.