Tupakanpolttajien vaino on kohtuutonta

Kyllä minustakin jokainen voi vetää keuhkoihinsa tupakansavua niin paljon kuin huvittaa. Ainoastaan tupakansavun puhaltaminen ulos keuhkoista toisten hengitysilmaan pitäisi kieltää kokonaan.

Hänkin oli tupakoitsija.
- Hän oli 12-vuotias tyttö, jolle tärkeintä elämässä oli näyttää koulussa pari vuotta vanhemmille, että hän "pinnallisesti" oli jo jotakin.
Kun tupakoinnista on tullut sairaus jo ehkä, kun commodore 64:t löysivät koteihin ikäisilleni, voidaan puhua taakasta, jossa seksuaalisuus ja seksi muodostavat paineita.
Seksi ulkonäöllä*, jotkut onnistumisen elämyksettömät kokevat sen, pakotteena. Se on heidän paineensa. Laukussa pilleri-purkin kanssa valkoinen Marlboro ei yksiselitteisesti kuulosta tunnistamattomalta, tuntemattomalta ihmiseltä vaaralliselta, mutta kyllä se jostakin pakosta, ja pakkomielteisyydestä, ihmisenä ja osoittavana kirkuen sisällöstä silmiinpistävästi kertoo.
Katkennut tupakka maihin-nousutakin taskussa. Sadattelut tupakka-lainsäädännön ikärajoista, täyteen ahdetussa huoneessa. Vielä maaliskuuhun...
- Sitten vastuu olisi minun....
Se harmistutti. Se keljutti. Se päätä ihan kaljuksi keklunkin vastaanottavaksi loisi.
Se hermostutti. Se päinvastoin toimisi. Se kusetti, ja niin kohtuuttoman alkeelliselta ystävyydeltä näytti.
- Mä en polttanut. Se tupakka hei, se oli sama keuhko-elinsairaus.
Se kertoi elintavoista, se kertoi syyttä suotta sensuurista, elämän valinnoista.
- Ihan rohkeaa kamaa, josta ei voi voitolla edes pyytää samana päivänä herjaa.

* Tarkista nyt hyvä ihminen tietosi nykypäivään