Siskoni joutui tekemään vaikean valinnan reilu vuos sitten. Hän päätyi tekemään abortin asuessaan ulkomailla narsistisen poikaystävänsä kanssa. Abortin jälkeen hän on ollut surullinen. Hän on eronnut miehestä, mutta jossain määrin pitää edelleen yhteyttä tähän.
Minä tulin raskaaksi viime kesänä. Raskauteni ei ollut suunniteltu, mutta minä ja poikaystäväni koimme olevamme hyvässä elämäntilanteessa, menimme naimisiin ja kohta pienokaisemme syntyy. Olen ollut suunnattoman onnellinen lukuunottamatta yhtä asiaa: Siskoni ei ole pystynyt puhumaan minulle tai tapaamaan minua sen jälkeen, kun kerroin olevani raskaana. Se sattuu ilmeisesti liikaa. Pari tekstiviestiä olen saanut, lyhytsanaisia ja vältteleviä.
Onko mitään, mitä voisin tehdä lohduttaakseni ja saadakseni yhteyden siskooni?
Minä tulin raskaaksi viime kesänä. Raskauteni ei ollut suunniteltu, mutta minä ja poikaystäväni koimme olevamme hyvässä elämäntilanteessa, menimme naimisiin ja kohta pienokaisemme syntyy. Olen ollut suunnattoman onnellinen lukuunottamatta yhtä asiaa: Siskoni ei ole pystynyt puhumaan minulle tai tapaamaan minua sen jälkeen, kun kerroin olevani raskaana. Se sattuu ilmeisesti liikaa. Pari tekstiviestiä olen saanut, lyhytsanaisia ja vältteleviä.
Onko mitään, mitä voisin tehdä lohduttaakseni ja saadakseni yhteyden siskooni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nauti lapsestasi ja ole itsekäs, niinhän siskosikin on ollut surmatessaan lapseltasi serkun. Ei sun tarvi varoa sellaisia kipuja mitkä siskosi on ihan itse valinnut ja hankkinut. Voit aivan hyvin vaikkapa hehkuttaa vauva-arjen ihanuutta, lapsesi suloisuutta ja muistuttaa kuinka hänen lapsestaan olisi voinut tulla hyvä ystävä sinun lapsellesi, mutta leikkikaveri puuttuu...
Siskosi syyllisyys, tunnontuskat ja muut abortin surulliset jälkiseuraukset ei ole sinun murheesi, joten turhaan niistä välität.
Niin oletko sitä mieltä, että jonkun sisko ansaitsee jotain kiusantekoa oikein vielä kaiken päälle? Kuvastaa erinomaisesti aborttifanaatikkojen luonteen "jaloutta" ja kaunista luonnetta. Pitäisi lähisukulaisiakin alkaa piikittelemään, kun tilaisuus vain tulee?
Jos minun siskoni olisi tehnyt abortin, en kyllä piikittelisi ja kiusaisi häntä, vaan tukisin kaikin tavoin, oma sisko on kaikkein rakkain. Siskon murheet ovat myös minun murheitani. Sitähän ei voi sellainen tietää, jolla ei ole rakkaita läheisiä tai edes tiedä, mitä rakkaus, myötätunto ja lämpö on.
Aloitus on keksitty, koska jokainen ajattelee siskoaan siskona, eikä abortin tehneenä ihmisenä. Jokainen hyväksyy oman siskon semmoisenaan, eikä tuomitse. Ihan kuin äitinsä ja lapsensakin.
No ihme, ei ois tänne pitäny mitään laittaakaan. Arvasihan sen. Toinen vastaaja ryhtyy käsittämättömästi arvostelemaan siskoni toimintaa ja viimeinen heittää kuin jonain tietäjänä, että keksin koko jutun?! Just. Siispä jätän tähän tämän virheeksi osoittautuneen keinon saada purettua tätä vyyhteä. Toivon, että siskoni pääsee tästä yli ja toivon molemmille ensimmäiseen viestiin vastanneille enemmän ymmärrystä elämää ja muita ihmisiä kohtaan.
"Aloitus on keksitty"
Sinäkö sen olet keksiny vai mistä tiedät?
"eikä tuomitse. Ihan kuin äitinsä ja lapsensakin. "
Taas pujahti suosija oman tekopyhyyden pussiinsa. Kuitenkin on ihan ok tuomita niitä omia lapsia kuolemaan...
"sisko ansaitsee jotain kiusantekoa"
Sillehän ei voi mitään eikä oo muiden vika jos toisten vauvaonni on omansa surmanneelle "kiusantekoa".