Kuvotuksia, torakoita ja pukinsorkkia

Satu Silvo jyrähti Eduskunnassa: "Kuvottavaa!"
Nobelistiltä tyly torakkavertaus Olli Rehnistä: "Ihmeellistä, että nämä ihmiset vastaavat asioista"
(iltasanomat.fi)

Kovin on eläimelliseksi muuttunut maailman meno. Satu Silvo -niminen ihminen olisi kieltämässä turkistarhauksen. Jostakin syystä. Tiedä sitten mistä. Joka tapauksessa tämä tämmöinen mesoaminen kuvottaa yhtä lailla. Näitä kaikenmaailman itumaakareita ja taivaanrannan maalareita on alkanut esiintyä kuin sieniä sateella. Enää puuttuu vain huuto ihmisoikeuksista rautakangelle. Rautakankeahan kohdellaan usein erittäin huonosti jättämällä se sateeseen heinäpellolle ruostumaan.

On varmaankin uustaikauskoa, typeryyttä tai mitä lieneekään kuvitella, että eläin olisi pieni ihminen, joka ajattelisi, tiedostaisi ja tuntisi samalla tavalla kuin ihminen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että eläintä pitäisi mitenkään kiduttaa tai kohdella huonosti, mutta puhuminen eläinten oikeuksista ei ole täysiaikaista puhetta. Samoin kuin ei vaatimus turkistarhauksen lopettamisestakaan, sillä turkistarhaus loppuu itsestäänkin sitä mukaa kuin kysyntä vähentyy, jos on vähentyäkseen. Ei tähän mitään sosialismia tarvita yhtä elinkeinoa lopettamaan.

Ihmettelenkin, miksi kysymyksessä oleva Silvo ei vaadi lopetettavaksi esimerkiksi Nokiaa. Kyllähän tämä liikeyrityskin alkaa olla jo tilassa, jossa sen kärsimykset pitäisi ihmisoikeuksienkin nojalla lopettaa, kun sen elinkelpoisuus alkaa olla niin ja näin.

Paul Krugman on ilmeisen viisas mies ja hän arvostelee Olli Rehniä nähdäkseni aiheesta. Tosin torakoita löytyy kyllä eri puolilta maailmaa. Jopa New Yorkista. Saattavat jopa rapista New York Timesin sivuillakin. Monesti Rehnin kannanottoja ja toimenpiteitä seuratessa tulee mieleen Suomen lääkkeet laman torjunnassa. Kyllä täälläkin kaikki talousteoria unohtui ja tyypillinen peltipurkki-insinööriajattelu nousi korkeaan kurssiin aina Siperian oppeja myöten. Kerrottiin jopa, että taloustiede oli vanhentunut, jo 1990 -luvun alussa. Sittemmin näyttää taloustiede jälleen kokeneen uudestisyntymisen ihmeen eri puolilla maailmaa, joskaan ei näköjään Euroopassa.

Mutta ilmeisesti näillä säästötoimilla pyritään saamaan Eurooppa sellaiseen pihtiotteeseen, että tämän otteen varjolla voidaan valtiot pakottaa entistä tiiviimpään yhteistyöhön sitomalla ne suurien tukipakettien vaatimien rahamäärien avulla niin lujasti yhteen, että irtoaminen aiheuttaisi sen verran taivaalliset kustannukset, ettei irtoaminen unionista juolahtaisi yhdenkään jäsenen mieleen, vaan kalkulaatiot alkaisivat näyttää siihen suuntaan, että entistä tiiviimpi yhteistyö olisi jopa kannattavaa. Kenties jopa liittovaltio.

Niin, että tuskinpa torakkavertaus on oikeaan osuva. Pikemminkin tässä pilkottaa kavala pukinsorkka.