Mikä on psykoosi?

Mielentila, missä ihminen ei huomaa omaa erilaista,väärää,outoa käytöstään.

Psykoosin voi tunnistaa ainoastaan psykiatri.

Et halua sinne.

Tarkoittaa, että henkilö on menettänyt todellisuudentajunsa eli kansanomaisemmin sanoen tullut hulluksi.

"erilainen, "väärä" ja "outo" käytös ovat TÄYSIN subjektiivisiin näkemyksiin perustuvia adjektiiveja. Ei sanoilla luoda sairauksia... Se mikä täällä on psykoottista on Intiassa pyhän miehen touhuja.
Ihminen voi toki subjektiivisesti katsoen "häiriintyä" enemmistön mielestä, mutta ei se mikään sairaus ole.
Stephen Hawkin kysyi jossain artikkelissa, että mitä on todellisuus, jos ei Hawkinkaan tiedä mitä on todellisuus, mistä tiedämme kuka on "todellisuudentajuinen" ja kuka ei?

Me kutsumme mielisairaiksi ihmisiä jotka käyttäytyvät shokeeraavasti, tavalla jota emme ymmärrä. Ihminen on käynyt kuussa, tuhansia vuosia sitten olisi sanottu psykoottiseksi ihmistä joka olisi suunnitellut konetta jolla päästä taivaalla kelluvalle valolähteelle...

Kun on vaikka ryypännyt pitkän aikaa ja saa jonkun raivarin tai alkaa nähdä ja kuulla olemattomia.
Sentapaista, puhutaan tietty juoppohulluudesta, mutta sama asia siinä mielessä, ihmistä on kuormitettu liikaa ja hänen hermonsa pettävät.
Lähipiirissä nähty vaikka en itse ole kokenut.
Sekopää voi ottaa jonkun syyttömän ihmisen kohteeksi raivolleen, jopa laskea näin että pahoinpitelee ja kanavoi vihansa etteivät ihmiset näkisi hänen sairauttaan.

Psykoosi on sellainen sekopäinen siili, joka pistää piikeillään. Se syö ihmisten aivoja ja asuu Kuussa, josta se lentää liihottelee alas Maahan. Sillä on laserkatse ja Batman-vyö lanteilla täynnä ikäviä kommervenkkejä. Sillä on miljoona eri ääntä ja kahdeksansataa päätä, ja se leikkii mun tunteilla :(

Psykoosi on periaatteessa todellisuudentajun hämärtymistä- tai hämärtyminen lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa; siis eräänlainen vääristynyt ja harhainen todellisuudentaju on vallalla tässä tilassa.
Se liittyy moniin eri psykiatrisiin sairauksiin ja voi ilmetä monella eri tavalla, ei ainoastaan aistiharhoina, kuten näkö- tai kuuloharhoina, vaan myös esimerkiksi vainoharhaisuutena.

Psykoosit on ryhmitelty kolmeen kategoriaan, eli nk. toiminnallisiin psykooseihin, tarkoittaa lähinnä eniten varsinaisia mielensairauksia tai mielenterveyden häiriöitä, nk. kemiallisiin psykooseihin, millä tarkoitetaan esimerkiksi jonkin- tai joidenkin aineiden synnyttämää todellisuudentajun vääristymää, psykoosia, sekä nk. orgaanisiin psykooseihin, jolla tarkoitetaan esimerkiksi aivokasvaimen tai somaattisen tilan aiheuttamaa psykoosia.

Psykoottisuutta sitten hoidetaan eri tavoin, yleensä lääkkeellisesti ainakin psykoosin alkuvaiheessa, tavallisesti psykiatrisella osastolla sairaalassa.

Psykoosia käytetään melkeimpä synonyymina termille mielisairaus.

Meilla kaikilla on psykoosi elämästä , ihan jokaisella.

No mitäs et netistä lue, jos ja kun sulla kerran netti on? No voin selventää, kun kysyt. Psykoosi ei ole sama asia, kuin mielisairaus. Se ei siten aina ole rinnasteinen käsite esimerkiksi jollekin skitsofrenialle tms. vakaville tai pysyville mielisairauksille, ts. psykiatriassa käsite psykoosi on hyvin lavea. Psykoosin voi saada psyykkisesti tervekin ihminen esimerkiksi traumasta. Tai vaihtoehtoisesti sellainen voi joskus johtua esimerkiksi fyysisestä sairaudesta, tai päihteiden liikakäytöstä. On yleensä hoidettavissa lääkkeillä ja menee ohi nopeasti, jos kyseessä ei ole mielisairaudesta kärsivä ihminen, eikä ole toistuva tila. Itse sain alaikäisenä psykoosin kokemastani koulukiusaamisesta ja syömishäiriöstä. Itse uskon siihen, että kuka tahansa voisi tulla hulluksi, jos jättäisi esimerkiksi syömättä, eikä nukkuisi riittävästi.

Kyllä minä ainakin, kun minua riittävästi alaikäisenä junttien toimesta koulussa kiusattiin, aloin itse kuvitella olevani siinä hullu, ja lopulta olinkin, mikä asia huvitti suuresti minua paljon päästään enemmän sekaisin olleita aikuisia minua kiusanneita silloin, kun niistä ja monista ikätovereistani silloin oli hupaisaa ja nautinnollista, kun minä silloin pikkuvanha älykkö sekoilin. Ne kun pystyi siinä peilaamaan mukamas omaa moraalisuuttaan siihen, että kuinka kamala ihminen minä muka olin ja taivastelemaan, että kuinka jessus kauheen outo toi on! Kaiken kyllä olen antanut anteeksi, mutta ikinä en henkisesti pysty antamaan anteeksi esimerkiksi yhdelle uskonnon opettajalle lapsuudesta, joka suorastaan järjesti teatteri-shown luokassa sen asian ympärille, että minä pikkusen sekaisin olevana olin turhankin kiinnostunut hänen opetuksistaan luokassa; ottaen huomioon, että mä siinä olin alaikäinen lapsi ja se täysin aikuinen, jonka olisi pitänyt toteuttaa moraalia, eikä omahyväisesti nauttia siitä, kun hyvän perheen kakara on sekaisin. Enkä pysty antamaan anteeksi äidikielen opettajalle, joka oli niin ilkeä, että nautti siitä, kun mä olin sekaisin. Sitten tosin vaihdoin koulua, ja pelkkä normaali ympäristö riitti siihen, että ei paljoa päässä vikaa enää ollut.

Mielenterveyden käsite on vahvasti sidonnainen todellisuudentajuun. Todellisuudentaju on sitä, että sä käsität mitä sä teet.

esimerkki. eräs henkilö oli vakuuttunut siitä, että hänen vanhempansa yrittävät tappaa hänet, hänen kännykkänsä oli käsikranaatti joten se piti heittää pois.

hyviä vastauksia monta täällä jo :) ja ei, psykoosi ei ole kiva juttu, eikä sitä pitäisi vähätellä missään nimessä.

sairastuin surusta psykoosiin. en kuitenkaan omaisteni tai läheisteni mielestä ollut psykoottinen, vaan ihmisten, joille olin kertonut läheiseni poismenosta. en tiennytkään, että enemmistöllä on tapana olla kertomatta surun syytä. nyt tiedän

psykoosi on omien kokemuksieni mukaan tila, jossa ihmisen mieli suojautuu pahalta. vertaan psykoosia ohjeeseen, missä ihmisen tulisi jähmettyä maahan ja tekeytyä kuolleeksi jos kohtaa karhun metsässä ja sen jälkeen odottaa että tilanne menee ohi kun karhu menee pois.

ihmisen mielellä ei ole tapaa toimia, joten se menee lukkoon ja odottaa että tilanne menee ohi.

... Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta se tuntuu kuulma samanlaiselta, kuin näkisi hereillä painajaista. Eli ei tunne ehkä tunne omaa kehoaan ja on muutenkin henkisessä tilassa, jossa ei pysty enää säätelemään tahdonalaisesti omia ajatuksiaan ja mielikuvitustaan.

Psykoosiin liittyy negatiivisia oireita, eli tahdottomuutta, oma-aloitteisuuden puutetta, ihmissuhteista vetäytymistä, toiminnan vähenemistä, ahdistusta, pelkoa ja raivoa. Eli esimerkiksi ennen tunnollinen koululainen ei ehkä yhtäkkiä mene kouluun päivittäin ollenkaan, vaan sulkeutuu viikoiksi omaan huoneeseensa tulematta ulos. Lisäksi psykoosin saaneella ihmisellä voi olla niin sanottuja positiivisia oireita, eli harhoja ja vainoamisajatuksia, jotka ovat hyvin ristiriitaisia ympäröivän todellisuuden kanssa (esim. pystyy kommunikoimaan avaruusolioiden kanssa tai täysin tuntemattomat ihmiset punovat ilkeitä juonia ja lukevat ajatuksia).

Se luokitellaan kaikista vaikeimmaksi mielenterveyshäiriöksi ja pitää aina hoitaa lääkkeillä ja terapialla.

itse olen kokenut huumepsykoosin ja se oli ehdottomasti elämäni pahimpia kokemuksia. noh eipä ole sen jälkeen tullut kokeiltua enää huumeita.

Minä omasin psykoosissa kaikenlaisia kuulo -ja tuntoharhoja, vainoharhoja, kuvitelmia siitä että joku pystyi ohjailemaan hermostoani yms. Luulin esimerkiksi, että pystyin "hakkeroimaan" toisten ihmisten mieliin ja kuulin merkittävien henkilöiden esim. mafiosojen, presidenttien salaisuuksia yms. Sain epäilyttäviä fiiliksiä, että ruokani on myrkytetty ja kämpässäni on piilokameroita asennettuna. Kerran luulin perheenjäseniäni kuolleiksi sieluiksi, koska olin saanut päähäni väkivaltaisen fantasian heidän kuolemastaan minun takiani (tiesin liikaa asioista, ja minulle kostettiin surmaamalla perheeni). Psykoosi oli yhtä jatkuvaa helvettiä. Siihen liittyi fyysistä kipua, kyvyttömyyttä hallita mielenliikkeitään ja omia lihaksia, jatkuvaa hengen menettämisen uhkaa tai vaaraa yms. Jokainen tapaamani ihminen omasi potentiaalisesti vaarallisia salaisuuksia ja yleensä sain tietää heistä aivan liikaa. Tiesin tavallaan omaavani harhoja, mutta se oli kuin unta josta ei kyennyt heräämään.

Luulin tulleeni hulluksi, luulin poliisien vakoilevan minua ja näin niitä joka paikassa. En tunnistanut ihmisiä, vaan luulin niitä toisiksi ja katselevan minua. Kaikki tuntui olevan salaliitossa minua vastaan, olin kuin unessa, en hahmottanut asioita kuin jonkun sieltä ja jonkun täältä. Tutut näkivät, että en ole kunnossa. Huusin kummituksille, piilottelin tavaroita...
Onnekseni se on ollut elämäni ainoa psykoosi. Siihen liittyi perhetragedia, viikkojen valvominen ja paljon muuta. Liikaa tavaraa ja psyyke petti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi

Psykoosin taustalla on yleensä negatiivisiä tapahtumia niin paljon ettei mieli enää pysty jäsentelemään asioita loogisiksi kokonaisuuksiksi. Mieli hajoaa tai pirstaloituu. Mieli siis tavallaan suojautuu tuollatavoin liian suuresta kuormasta.

Psykoosissa ollessani elin vain omassa rikkinäisessä maailmassani jossa oli paljon pelkoja, vainoharhoja sekä aistivääristymiä. Jälkeenpäin miettien tuota tilaa kuvaa hyvin sana rikkaistodellisuus.

Oma psykoosini kesti pitkään ja oli todella vaikea. Kaikki sai alkunsa työyhteisössä olleista ristiriidoista. Parantumiseni ei ollut neuroleptien ansiota, ei psykiatrien tai mielisairaalan vaikka kaikki edellä mainuttuja kokeilin.

Minut sai kuntoon läheisten tuki ja heidän loputon vakuuttelu siitä, että se mitä kuvittelin todeksi oli vain harhaa. He vetivät minut pois rikkaistodellisuudesta. Lisäksi vaihdoin paikkakuntaa ja työpaikkaa. Tietenkin olin ensin sairauslomalla joka kesti 300 päivää ja annoin itselleni aikaa toipua.

Koska psykoosi hajoitti/pirstaloitti mieleni jouduin rakentamaan minuuteni uudelleen. Kovalla työllä se onnistui ja tavallaan olen tyytyväinen, että sain aikuisilla rakentaa mieleni uudelleen.. ja koska psykoosin taittumisesta on reilu puolivuotta aikaa niin minäni rakentaminen jatkuu edelleen, toivottavasti saan kasattua itsestäni aivan erilaisen ihmisen mitä olin ennen sairastumistani.

minulla se alkoi kun yritin mennä nukkumaan, tuli ensin todella vainoharhaisia ajatuksia että minua vahditaan oven takana, sitten aloin kuulla ääniä, kuulin keskustelun jossa pari tuttavaani puhuivat minusta että haluavat tehdä minulle jotakin pahaa, yritin miettiä miten pääsen pakoon, kun avaan makuuhuoneen oven näen siellä täynnä ihmisiä ja heillä on aseet, puukot yms kädessä minua osoittaen, eli luulin että minut tapetaan ja kuolen siihen paikkaan,
kyselin että mitä pahaa olen tehnyt ja tappakaa minut nyt sitten samantien, nipistelin itseäni joka paikasta että onko tämä unta mutta ei vaan ihan todellista..tärisin ja jalat oli pettää alta. siinä seisoin varmaan tunnin jos toisenkin mutta mitään ei tapahtunut, kunnes uskalsin ottaa pari askelta taaksepäin, mutta takanani näin pari tyyppiä joilla oli myös jonkinnäköiset aseet minua osoittaen.
Melkein itkien pääsin livahtamaan huoneesta käytävälle ja yritin paeta ulos pakkaseen, mutta ikkunasta näin että ulkonakin oli rivi ihmisiä vartioimassa etten pääse pois. Sitten yhtäkkiä kuulen nimeäni huutavan ja tuttavani, kenen asunnossa siis olin alkoi ravistella minua että mikä mulla on..sitten huusin hysteerisenä että miksi yritätte tappaa minut..toinen yrittää selittää ettei täällä mitään ole ja minä en uskonut vaan luulin edelleen että minut yritetään tappaa, sitten hän laittoi valot päälle ja kaikki näytti normaalilta,sitten aloin tajuta että kuvittelin kaiken, mutta pahinta oli se että se tilanne oli mulle täysin todellinen, en tiennyt mistään psykooseista tms.. sitten loppuyön näin jotakin ihme hahmoja ympäri asuntoa kuten sirkuspellen ja ilmapalloja.

Miten kykenette uskomaan ajatuksiinne noin paljon, että saatte niistä näkyjä? Olen itsekin psykoosissa, ollut monesti, mutta uudestisyntymiseni jää aina vaiheeseen, kun en uskalla heittäytyä ajatuksiini. Välillä olen ollut kokonaan noiden vietävänä, mutta silloinkin tiedän järkeni kanssa mitä käytöstä välttää muiden takia. Paranoidisuuteni siis suojelee noilta pahoilta sekoamisilta. Pronoia taas saa minut iloiseksi, paranoiasta huolimatta. Olen elämän matkalla, ja ennen kaikkea oppimassa. Ihmisenä minua se vaan ei kiinnosta, vaan kiinnostaa etsiä sielua ja sen vapautta.

Harha, jossa olet vain pitkiä aikoja omassa egoismissäsi, esim. osin tiedottomana, pelkästään osoitellen olemuksestasi.
Harha on hyvin vakava asia, se on psykopatiaa ja tukee sellaista väkivaltaista raivoa, hahmottomuutta, toiseen ihmiseen pakottavasti kohdistuen.
Harha on vakavaa, psykoottisilta osin skitsofreniaa, jossa et erota senkaltaista modernia, kuin toinen ihminen, läheisyydenkyvyllisesti, hänen yksityisyyttään kunnioittamalla.
Harha on psykopatia, jossa et erota modernia, läheisyydenkyvystä järjestysluvullisuutena, vaan olet painostava ja pakottava olemukseltasi, hahmoton.
Harha tällaisesta hoidosta ja oikeutuksesta, samanaikaiseen turvallisuushakuiseen omaneduntavoitteluun, on vaarallinen, psykopatiana.
Harha tässä hoidossa ei sisällä turvallista egoismista, tasapainoa.


Kysymys on vain kiitollisuuden viittomakielen paketista.
- Miksi saisit siellä edes lähennellä ja pyytää siten apua?
Läheisyydenkyvyttömyys on vakava sairaus, järjestysluvuttomuus.
Samoin julkisen rasismin esittäminen sillä, varsinkin painostamalla ja kilpaillen, kuten väkivaltaisuudella.
- Mitä jos marionettini on tehnyt minuun kohdistuvan vakavan rikoksen, esim. haureudella?