Heippa! Toivoisin saavani asiallisia vastauksia erittäin vaikeaan tilanteeseeni..
Elikkä, olen 18 vuotias nuorukainen ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo jonkin aikaa, ja nyt kuitenkin kävi niin,että tulin raskaaksi, vaikka ehkäisyä on käytetty.. Se oli viimeisin asia mitä olisin halunnut, tulla siis raskaaksi..:( Vanhemmillani on uskonto, jonka takia seksi ennen avioliittoa on hirveä "synti".. enkä ole uskaltanut vieläkään kertoa heille seurustelevani, sillä tiedän etteivät ne ehkä olisi kovinkaan hyvillään siitä.. Ongelman ydin on tässä; Nyt kun olen raskaana, onneksi vasta aivan alussa.. Asun vielä kotona.. Ja tiedän, ettei minulla riittäisi rahkeet pitämään omaa lasta.. Olen vielä mielestäni liian nuori siihen hommaan, haluan siis elää nuoruuteni täysillä ja nauttia elämästä poikaystäväni kanssa. Okei, tämä saattaa kuulostaa itsekkäältä.. Mutta, tiedän etten pysty siihen, niin miksi edes yrittää..?en edes ole käynyt kouluja, enkä myöskään opiskele, olen töissä. Ja sen verran hyvin kun vanhempani tunnen, pelkään että he vihaisivat minua koko lopun elämän.. Kun teen sen abortin, (olen jo varannut ajan lääkärille) niin suurin pelko siinä on se, että vanhemmat saisivat tietää ja ainut asia jonka kautta heille saattaisi tieto tästä tulla, on ne laskut sieltä lääkärikäynneiltä,jotka tulevat kotiin... miten niistä selviäisi ilman ylimäärästä häslinkiä? Asioiden miettiminen on kyllä koetellut voimiani ja en tiedä miten jaksaisin nyt ilman rakasta poikaystävääni, joka on ollut suurin tukeni..
Ja haluan painottaa, että tämä abortti ei ole vain hetken päähänpisto, olen miettinyt tätä jo sen verran ,että hulluksihan tässä jo itsensä tuntee...
Joo tiedän, että nyt ihmiset tulee valittamaan , että pidä lapses ja että olet murhaaja jos sen teet.. Mielestäni teen oikein, miten voin pitää lapsen, jota en tähän elämäntilanteeseen edes haluaisi..?
Ja jos sinulla on omia kokemuksia abortin tekemisestä niin kertoisitko, haluaisin mielelläni tietää?
Elikkä, olen 18 vuotias nuorukainen ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa jo jonkin aikaa, ja nyt kuitenkin kävi niin,että tulin raskaaksi, vaikka ehkäisyä on käytetty.. Se oli viimeisin asia mitä olisin halunnut, tulla siis raskaaksi..:( Vanhemmillani on uskonto, jonka takia seksi ennen avioliittoa on hirveä "synti".. enkä ole uskaltanut vieläkään kertoa heille seurustelevani, sillä tiedän etteivät ne ehkä olisi kovinkaan hyvillään siitä.. Ongelman ydin on tässä; Nyt kun olen raskaana, onneksi vasta aivan alussa.. Asun vielä kotona.. Ja tiedän, ettei minulla riittäisi rahkeet pitämään omaa lasta.. Olen vielä mielestäni liian nuori siihen hommaan, haluan siis elää nuoruuteni täysillä ja nauttia elämästä poikaystäväni kanssa. Okei, tämä saattaa kuulostaa itsekkäältä.. Mutta, tiedän etten pysty siihen, niin miksi edes yrittää..?en edes ole käynyt kouluja, enkä myöskään opiskele, olen töissä. Ja sen verran hyvin kun vanhempani tunnen, pelkään että he vihaisivat minua koko lopun elämän.. Kun teen sen abortin, (olen jo varannut ajan lääkärille) niin suurin pelko siinä on se, että vanhemmat saisivat tietää ja ainut asia jonka kautta heille saattaisi tieto tästä tulla, on ne laskut sieltä lääkärikäynneiltä,jotka tulevat kotiin... miten niistä selviäisi ilman ylimäärästä häslinkiä? Asioiden miettiminen on kyllä koetellut voimiani ja en tiedä miten jaksaisin nyt ilman rakasta poikaystävääni, joka on ollut suurin tukeni..
Ja haluan painottaa, että tämä abortti ei ole vain hetken päähänpisto, olen miettinyt tätä jo sen verran ,että hulluksihan tässä jo itsensä tuntee...
Joo tiedän, että nyt ihmiset tulee valittamaan , että pidä lapses ja että olet murhaaja jos sen teet.. Mielestäni teen oikein, miten voin pitää lapsen, jota en tähän elämäntilanteeseen edes haluaisi..?
Ja jos sinulla on omia kokemuksia abortin tekemisestä niin kertoisitko, haluaisin mielelläni tietää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet siis itsekin mies..?
"jonka takia seksi ennen avioliittoa on hirveä "synti".. "
Ja mitähän mahtaa olla mieltä lapsenlapsensa tappamisesta kun se niille paljastuu.. ja sehän tulee ilmi, ei noin iso ja häpeällinen teko salasakaan ikuisesti pysy.
"Ja tiedän, ettei minulla riittäisi rahkeet pitämään omaa lasta.."
"Mutta, tiedän etten pysty siihen, niin miksi edes yrittää..?en edes ole käynyt kouluja, enkä myöskään opiskele, olen töissä."
Miksei muka, kun moilla muillakin on riittäny?
Ja mitä noihin muihin tulee, opiskella ehtii vaikka loppuelämän, ja olet töissä. Ei siis mitään ongelmaa senkään suhteen. Vaikket oiskaan niin kellä tahansa on mahdollisuus siltikin pärjätä lapsen kanssa.
"tämä saattaa kuulostaa itsekkäältä.."
Niin kuulostaa, ja sitähän se ON.
"Olen vielä mielestäni liian nuori siihen hommaan, haluan siis elää nuoruuteni täysillä ja nauttia elämästä"
Mutta olet ollut tarpeeksi vanha harrastaan aikuisten leikkejä?! Olet siis aikuinen mutta haluat luistaa aikuisen vastuusta. Raukkamaista. Pidä ne haarat ummessa sitten tästä lähtien jos et kykene kantaan tekojes seurauksia. Miten luulet että nautitaan sitten kun on lapsentappamisen syyllisyystraumat takaraivossa? Niissä "nautit" henkisesti torsosta elämästäs sitten hamaan hautaan saakka, muistaen mitä teitkään lapselles. Kenties lapseskin haluais nauttia omasta elämästään jonka nyt olet itskkyydessäs riistämässä, vaikka sitten joidenkin muiden kun sun luona.
"Mielestäni teen oikein,"
Aina niitä seliseli-verukkeita riittää.. Miten ihmeessä lapselle vois olla "oikeempaa" väkivalloin tappaminen kun elämä??!!
"hulluksihan tässä jo itsensä tuntee..."
No ei se hulluks tuleminen ainakaan siihen lapsenlahtaamiseen lopu...
"jos sinulla on omia kokemuksia abortin tekemisestä"
Fiksummilla ei ole, onneksi.
Mielestäni teet aivan oikein itsesi kannalta, jos et ole siihen vielä valmis. Ja kyl sun on pakko kertooo niille vanhemmille.Jos et kerro niin kyl se omatunto alkaa kolkuttaa ja jossain vaihees se on niin voimakas et sun on pakko kertoaa.... mut tee niinku itse näet parhaaksi.Itse olen alaikäinen ja olen sitä mieltä, että on vastenmielistä "tappaa" sikiö... mut sun päätöshän se on...
Ihan oikein teet, älä välitä noiden vastustajien naurettavista kommenteista. Itse tein vuosi sitten lääkkeellisen keskeytyksen joka oli toimenpiteenä aika helppo. Olin silloin 19v. Soitto tietenkin ensin lääkärille jossa varmistettiin raskaus ja sitten pikainen keskustelu aiheesta, jonka jälkeen hän laittoi lähetteen keskussairaalaan seuraavaksi päiväksi.
Seuraavana aamuna kävin sairaalalla verikokeissa ja tuloksien jälkeen juteltiin sairaanhoitajan kanssa ja hän myös ultrasi minut. Tämän jälkeen hoitaja antoi ensimmäisen tabletin joka pehmittää kohdunsuuta raskauden keskeytykseen ja kaksi pilleriä sain mukaani ja käskettiin laittamaan ne emättimeen seuraavana aamupäivänä.
Seuraavana aamuna laitoin pillerit paikalleen ja odottelin vuodon alkamista, vuodon alettua olo oli oikeastaan helkkarin tuskainen, sillä lääkärin antamat kipulääkkeet eivät toimineetkaan minulla vaan päädyin makoilemaan kuuman suihkun alle oksentaen ja kivuissa kärvistellen, mutta sitä ei muistaakseni kestänyt kun muutaman tunnin. En ole päästöstä katunut, minun tilanteessani se oli hyvä ratkaisu. :) Tsemppiä sinulle!
Alottajan ei tosiaan kannata korvaansa lotkauttaa näiden itsensä syyllisyyssuon syövereihin rypemään upottaneiden katkerikkojen tappamisen "auttuutta" hehkuttavista sairaista viekotteluista.
Vanhemmat eivät saa tietää abortista, vaikka olisit alaikäinenkin. Koska olet 18, olet täysi-ikäinen eikä täysi-ikäisen terveystietoja mitenkään ole luvallista vuotaa kellekään, ei vanhemmillekaan.
Joten pelko pois ja aborttia hankkimaan vaan. Paras ratkaisu. Niin on monet tuossa tilanteessa tehneet. Ei kannata pilata elämäänsä.
Paras ratkaisu on lapsenkin elämä, omaakaan ei tosiaankaan kannata pilata turhilla aborttitraumoilla.
Mä selvisin siitä saman ikäisenä ja mun mielestä kaikista vaikeuksista huolimatta äitiys ja lapsi oli niin hienoa, että muksuja tuli vielä pari lisääkin :) Se on rankkaa, mut niin on elämä muutenkin, niinku varmaan tiedät kun tuollaiseen tilanteeseen oot ikäisenäs päätynyt, mut lupaan sulle et se lapsi ois niin ihana et sä ihmettelet ku se on syntynyt ja jo muutaman viikon päästä ku sä oot päättänyt pitää sen et miks mua huoletti niin paljon se ja se. Munkin vanhemmat on himouskovaisia, ja noin ekat kolme raskauskuukautta ne ei puhunut mulle, mut sen jälkeen ja sit ku muksut on syntyneet, niiden mielestä maailmassa ei ole ollut mitään ihanampaa ku omat lapsenlapset. Mielummin ne lapsenlapsiaan katselee ku miettii et oisit tehnyt abortin.
Vai niin?
olen aivan samaa mieltä mama1984:n kanssa.