Miksi miehet ei osaa/halua puhua asioita selväksi?
Mikä piru niitä riivaa? Jos ei miehiä jaksa kuunnella ja olla heidän ongelmiensa kuuntelija, niin johan on herne kirsussa.
Miehillä kun on tapana kuvitella että heidän asiansa on tärkeitä, ja heitä on myös ymmärrettävä, vaikka asia ei naista kiinnostas pätkääkään. Tulee todella narsismin huipentuma mieleen.
Soitotkin pitäs olla just silloin kun herra ja omasta mielestään ylhäisyys suvaitsee vastata tai soittaa.
Mikä piru niitä riivaa? Jos ei miehiä jaksa kuunnella ja olla heidän ongelmiensa kuuntelija, niin johan on herne kirsussa.
Miehillä kun on tapana kuvitella että heidän asiansa on tärkeitä, ja heitä on myös ymmärrettävä, vaikka asia ei naista kiinnostas pätkääkään. Tulee todella narsismin huipentuma mieleen.
Soitotkin pitäs olla just silloin kun herra ja omasta mielestään ylhäisyys suvaitsee vastata tai soittaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi tekee mieli vaihtaa sanan mies sijalle nainen.
Ei todella kaikki miehet, mutta paljon teitä miehiä on jotka piruillessaan kai kokeilevat kauanko nainen jaksaa olla se Leelian Lepotuoli.
On meissä naisissakin samanlaisia, ei se yksistään ole miesten ongelma. Laitoimpa vaan miehet tuohon, kun ei mulla naisena ole ollu koskaan naisten kanssa tuommosia nipokirsu ongelmia.
Miksi miehet puhuu kavereilleen muttei sille, jolle pitäisi puhua eli naiselleen?
Miehet eivät tosiaan osaa/halua/uskalla puhua sille, jolle pitäisi puhua.
En yleensä yleistä, mutta tämä on niin moneen kertaan koettu ettei mies voi puhua vaan katoaa ja jättää toisen ihmettelemään.
Puhumalla asiat yleensä selviävät ja mahdolliset väärinkäsityksetkin siinä samalla. Ei viesti ole sama kun soitto. Nainen haluaa puhua eikä viestitellä.
Ei miesten aivoituksia tajua ja puheet ja teot ei kohtaa.
Noin se vaan on!
Perkeleen pakenioita. Kun pitäisi puhua niin ei kerkeä ees kissaa sanoa kun ovi jo paukahtaa.
Ei ole ovet paukkunu, mutta ois asioita mitkä pitäs selventää molemmille, mutta kun ei onnistu, niin ei.
Ei ne naisetkaan puhu, niin paitsi parhaalle kaverilleen...
Varmaan olisin nytkin puhunut jos herra olis suvainnut odottaa edes hetken aikaa!!!
jos mies rakastaa naistaan, hän kyllä kärsivällisesti kuuntelee ja myöskin puhuu omista tunteistaan.
No voihan keles. No kun hän, siis mies pelkää että lopetan koko yhteydenpidon, ja toivoo että olisin hänen vieressään, mutta kun en jaksa. Kuuntelis joskuskaan mitä haluan sanoa.
Lukekaa Arto Pietikäisen kirja Joustava mieli parisuhteessa. Sitä voi lukea myös poukkoillen sieltä täältä. Itse ainakin koin joitakin valaistumisen hetkiä miehen ja naisen välisistä perustavanlaatuisista eroista kommunikaation saralla. Kirjassa oli hyviä todellisia esimerkkejä käytännön elämästä.
puhumisen ja kuuntelemisen taito olla ilman kirjanoppineisuuttakin.
Toki, mutta viestintä- ja tulkintatyyleissä on kovasti eroa, mikä ei ole kaikille itsestään selvää. Helpottaa elämää, jos sen ymmärtää. Myös saman sukupuolen kesken on eroja viestintä-, reagointi- ja tulkintatyyleissä, on siitä siihenkin hyötyä. Koskaan ei voi tietää liikaa ;).
Ei kai sitä voi yleistää tässäkään asiassa. Naisena aiemmin/nuorempana oli vaikea puhua tunteistaan ja fiiliksistään miehelle. Pidin sisälläni asioita, vaikka sattui pirusti. Osittain kai tähän liittonikin kariutui, toki muutkin asiat vaikuttivat. Elämä koulii ja opettaa. Arkuudesta varsinkin tunneasioissa kärsin joskus edelleenkin, mutta olen opetellut pikkuhiljaa avautumaan. On vain otettava härkää sarvista, kakaistava ulos jos jokin asia painaa. Miten paljon syntyy väärinkäsityksiä, luuloja jos ei sitä suuvärkkiään saa auki. Ei aina todellakaan helppoa, mutta luulenpa ja väitänkin, että se kommunikointi on kaiken a ja o suhteessa.
naiset takertuu pikkuasioihin, motkottavat miehille jonnenjoutavista asioista, yrittävät koulia niitä, miks ei voi antaa miehen olla mies ? Se mies, johon aikanaan ihastuivat..
No ei tuotakaan voi yleistää... Mä ainakin rakastan miestä nimenomaan juuri sellaisena kuin hän on, ja oli...ja on ollut...
Mies on mies ja nainen on nainen, eläköön ne tietyt eroavaisuudet !
Näinpä. Viimeisimpänä sitä toista haluaa koulia, ainakaan en itse haluaisi. Ei sitä toista saada väkipakolla puhumaan. Kammottava ajatuskin. Se tulee itsestä ja omasta halusta jos on tullakseen. Naisena en itsekkään jaksaisi olla koko ajan analysoimassa esim. suhteen tilaa. Noh, kukin tyylillään. Homma natsaa tai ei.
Milläs tavalla olette koittaneet puhua?
Toisille se on joskus ongelma, vaikka miten koittais ottaa yhteyttä.
Täällä asioista puhuminen/selvää ottaminen ei kuulosta kovinkaan normaalilta tai helpolta. Kyllä sitä pitää koittaa yrittää ottaa toisella tavalla yhteyttä.
Tämä ei tosin koske minua koska yhteyttä on koitettu joskus ottaa huonolla menestyksellä.