kukaan ei välitä

Kyllä minä koulussa käyn. En ole ainoa lapsi. Ei minun elämässäni juuri mitään kerrottavaa ole... Synnyin joskus tulevaisuudessa kuolen eipä Sillä mitään väliä ole.

m.ihmispaska kirjoitti:

Kyllä minä koulussa käyn. En ole ainoa lapsi. Ei minun elämässäni juuri mitään kerrottavaa ole... Synnyin joskus tulevaisuudessa kuolen eipä Sillä mitään väliä ole.

Nuokaa lääkkeet mitään auta sama ku söis palan sokeria aamusin...

m.ihmispaska kirjoitti:

Nuokaa lääkkeet mitään auta sama ku söis palan sokeria aamusin...

Sinun kannattais ottaa asia puheeksi lääkärin tai terapeutin kanssa. Eikö lääkitystä voisi muuttaa ja lopettaa jos siitä ei ole hyötyä. Käytkö säännöllisesti terapiassa?

Keissa kirjoitti:

Sinun kannattais ottaa asia puheeksi lääkärin tai terapeutin kanssa. Eikö lääkitystä voisi muuttaa ja lopettaa jos siitä ei ole hyötyä. Käytkö säännöllisesti terapiassa?

En käy. Kerran viikossa koulukuraattorilla paitsi että olen viimeaikoina sairastellut.

m.ihmispaska kirjoitti:

En käy. Kerran viikossa koulukuraattorilla paitsi että olen viimeaikoina sairastellut.

Vanhempani erosivat kun olin vielä vauva nykyään minulla on isäpuoli jota vihaan

m.ihmispaska kirjoitti:

Vanhempani erosivat kun olin vielä vauva nykyään minulla on isäpuoli jota vihaan

Onko sinulla nykyisin mahdollisuus tavata biologista isääsi vai onko hän täysin sinulle vieras henkilö. Tämä isäpuoli- ja isättömyysongelma on osaltaan syynä sinun masennukseesi.

eräs palstalla kirjoitti:

Onko sinulla nykyisin mahdollisuus tavata biologista isääsi vai onko hän täysin sinulle vieras henkilö. Tämä isäpuoli- ja isättömyysongelma on osaltaan syynä sinun masennukseesi.

Lue lisää

Tapaan oikeaa isääni noin joka toinen viikonloppu kahden tai kolmen päivän ajan

m.ihmispaska kirjoitti:

Tapaan oikeaa isääni noin joka toinen viikonloppu kahden tai kolmen päivän ajan

Aion huomenna puhua kouluterveydenhoitajalle nuista lääkkeista

m.ihmispaska kirjoitti:

Aion huomenna puhua kouluterveydenhoitajalle nuista lääkkeista

näin juuri... Aina kun vähänkään avaudun itsestäni niin kaikki "lähtee luotani"

m.ihmispaska kirjoitti:

näin juuri... Aina kun vähänkään avaudun itsestäni niin kaikki "lähtee luotani"

Sorry, en ole kyllä unohtanut sinua! No mitä terveydenhoitaja sanoi lääkkeistä ja onko luvassa muutosta?
Koetko että isäpuoli on vieras henkilö kodissanne tai hänen läsnäolonsa riistää kodin sinulta. Huutaako hän sinulle vain onko teillä täysin vallalla puhumattomuus. Onko välit äidin kanssa kunnossa. Jospa he odottacvat että alat puhumaan ja sinä odota samaa heiltä.
Miten on tullut esille konkreettisesti, että sinusta ei välitetä? Nimitelläänkö sinua?

m.ihmispaska kirjoitti:

näin juuri... Aina kun vähänkään avaudun itsestäni niin kaikki "lähtee luotani"

Käyt koulussa, hyvä! Itselleni koulu oli aina aika tärkeätä, siitäkin huolimatta, etten siellä juuri suosittu ollut, ja joskus koin melkein tuskaa siitä, etten osannut olla sosiaalinen ja hyvä tyyppi. Mutta toisaalta: olin hyvä joissain aineissa, toisissa taas ihan tumpelo. Koulussa ainakin sai rehellistä palautetta siitä, mitä osasi tai ei osannut. Voi olla ainakin jossain asioissa itseensä tyytyväinen.

Koet, että ihmiset "lähtee luotasi". Olet sen verran fiksu tyyppi, että varmaan ymmärrät, ettei se ole totta, vaan kokemuksesi ja tulkintasi. Tulkintaasi on vaikuttanut se, että olet avioerolapsi. Olet tosiaan joutunut kokomaan sellaista, että joku lähtee luotasi, tai ainakin pelkäämään, että lähtee.

Eihän se sinusta johtunut. Mutta lapsi kokee AINA syyllisyyttä vanhempiensa avioerosta, pienikin, ja nuo tunteet ovat varmasti masennuksesi taustalla.

Niitä kannattaisi selvitellä.

Mukavaa kevättä! ☼

Keissa kirjoitti:

Sorry, en ole kyllä unohtanut sinua! No mitä terveydenhoitaja sanoi lääkkeistä ja onko luvassa muutosta?
Koetko että isäpuoli on vieras henkilö kodissanne tai hänen läsnäolonsa riistää kodin sinulta. Huutaako hän sinulle vain onko teillä täysin vallalla puhumattomuus. Onko välit äidin kanssa kunnossa. Jospa he odottacvat että alat puhumaan ja sinä odota samaa heiltä.
Miten on tullut esille konkreettisesti, että sinusta ei välitetä? Nimitelläänkö sinua?

Lue lisää

Isäpuolen kanssa en puhu juurikaan.
Terkkari sano että pitäs ottaa yhteyttä sinne v***n perhe neuvolaan. Äidin kanssa on ihan hyvät välit.

Keissa kirjoitti:

Sorry, en ole kyllä unohtanut sinua! No mitä terveydenhoitaja sanoi lääkkeistä ja onko luvassa muutosta?
Koetko että isäpuoli on vieras henkilö kodissanne tai hänen läsnäolonsa riistää kodin sinulta. Huutaako hän sinulle vain onko teillä täysin vallalla puhumattomuus. Onko välit äidin kanssa kunnossa. Jospa he odottacvat että alat puhumaan ja sinä odota samaa heiltä.
Miten on tullut esille konkreettisesti, että sinusta ei välitetä? Nimitelläänkö sinua?

Lue lisää

Terkkari myös ehdotti sairaalahoitojaksoa. En tiedä miten siihen suhtautua.

m.ihmispaska kirjoitti:

Nuokaa lääkkeet mitään auta sama ku söis palan sokeria aamusin...

Älä syö masennuslääkkeitä, jos niistä ei ole mitään apua. Lääkärit määräävät niitä, koska lääkäreillä ja lääkeyhtiöillä on joku puolisalainen sopimus, että masennuslääkkeitä syötetään ihmisille aina kun on vähänkin siihen syytä. Ei lääkäreitä oikeasti kiinnosta se auttaako ne ketään tai mitä sivuvaikutuksi niistä tulee. Esim. Jokelan, Kauhajoen, Oriveden ja Hyvinkään ampujat olivat kaikki syöneet SSRI-serotoiininestolääkkeitä, mutta edelleen lääkärit määräävät niitä kaikille vähänkin masentuneille.

Olen harrastanut airsoftia mutta asun pienellä kylällä. Äiti ja isä vain sanovat "voi voi ei voi mitään"(tottahan se kyllä on) sain reseptin perhe neuvolasta. Koulussa menee suhteellisen hyvin. On tutkittu jo että ei ole fyysisiä syitä. Ei kyllä asioita joista tulisin oikeasti iloiseksi tapan vain aikaa kunnes aika tappaa minut

m.ihmispaska kirjoitti:

Olen harrastanut airsoftia mutta asun pienellä kylällä. Äiti ja isä vain sanovat "voi voi ei voi mitään"(tottahan se kyllä on) sain reseptin perhe neuvolasta. Koulussa menee suhteellisen hyvin. On tutkittu jo että ei ole fyysisiä syitä. Ei kyllä asioita joista tulisin oikeasti iloiseksi tapan vain aikaa kunnes aika tappaa minut

Lue lisää

kannattaa ilmasta itteä enemmän, se kehittää sosiaalisia vuorovaikutustaitoja ja identiteettiä, esim tekemällä asioita omasta tahdosta pelkäämättä että sut jätetään yksin, siis tietenki pelko voittaa joskus, mutta yleensä itsensä näkee jotenki ulkopuolisena ja huonompana kuin muut vaikka se on suhteellista, toivon että sun mieli avautuu jollekkin uudelle asialle minkä kautta voit rakentaa itteäs, se on vaan hankalaa jos on masentunu tehdä tosta vaan, mutta siis kehittää jotaki mistä voi olla ylpeä, esim joku instrumentti jos kiinnostaa niin kannattaa kokeilla, kitara tai tietokonemusiikki, vaikutat tosi fiksulta tyypiltä ikäiseksesi,

ei kait siihen onnellisuuteen kellään mitään oikoreittiä oo, mutta kannattaa jotenkin kehittää itteä, se yleensä auttaa, eikä kannata miettiä mitä muut ajattelee siitä jos se vaan susta tuntuu hyvältä.

ei kannata luovuttaa kuitenkaa elämisen suhteen, ei kannata ottaa siitä stressiä, ajattelet aika paljon omilla aivoilla mikä on hyvä juttu, toivon että alat myös ilmasta itteäs jotenki enemmän.. ja se että jos vanhemmat suuttuu jostaki, tai pelkäät että ne ei välitä.. nii mitä sitten? maailma on täynnä ihmisiä jotka välittää susta vaikka oisit kuka, ehkä kannattaa tarpeeksi varhaisena tajuta se että sun maailma laajenee jossaki vaiheessa niin paljon että sun vanhemmat ja ihmiset jotka sua ei huomioi olikin niitä ketkä edusti sitä ahdasmielistä porukkaa, en toki oo varma, mutta toivon että tajuat: onnellisuus ja positiiviset tunteet lähtee susta itestä, sää haluat tehdä niitä juttuja, jos joku estää sua siinä niin se on sun tiellä.

toivottavasti sait tästä kirjotuksesta jotakin irti, ihmisiä on monenlaisia ja ei kannata verrata itteä semmosiin ihmisiin joista sydän sanoo että ne ei ehkä ymmärrä sua,

harmi että asut jossakin kylällä, varmaan kannattaa joskus aikuisempana muuttaa kaupunkiin jos mieli vaan tekee.

m.ihmispaska kirjoitti:

Olen harrastanut airsoftia mutta asun pienellä kylällä. Äiti ja isä vain sanovat "voi voi ei voi mitään"(tottahan se kyllä on) sain reseptin perhe neuvolasta. Koulussa menee suhteellisen hyvin. On tutkittu jo että ei ole fyysisiä syitä. Ei kyllä asioita joista tulisin oikeasti iloiseksi tapan vain aikaa kunnes aika tappaa minut

Lue lisää

oon tosi surullinen myös sun puolesta, se että näkee ittensä paskana on tavallaan joku häpeän verho tai muu, ettei kohtais itteänsä, sitten myöhemmin elämässä vasta tajuaa että kuka on,

kiinnostaa auttaa sua kovasti koska mää tavallaan nään sen laatikon ulkopuolelle missä sinä saatat elää..

tossa iässä kaikki on vaan niin sekavaa että sitä vaan masentuu, ehkä se on joku suojautumismekanismi että kuluttaa tosiaan ne huonot ajat elämästä pois ennen ku kasvaa itsenäiseksi ja tajuaa että aikuiset on todellakin eri-ihmisiä kuin lapset ja teini-ikäset ja sitten vasta tuntee että eläminen voi olla todellakin erilaista mitä kuvitteli, se voi olla mukavaa ja kiinnostavaa..

sen takia ehkä se joku instrumentin soittaminen vois olla hyvä juttu, jos sitä kautta saa rakennettua itteänsä, tavallaan suojautuu siihen musiikin maailmaan mikä edustaa tavallaan ulkomaailmaa.

kiinnostaako sua mikään instrumentti? voisko sua kiinnostaa mikään instrumentti?
missä oot lahjakas? jos mikään ei kiinnosta niin uskon että musiikki on semmonen vaihtoehto mihin voi kasvaa helpoiten ja mikä on kaikista monipuolisin ja syvällisin vaihtoehto..

tässä yks mun biisi minkä tein akustisella kitaralla, toivottavasti piristää sua :/ :

https://soundcloud.com/jobinkirja/marcopierrewhite2

kyllä sää vielä paranet tosta masennukseta tai se muuttuu helpommaksi ainakin, oon siitä varma. koska ite oon ollu myös tosi syvästi masentunu ja se on helpottanu..

m.ihmispaska kirjoitti:

Olen harrastanut airsoftia mutta asun pienellä kylällä. Äiti ja isä vain sanovat "voi voi ei voi mitään"(tottahan se kyllä on) sain reseptin perhe neuvolasta. Koulussa menee suhteellisen hyvin. On tutkittu jo että ei ole fyysisiä syitä. Ei kyllä asioita joista tulisin oikeasti iloiseksi tapan vain aikaa kunnes aika tappaa minut

Lue lisää

Anteeksi, minulla meni vähän kauan, ennenkuin pääsin jatkamaan keskustelua, mutta en siis ole unohtanut kuitenkaan.
Etkö siis saanut perheneuvolasta mitään vakituista keskusteluterapiaa, eroryhmää tms?
Lääkkeistä pitää tietenkin keskustella määränneen tahon kanssa, ymmärrän kyllä terkan neuvon. Perheneuvolasta tällä omalla paikkakunnallani minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, paitsi että onhan sinne päässyt puolen vuoden jonotuksen jälkeen kertomaan tilanteestaan ja kuulemaan, että "hyvinhän sä pärjäät", vaikka itsestä ei tuntunut yhtään siltä... :P
Mutta minusta vaikuttaa siltä, että sinä tarvitsisit nyt jonkin jatkuvan hoitosuhteen ja ilmeisesti koulukuraattori on nyt sitten se, ilmeisesti koulupsykologin vastine sinun koulussasi.
Tärkeintä olisi nyt nähdäkseni päästä selville, mikä estää sinua tuntemasta iloa, miksi koet, että kukaan ei välitä sinusta ja kaikki haluavat sinusta eroon (lainasin omia sanojasi aloitusviestistä). Minä en tuomitse lääkkeitä, mutta omalla kohdallani (ja tämä on todellakin vain minun oma subjektiivinen kokemukseni) tajusin, että ne auttoivat pahimman yli (että en tehnyt itsemurhaa), mutta mitään muutosta elämääni lääkkeet eivät tuoneet, vain minä itse olen vastuussa elämästäni ja vain minä itse pystyn muutoksen tekemään. Toinen seikka, minkä omalla kohdallani ymmärsin, ja joka auttoi minua eteenpäin, oli se, että tietyn pisteen jälkeen keskusteluterapia ei enää auttanut. osittain se johtui myös siitä, että vakinaista terapeuttia oli vaikea saada (jonot julkisella mielenterv.puolella) ja sitten aina kun voin paremmin, hoitosuhde tietysti loppui. Sitten tuli uusi masennus, uusi terapeutti ja taas meni puoli vuotta, että hän sai käsityksen historiastani, vähän aikaa nykytilannetta, oloni vähän parani, hoito loppui, uusi masennus jne......
Olet varmastikin jo kuullut ne perusneuvot masennukseen: ulkoilu, terveellinen ruokavalio, riittävä uni... Mutta silti uskallan vielä tässä mainita ne, ne eivät ole mikään oikotie eivätkä masennusta paranna, mutta ovat hyvänä apuna. Jos et syö luomuruokaa, (ja vaikka söisitkin, voi olla silti tarpeen) pidä huolta hivenaine- ja vitamiinisaannistasi. On ehkä muitakin hyviä valmisteita, omalla kohdallani toimii Mivitotal, paljon tavaraa samassa aineessa.
Fyysisen tekemisen merkitystä vielä myös tähdentäisin, vaikka vain ihan hetken päivästä. Vaikka viisi punnerrusta tai vatsalihasliikettä tai venyttele tai taittele lennokki tai mitä tahansa, mikä vaatti JOTAKIN fyysistä toimintaa.
Minä tulkitsen (ja todellakin tämä on vain minun tulkintani) sen, että jaksat käydä koulua ja pärjäät siellä hyvin, siten, että ei sinulla niin kovin huonosti pullat ole uunissa. Masennus voi viedä toimintakyvyn täysin, sinä jaksat kuitenkin mennä päivittäin(?) ihmisten ilmoille ja vielä keskittyä ja suoriutua tehtävistäsi. Tällä en tarkoita vähätellä sinun tuntemuksiasi vaan toivon, että se antaa sinulle toivoa siitä, että et ole ollenkaan niin syvällä, ettetkö voisi nousta "takaisin elämään" täydellä teholla. Olet ehkä sillä lailla herkkä, että murrosiän pahimmat kuohut vaikuttavat sinuun todella voimakkaasti ja se menee kyllä ohi.

m.ihmispaska kirjoitti:

Olen harrastanut airsoftia mutta asun pienellä kylällä. Äiti ja isä vain sanovat "voi voi ei voi mitään"(tottahan se kyllä on) sain reseptin perhe neuvolasta. Koulussa menee suhteellisen hyvin. On tutkittu jo että ei ole fyysisiä syitä. Ei kyllä asioita joista tulisin oikeasti iloiseksi tapan vain aikaa kunnes aika tappaa minut

Lue lisää

Jatkan vielä "romaaniani", kun nyt sattui rauhallinen hetki ja saan rauhassa kirjoittaa. :)
Musiikin kuuntelukin voi olla todella terapeuttista, kun aloin oikein miettiä, niin olen aina pahimmissa tunnetiloissani kuunnellut musiikkia. Itse soittaminen/laulaminen on sekin keino ilmaista, mutta se vaatii teknistä osaamista, jota on ehkä vaikea lähteä opettelemaan, jos masennus on yliotteessa. Jos on jo soittotaito, niin mikäs siinä, sen kuin pistää biisiä tulemaan (tämän sanon kateellisena kaikille soittotaitoisille, itse hädin tuskin pianolla yhdellä sormella ukko-nooan vedän...:) )...
Voisitko jatkaa sitä airsoftin harrastamista? Tai aloittaa jonkin uuden harrastuksen? Vieläkö nykykoulussa on valinnaisaineita, mitä sinä luet? Missä kouluaineissa koet olevasi lahjakas?

Onko kuraattori keskustellut vanhempiesi kanssa, kertonut heille, mitä sinun sairautesi on ja ei ole ja miten he voivat sinua auttaa ja tukea? Millaiset välit vanhemmillasi on, pystyvätkö he keskustelemaan sinun asioistasi yhdessä?

Minä yritin myös tuota "aika tappaa minut" -menetelmää, mutta olen valitettavan pitkäikäistä sukua sekä isän että äidin puolelta, ja kyllästyin odottamaan jossakin kohtaa.... No, okei, vaati se terapiaa ja varsinkin sen oikean ja toimivan muodon (minulle, en väitä, että kaikille, siksi en mainostakaan sitä tässä; ottaa itseänikin päähän "julistajat"), jotta aloin päästä kiinni takaisin elämään ja iloon. Kuten joku jo kirjoitti, elämässä tulee vastoinkäymisiä aina, mutta itse voi vaikuttaa niihin suhtautumistaan. Ja sitten tulee niitä ilon hetkiäkin, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.

Vielä tuli mieleeni, että luetko sinä kirjallisuutta? Minä olen kirjoista saanut monta hyvää vinkkiä, miten omaa elämäänsä voi parantaa, vaikkei ns. mitään olisi tehtävissä. Voin sitten laittaa kirjavinkkejä, jos olet kiinnostunut lukemaan.

Luen sinun viestejäsi uudelleen ja joudun aina skrollailemaan niin saattaa olla hajanaista tämä tekstini... :) Vielä tuli mieleeni, että minkälainen maailmankatsomus sinulla on? Torjuit jo yhden "Jeesustelijan", mutta minua kiinnostaa, että mitä sinä itse ajattelet maailmankaikkeudesta ja Jumalan olemassaolosta ja uskonno(i)sta? Mikä on sinun suhteesi uskontoon
? (Itse olen "tapakristitystä" vielä laiskempi versio, en käy kirkossa, en hyödynnä seurakunnan palveluja mitenkään, en ole samaa mieltä monestakaan kohtaa ev.lut.kirkon sanomasta, mutten saa aikaiseksi eroamistakaan... :) )

Taisi tulla aika paljon asiaa ja kysymyksiä, toivottavasti inspiroidut vastaamaan edes osaan. :) Nyt minun on pakko mennä nukkumaan, mutta palaan taas ylihuomenna (tai ehkä jo huomenillalla) tänne.

Lumi Hiutale kirjoitti:

Jatkan vielä "romaaniani", kun nyt sattui rauhallinen hetki ja saan rauhassa kirjoittaa. :)
Musiikin kuuntelukin voi olla todella terapeuttista, kun aloin oikein miettiä, niin olen aina pahimmissa tunnetiloissani kuunnellut musiikkia. Itse soittaminen/laulaminen on sekin keino ilmaista, mutta se vaatii teknistä osaamista, jota on ehkä vaikea lähteä opettelemaan, jos masennus on yliotteessa. Jos on jo soittotaito, niin mikäs siinä, sen kuin pistää biisiä tulemaan (tämän sanon kateellisena kaikille soittotaitoisille, itse hädin tuskin pianolla yhdellä sormella ukko-nooan vedän...:) )...
Voisitko jatkaa sitä airsoftin harrastamista? Tai aloittaa jonkin uuden harrastuksen? Vieläkö nykykoulussa on valinnaisaineita, mitä sinä luet? Missä kouluaineissa koet olevasi lahjakas?

Onko kuraattori keskustellut vanhempiesi kanssa, kertonut heille, mitä sinun sairautesi on ja ei ole ja miten he voivat sinua auttaa ja tukea? Millaiset välit vanhemmillasi on, pystyvätkö he keskustelemaan sinun asioistasi yhdessä?

Minä yritin myös tuota "aika tappaa minut" -menetelmää, mutta olen valitettavan pitkäikäistä sukua sekä isän että äidin puolelta, ja kyllästyin odottamaan jossakin kohtaa.... No, okei, vaati se terapiaa ja varsinkin sen oikean ja toimivan muodon (minulle, en väitä, että kaikille, siksi en mainostakaan sitä tässä; ottaa itseänikin päähän "julistajat"), jotta aloin päästä kiinni takaisin elämään ja iloon. Kuten joku jo kirjoitti, elämässä tulee vastoinkäymisiä aina, mutta itse voi vaikuttaa niihin suhtautumistaan. Ja sitten tulee niitä ilon hetkiäkin, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.

Vielä tuli mieleeni, että luetko sinä kirjallisuutta? Minä olen kirjoista saanut monta hyvää vinkkiä, miten omaa elämäänsä voi parantaa, vaikkei ns. mitään olisi tehtävissä. Voin sitten laittaa kirjavinkkejä, jos olet kiinnostunut lukemaan.

Luen sinun viestejäsi uudelleen ja joudun aina skrollailemaan niin saattaa olla hajanaista tämä tekstini... :) Vielä tuli mieleeni, että minkälainen maailmankatsomus sinulla on? Torjuit jo yhden "Jeesustelijan", mutta minua kiinnostaa, että mitä sinä itse ajattelet maailmankaikkeudesta ja Jumalan olemassaolosta ja uskonno(i)sta? Mikä on sinun suhteesi uskontoon
? (Itse olen "tapakristitystä" vielä laiskempi versio, en käy kirkossa, en hyödynnä seurakunnan palveluja mitenkään, en ole samaa mieltä monestakaan kohtaa ev.lut.kirkon sanomasta, mutten saa aikaiseksi eroamistakaan... :) )

Taisi tulla aika paljon asiaa ja kysymyksiä, toivottavasti inspiroidut vastaamaan edes osaan. :) Nyt minun on pakko mennä nukkumaan, mutta palaan taas ylihuomenna (tai ehkä jo huomenillalla) tänne.

Lue lisää

Olen ateisti mielestäni jumalan olemassaololle ei ole mitään todistetta vaan esim mailmankaikkeuden alun tapahtumat voidaan tieteellisesti selittää.

m.ihmispaska kirjoitti:

Olen ateisti mielestäni jumalan olemassaololle ei ole mitään todistetta vaan esim mailmankaikkeuden alun tapahtumat voidaan tieteellisesti selittää.

Toki voidaan selittää tieteellisesti, mutta kvanttifyysikothan ovat viime vuosina laittaneet aika lailla "uusiksi" maailmankirjoja.... :) No, lähinnä halusin tietää, uskotko _mihinkään_ ihmistä "suurempaan" voimaan. Voisithan ehkä huviksesi lukaista Neale Donald Walschin "Keskusteluja Jumalan kanssa" -trilogian (sorry vaan, minä en keksinyt nimeä sille :) ), ei ole millään lailla uskonnollinen eikä tuputtava tms, mutta pistää kyllä väkisinkin ajattelemaan vähän laajemmalti, kuin mitä koulussa ja yhteiskunnassa opetetaan. :) No, se tästä aiheesta, palataan siihen, jos itse haluat.

Minkä sinä koet suurimmaksi ongelmaksesi tällä hetkellä, mihin haluaisit eniten muutosta? Sen, että millään ei ole mitään väliä? Vai että ihmiset kävelevät luotasi? Joku muu, mikä?

Lumi Hiutale kirjoitti:

Toki voidaan selittää tieteellisesti, mutta kvanttifyysikothan ovat viime vuosina laittaneet aika lailla "uusiksi" maailmankirjoja.... :) No, lähinnä halusin tietää, uskotko _mihinkään_ ihmistä "suurempaan" voimaan. Voisithan ehkä huviksesi lukaista Neale Donald Walschin "Keskusteluja Jumalan kanssa" -trilogian (sorry vaan, minä en keksinyt nimeä sille :) ), ei ole millään lailla uskonnollinen eikä tuputtava tms, mutta pistää kyllä väkisinkin ajattelemaan vähän laajemmalti, kuin mitä koulussa ja yhteiskunnassa opetetaan. :) No, se tästä aiheesta, palataan siihen, jos itse haluat.

Minkä sinä koet suurimmaksi ongelmaksesi tällä hetkellä, mihin haluaisit eniten muutosta? Sen, että millään ei ole mitään väliä? Vai että ihmiset kävelevät luotasi? Joku muu, mikä?

Lue lisää

No ei tota minun mailmankatsomustani lähelläkään ole koulun opetukset

m.ihmispaska kirjoitti:

No ei tota minun mailmankatsomustani lähelläkään ole koulun opetukset

Ei olleet minunkaan. Minulla oli sellainen "sisäinen tieto", joka oli ristiriidassa monen uskontotunnilla opetetun kanssa.

Juuri tällaisia asioita se Walschin kirjasarja käsittelee. Ja onhan paljon muuta kirjallisuutta samaa lajia, itse olen löytänyt aika paljon mielenrauhaa niistä, joku kerrankin oli kirjoittanut kirjaksi sen, mitä itse sisäisesti olen aina ajatellut, mutta se ei ole ollut "sopivaa" sanoa ääneen....

Minä en nyt oikein tiedä, jatkaisinko tätä keskustelua näistä henkisistä asioista, en missään tapauksessa halua tuputtaa omaa näkemystäni. Se on auttanut minua paljon, mutta me ihmiset olemme niin erilaisia, se, mikä minua on auttanut, ei välttämättä resonoi sinun tarpeisiisi ollenkaan... Uskallan kuitenkin sanoa, että sen verran paljon kaikenlaista olen viimeisten kymmenen vuoden aikana lueskellut, että jonkinlaista näkemystä olen saanut ihan uudelta tasolta tähän maapallolla kuljeskelemiseen ja sitä kautta ehkä saattaisin pystyä sinuakin auttamaan, edes jonkin verran... Nämä ovat kuitenkin henkilökohtaisia asioita ja tämä yleinen avoin keskustelupalsta........


Nyt on kulunut vähän päälle kaksi viikkoa siitä, kun tämän ketjun aloitit. Joku jo aiemmin kirjoittikin, että hienoa, että olet tänne kirjoittanut ja kertonut tunteistasi, olen samaa mieltä. Miltä sinusta nyt tuntuu? Oletko käynyt kuraattorilla?

Lumi Hiutale kirjoitti:

Ei olleet minunkaan. Minulla oli sellainen "sisäinen tieto", joka oli ristiriidassa monen uskontotunnilla opetetun kanssa.

Juuri tällaisia asioita se Walschin kirjasarja käsittelee. Ja onhan paljon muuta kirjallisuutta samaa lajia, itse olen löytänyt aika paljon mielenrauhaa niistä, joku kerrankin oli kirjoittanut kirjaksi sen, mitä itse sisäisesti olen aina ajatellut, mutta se ei ole ollut "sopivaa" sanoa ääneen....

Minä en nyt oikein tiedä, jatkaisinko tätä keskustelua näistä henkisistä asioista, en missään tapauksessa halua tuputtaa omaa näkemystäni. Se on auttanut minua paljon, mutta me ihmiset olemme niin erilaisia, se, mikä minua on auttanut, ei välttämättä resonoi sinun tarpeisiisi ollenkaan... Uskallan kuitenkin sanoa, että sen verran paljon kaikenlaista olen viimeisten kymmenen vuoden aikana lueskellut, että jonkinlaista näkemystä olen saanut ihan uudelta tasolta tähän maapallolla kuljeskelemiseen ja sitä kautta ehkä saattaisin pystyä sinuakin auttamaan, edes jonkin verran... Nämä ovat kuitenkin henkilökohtaisia asioita ja tämä yleinen avoin keskustelupalsta........


Nyt on kulunut vähän päälle kaksi viikkoa siitä, kun tämän ketjun aloitit. Joku jo aiemmin kirjoittikin, että hienoa, että olet tänne kirjoittanut ja kertonut tunteistasi, olen samaa mieltä. Miltä sinusta nyt tuntuu? Oletko käynyt kuraattorilla?

Lue lisää

Olen käynyt kuraattorilla. Tuntuu että masennus vain pahenee

m.ihmispaska kirjoitti:

Olen käynyt kuraattorilla. Tuntuu että masennus vain pahenee

Saatko mitään apua, edes hetkellistä sieltä kuraattorilta?

Lumi Hiutale kirjoitti:

Saatko mitään apua, edes hetkellistä sieltä kuraattorilta?

Erittäin vähän mutta siltikin

m.ihmispaska kirjoitti:

Olen käynyt kuraattorilla. Tuntuu että masennus vain pahenee

Ihme viiveellä tulevat viestit, saattaa johtua minun koneestanikin...... (en ole mikään kone-ihminen ylipäätäänkään...) :)

Nyt vasta huomasin ketjun lopusta viestisi pari tuntia sitten.

Mikä on se, mitä sinä et jaksa enää, osaatko yhtään täsmentää? Ja millä lailla koet, että masennus pahenee? Oletko syönyt lääkkeet säännöllisesti?

Lumi Hiutale kirjoitti:

Ihme viiveellä tulevat viestit, saattaa johtua minun koneestanikin...... (en ole mikään kone-ihminen ylipäätäänkään...) :)

Nyt vasta huomasin ketjun lopusta viestisi pari tuntia sitten.

Mikä on se, mitä sinä et jaksa enää, osaatko yhtään täsmentää? Ja millä lailla koet, että masennus pahenee? Oletko syönyt lääkkeet säännöllisesti?

Lue lisää

Syön aina aamuisin lääkkeen niinkuin pitääkin. Olen huomannut että useammin itken ja myöskin joskus saatan olla useita minuutteja reagoimatta muihin ihmisiin. En vaan jaksa tätä jatkuvaa paskaa niskaan...

m.ihmispaska kirjoitti:

Syön aina aamuisin lääkkeen niinkuin pitääkin. Olen huomannut että useammin itken ja myöskin joskus saatan olla useita minuutteja reagoimatta muihin ihmisiin. En vaan jaksa tätä jatkuvaa paskaa niskaan...

Lue lisää

Ok.

Itkuhan on merkki siitä (minun mielestäni), että ne tunteet, joita väkisin pidät sisälläsi, tulevat ulos. Itku ei ole mikään huono juttu, vaikka meidän kulttuurissa (tänä päivänäkin) usein opetetaan, että "isot pojat ei itke"....

Millaisia tilanteita ne reagoimattomuudet ovat?

Ja mitä tarkoitat sillä, että tulee pas*aa(?) niskaan, keneltä ja millaista?

Älä vastaa, jos tuntuu, että kyselen liikaa, toivon,että sanot sitten suoraan, jos tuntuu, että tulen liian iholle näillä jatkuvilla kysymyksilläni. Tarkoitukseni on kuitenkin yrittää sinua auttaa.....

Lumi Hiutale kirjoitti:

Ok.

Itkuhan on merkki siitä (minun mielestäni), että ne tunteet, joita väkisin pidät sisälläsi, tulevat ulos. Itku ei ole mikään huono juttu, vaikka meidän kulttuurissa (tänä päivänäkin) usein opetetaan, että "isot pojat ei itke"....

Millaisia tilanteita ne reagoimattomuudet ovat?

Ja mitä tarkoitat sillä, että tulee pas*aa(?) niskaan, keneltä ja millaista?

Älä vastaa, jos tuntuu, että kyselen liikaa, toivon,että sanot sitten suoraan, jos tuntuu, että tulen liian iholle näillä jatkuvilla kysymyksilläni. Tarkoitukseni on kuitenkin yrittää sinua auttaa.....

Lue lisää

Ne reagoimattomuudet on sellaisia että jään vain paikalleen enkä tee mitään ja katson yhteen pisteeseen. Ja paskaa tulee niskaan kaikenlaista vähän kaikilta.

Lumi Hiutale kirjoitti:

Ok.

Itkuhan on merkki siitä (minun mielestäni), että ne tunteet, joita väkisin pidät sisälläsi, tulevat ulos. Itku ei ole mikään huono juttu, vaikka meidän kulttuurissa (tänä päivänäkin) usein opetetaan, että "isot pojat ei itke"....

Millaisia tilanteita ne reagoimattomuudet ovat?

Ja mitä tarkoitat sillä, että tulee pas*aa(?) niskaan, keneltä ja millaista?

Älä vastaa, jos tuntuu, että kyselen liikaa, toivon,että sanot sitten suoraan, jos tuntuu, että tulen liian iholle näillä jatkuvilla kysymyksilläni. Tarkoitukseni on kuitenkin yrittää sinua auttaa.....

Lue lisää

Jatkan vielä itkusta. Se ei sinänsä tosiaan ole huono asia, mutta tosiaan meidän kulttuurissa sitä pidetään jotenkin heikkouden merkkinä, ja on tottakai tilanteita, joissa ei todellakaan tee mieli itkeä...

Mutta jos saan antaa neuvon, niin anna sen itkun joskus tulla ulos. Jos joudut pidättelemään sitä joissain tilanteissa, ota itsellesi sitten sopivalla hetkellä aika sille itkulle ja anna sen tulla ulos. Vaikka ei olisi mitään syytäkään niille kyynelille, niin JOKINHAN sinua itkettää, se on sinun kroppasi viesti sinulle jostakin ja yleensä kropalle kannattaa antaa se, mitä se haluaa.

Tämä nyt oli oma kokemukseni ja osittain oma tulkintanikin sinun tilanteestasi.

m.ihmispaska kirjoitti:

Ne reagoimattomuudet on sellaisia että jään vain paikalleen enkä tee mitään ja katson yhteen pisteeseen. Ja paskaa tulee niskaan kaikenlaista vähän kaikilta.

Etkö pääse liikkumaan/puhumaan vai etkö halua vai oletko "jossain muualla" yhtäkkiä "heräät" takaisin tähän maailmaan?

Tuleeko koskaan mistään keneltäkään mitään hyvää?

Lumi Hiutale kirjoitti:

Etkö pääse liikkumaan/puhumaan vai etkö halua vai oletko "jossain muualla" yhtäkkiä "heräät" takaisin tähän maailmaan?

Tuleeko koskaan mistään keneltäkään mitään hyvää?

Lue lisää

Tuo viimeinen on lähimpänä. Ei KOSKAAN mitään hyvää MISTÄÄN.

m.ihmispaska kirjoitti:

Ne reagoimattomuudet on sellaisia että jään vain paikalleen enkä tee mitään ja katson yhteen pisteeseen. Ja paskaa tulee niskaan kaikenlaista vähän kaikilta.

Nyt minun on pakko mennä nukkumaan. Mukavaa, kun jaksoit vastailla. Lähetän sinulle lämpimiä ja voimauttavia ajatuksia ja tulen tänne taas huomenna katsomaan (tosin huomattavasti aikaisemmin).

m.ihmispaska kirjoitti:

Tuo viimeinen on lähimpänä. Ei KOSKAAN mitään hyvää MISTÄÄN.

no niin, pakko on vielä tähän vastata....

Kun vain osaisin valita oikeanlaisia sanoja.... Minä en oikeastaan usko, ettet koskaan mitään hyvää kuulisi keneltäkään, mutta tiedän tilanteestasi niin vähän, että en pysty sinulle osoittamaan niitä kohtia, kun sitä positiivista palautetta tulee. Masentunut on usein niin nenä kiinni siellä omassa pahassa olossaan, ettei huomaakaan niitä hyviä juttuja elämässä (eikä edes halua huomata)...

Jos ei mitään muuta, niin ota hyvänä se, että sinä olet saanut tähänkin ketjuun monta ihmistä kirjoittamaan... ;)

Ja NYT hyvää yötä! :)

Lumi Hiutale kirjoitti:

Nyt minun on pakko mennä nukkumaan. Mukavaa, kun jaksoit vastailla. Lähetän sinulle lämpimiä ja voimauttavia ajatuksia ja tulen tänne taas huomenna katsomaan (tosin huomattavasti aikaisemmin).

Lue lisää

Ja täällä taas... Nyt en ainakaan löytänyt uusia viestejä eillisen jälkeen, joten jätän ntähän vain puumerkin käynnistäni ja tulen kurkistamaan jälleen huomenna, ehkä jo päivällä, vähän riippuu ohjelmasta.

Jos haluat, voisit(ko) vaikka kertoa, miten viikonloppusi sujui? Tai huomisesta koulupäivästäsi?

Lämpimin ajatuksin jälleen,

Lumi

Lumi Hiutale kirjoitti:

Ja täällä taas... Nyt en ainakaan löytänyt uusia viestejä eillisen jälkeen, joten jätän ntähän vain puumerkin käynnistäni ja tulen kurkistamaan jälleen huomenna, ehkä jo päivällä, vähän riippuu ohjelmasta.

Jos haluat, voisit(ko) vaikka kertoa, miten viikonloppusi sujui? Tai huomisesta koulupäivästäsi?

Lämpimin ajatuksin jälleen,

Lumi

Lue lisää

Viikonloppu meni hyvin olin isäni luona. huomenna menen lääkäriin kesken koulupäivän .

mmihmispaska kirjoitti:

Viikonloppu meni hyvin olin isäni luona. huomenna menen lääkäriin kesken koulupäivän .

Tulin sitten vielä tänne kuitenkin käväisemään.

Miksi menet lääkäriin, lääkityksenkö vuoksi? Menetkö yksin vai tuleeko esim. äitisi mukaan?

Ikävä sanoa, mutta sinun pitää pitää huoli, että kuraatori tietää lääkityksesi ja että lääkäri tietää että käyt kuraattorilla. Tiedon kulku ei valitettavasti ole kuitenkaan nykyajan terv.huollon vahvimpia puolia........

Ja ennenkuin unohdan, niin olen nyt tämän niminen, kun rekisteröidyin (ei voi isoja kirjaimia eikä välilyöntejä nimimerkeissä käyttää reikisteröityneenä).

Hetken olen vielä tässä, ennenkuin nukkumatti vie.....

T. Lumi Hiutale

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Tulin sitten vielä tänne kuitenkin käväisemään.

Miksi menet lääkäriin, lääkityksenkö vuoksi? Menetkö yksin vai tuleeko esim. äitisi mukaan?

Ikävä sanoa, mutta sinun pitää pitää huoli, että kuraatori tietää lääkityksesi ja että lääkäri tietää että käyt kuraattorilla. Tiedon kulku ei valitettavasti ole kuitenkaan nykyajan terv.huollon vahvimpia puolia........

Ja ennenkuin unohdan, niin olen nyt tämän niminen, kun rekisteröidyin (ei voi isoja kirjaimia eikä välilyöntejä nimimerkeissä käyttää reikisteröityneenä).

Hetken olen vielä tässä, ennenkuin nukkumatti vie.....

T. Lumi Hiutale

Lue lisää

Lääkityksen kontrollikäynti äiti tulee. Ja kyllä ne tietää. Ja loppuun vielä sitaatti

"Life sucks and then you fucking die." -Ozzy Osbourne

m.ihmispaska kirjoitti:

Lääkityksen kontrollikäynti äiti tulee. Ja kyllä ne tietää. Ja loppuun vielä sitaatti

"Life sucks and then you fucking die." -Ozzy Osbourne

Silloin kun minä olin nuori, sanottin: "Life's a bitch and then you die" eli eipä oo juuri muuttunut maaliman meno mihinkään... :D
Jossain kohtaa aloin toteuttaa myös toista kuulemaani sitaaattia: "Live fast, die young and make a good looking corpse". No, ei tullut nuorena kuoltua, ja siitä olen ihan tyytyväinen tänä päivänä. :)


Onko lääkäri kertonut äidillesi, millainen sairaus masennus on, (tai joku muu alan ammattilainen), ymmärtääkö äitisi, miten vakavasta sairaudesta on kysymys?
Vai pitääkö lekuri sinua vain murrosikäisenä vähän isommilla hormonikierroksilla olevana?
Mitä muuten äitisi sanoo sinusta ja masennuksestasi, oletko sattunut kuulemaan? Ja sinulle? Onko hän "ota-itseäsi-niskasta-kiinni-ja-ryhdistäydy" -tyyppiä vai antaako sinun olla omissa oloissasi täysin tai jotain siltä väliltä...?

Tsemppiä huomiselle! Tulehan sitten illalla tai joskus kertomaan kuulumisia, joohan?

T. Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Silloin kun minä olin nuori, sanottin: "Life's a bitch and then you die" eli eipä oo juuri muuttunut maaliman meno mihinkään... :D
Jossain kohtaa aloin toteuttaa myös toista kuulemaani sitaaattia: "Live fast, die young and make a good looking corpse". No, ei tullut nuorena kuoltua, ja siitä olen ihan tyytyväinen tänä päivänä. :)


Onko lääkäri kertonut äidillesi, millainen sairaus masennus on, (tai joku muu alan ammattilainen), ymmärtääkö äitisi, miten vakavasta sairaudesta on kysymys?
Vai pitääkö lekuri sinua vain murrosikäisenä vähän isommilla hormonikierroksilla olevana?
Mitä muuten äitisi sanoo sinusta ja masennuksestasi, oletko sattunut kuulemaan? Ja sinulle? Onko hän "ota-itseäsi-niskasta-kiinni-ja-ryhdistäydy" -tyyppiä vai antaako sinun olla omissa oloissasi täysin tai jotain siltä väliltä...?

Tsemppiä huomiselle! Tulehan sitten illalla tai joskus kertomaan kuulumisia, joohan?

T. Lumi

Lue lisää

En oo varma että ymmärtääkö ja se on sitä otaitseäsniskasta tyyppiä. Tulen tänne taas huomenna jos voin

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Silloin kun minä olin nuori, sanottin: "Life's a bitch and then you die" eli eipä oo juuri muuttunut maaliman meno mihinkään... :D
Jossain kohtaa aloin toteuttaa myös toista kuulemaani sitaaattia: "Live fast, die young and make a good looking corpse". No, ei tullut nuorena kuoltua, ja siitä olen ihan tyytyväinen tänä päivänä. :)


Onko lääkäri kertonut äidillesi, millainen sairaus masennus on, (tai joku muu alan ammattilainen), ymmärtääkö äitisi, miten vakavasta sairaudesta on kysymys?
Vai pitääkö lekuri sinua vain murrosikäisenä vähän isommilla hormonikierroksilla olevana?
Mitä muuten äitisi sanoo sinusta ja masennuksestasi, oletko sattunut kuulemaan? Ja sinulle? Onko hän "ota-itseäsi-niskasta-kiinni-ja-ryhdistäydy" -tyyppiä vai antaako sinun olla omissa oloissasi täysin tai jotain siltä väliltä...?

Tsemppiä huomiselle! Tulehan sitten illalla tai joskus kertomaan kuulumisia, joohan?

T. Lumi

Lue lisää

En oo varma että ymmärtääkö ja se on sitä otaitseäsniskasta tyyppiä. Tulen tänne taas huomenna jos voin. Toi leave a good looking corpse ei mun kohalla toimi. (oon helvetin ruma ja läski)

m.ihmispaska kirjoitti:

En oo varma että ymmärtääkö ja se on sitä otaitseäsniskasta tyyppiä. Tulen tänne taas huomenna jos voin. Toi leave a good looking corpse ei mun kohalla toimi. (oon helvetin ruma ja läski)

Lue lisää

Eli ei ymmärrä. Huonompi homma sikäli, että sinua auttaisi paljon, jos olisi ns. sallivampi suhtautumistapa. (Oma äitini, kun lukioikäisenä vajosin sängynpohjalle masentuneena, "hoiti" sitä sillä lailla, että ilmoitti heittävänsä minut pohjalle, jos en käy koulussa tai etsi töitä..... Ei paljon auttanut lääkärin diagnoosit eikä reseptit.. :) ) Ajattelin, josko lääkärin painava sana voisi saada äitisi suhtautumaan vähän eri lailla... Mutta toisaalta, jos sinä jaksat koulua käydä, etkä ole ihan katkipoikkikuollut sen jälkeen, et ole ehkä ihan syvimmissä vesissä mitä masennukseen tulee. (En vähättele pahaa oloasi, mutta tosiaan masennus voi voimatkin viedä ihan kokonaan ja olen ymmärtänyt, että sinä et ole siinä tilanteessa.)

Tunnistan myös tuon "helvetin ruma ja läski" -tunteen myös (tyypillinen masentuneilla). Olin pitkään samaa mieltä itsestäni (minä olen ollut aina painoindeksiltäni alarajalla normaali), nyt päälle kolmikymppisenä todellakin naurattaa, että mihin hittoon niitä tukisukkahousuja 16-vuotiaana todella uskoin tarvitsevani (harrastin kilpaurheilua aktiivisesti), NYT niille olisi todellakin käyttöä kahden lapsen ja 10 vuoden liikkumattomuuden jälkeen.... :D Mutta en todellakaan halua vähätellä sinun tuntemustasi, uskon, kuten uskoin itsekin nuorena, että sinä todella tunnet niin ja sinulla on oikeus siihen. Se, että mikä on sitten todellisuus, on ihan eri asia. Myös esim. kulttuurisestikin, täällä Suomessa puhuisin itsestäni läskiper*eenä, mutta Brasiliassa olisin aneeminen.... Eräs miespuolinen ystäväni, joka on huomattavasti ylipainoinen ( 120kg), kertoi ihmeissään, kun matkusti Thaimaahan, että miten ihmeessä paikallista naisseuraa tunki koko ajan aloitetta tekemään. Jonkin aikaa maassa asuttuaan sai sitten selville, että paikalliset pitivät häntä satumaisen rikkaana ja siis tavoittelemisen arvoisena, koska on kerran varaa ollut syödä... Eli suhteellisia aina ovat nämä(kin) asiat. :)

Nyt tulee Nukkumatti, toivottavasti menee sinulla hyvin huomenna!

T. Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Eli ei ymmärrä. Huonompi homma sikäli, että sinua auttaisi paljon, jos olisi ns. sallivampi suhtautumistapa. (Oma äitini, kun lukioikäisenä vajosin sängynpohjalle masentuneena, "hoiti" sitä sillä lailla, että ilmoitti heittävänsä minut pohjalle, jos en käy koulussa tai etsi töitä..... Ei paljon auttanut lääkärin diagnoosit eikä reseptit.. :) ) Ajattelin, josko lääkärin painava sana voisi saada äitisi suhtautumaan vähän eri lailla... Mutta toisaalta, jos sinä jaksat koulua käydä, etkä ole ihan katkipoikkikuollut sen jälkeen, et ole ehkä ihan syvimmissä vesissä mitä masennukseen tulee. (En vähättele pahaa oloasi, mutta tosiaan masennus voi voimatkin viedä ihan kokonaan ja olen ymmärtänyt, että sinä et ole siinä tilanteessa.)

Tunnistan myös tuon "helvetin ruma ja läski" -tunteen myös (tyypillinen masentuneilla). Olin pitkään samaa mieltä itsestäni (minä olen ollut aina painoindeksiltäni alarajalla normaali), nyt päälle kolmikymppisenä todellakin naurattaa, että mihin hittoon niitä tukisukkahousuja 16-vuotiaana todella uskoin tarvitsevani (harrastin kilpaurheilua aktiivisesti), NYT niille olisi todellakin käyttöä kahden lapsen ja 10 vuoden liikkumattomuuden jälkeen.... :D Mutta en todellakaan halua vähätellä sinun tuntemustasi, uskon, kuten uskoin itsekin nuorena, että sinä todella tunnet niin ja sinulla on oikeus siihen. Se, että mikä on sitten todellisuus, on ihan eri asia. Myös esim. kulttuurisestikin, täällä Suomessa puhuisin itsestäni läskiper*eenä, mutta Brasiliassa olisin aneeminen.... Eräs miespuolinen ystäväni, joka on huomattavasti ylipainoinen ( 120kg), kertoi ihmeissään, kun matkusti Thaimaahan, että miten ihmeessä paikallista naisseuraa tunki koko ajan aloitetta tekemään. Jonkin aikaa maassa asuttuaan sai sitten selville, että paikalliset pitivät häntä satumaisen rikkaana ja siis tavoittelemisen arvoisena, koska on kerran varaa ollut syödä... Eli suhteellisia aina ovat nämä(kin) asiat. :)

Nyt tulee Nukkumatti, toivottavasti menee sinulla hyvin huomenna!

T. Lumi

Lue lisää

Minun painoindeksini mukaan olen ylipainoinen. No ei se minua haittaa. Ei kiinnosta mitä muut ajattelee (eli suomeksi haistakoot paskat)

m.ihmispaska kirjoitti:

Minun painoindeksini mukaan olen ylipainoinen. No ei se minua haittaa. Ei kiinnosta mitä muut ajattelee (eli suomeksi haistakoot paskat)

uudet reseptit sain... seronil lopetettiin ja melatoniini aloitettiin...

m.ihmispaska kirjoitti:

uudet reseptit sain... seronil lopetettiin ja melatoniini aloitettiin...

Heips taas!

Jos saan sanoa, niin taidat silti välittää siitä, mitä muut sanovat (aiemmin sanovasi helvetin ruma ja lihava)... :) Ja se on ihan luonnollista, kaikkihan me haluamme olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. Mutta tärkeintä on se, että itse hyväksyy itsensä, eikä yritä olla kuten joku muu sanoo.... (Ja painoindeksikään ei aina kerro totuutta, esim. kehonrakentajilla painoindeksit on ihan päin mäntyä... ;) )
Ja siitähän juuri masennuskin kertoo, että on jotakin, jonka takia itsensä hyväksyminen on vaikeaa...

Mitä sinä ajattelet/mikä tunne sinulla on siitä lääkityksen vaihdosta?

T. Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heips taas!

Jos saan sanoa, niin taidat silti välittää siitä, mitä muut sanovat (aiemmin sanovasi helvetin ruma ja lihava)... :) Ja se on ihan luonnollista, kaikkihan me haluamme olla hyväksyttyjä ja rakastettuja. Mutta tärkeintä on se, että itse hyväksyy itsensä, eikä yritä olla kuten joku muu sanoo.... (Ja painoindeksikään ei aina kerro totuutta, esim. kehonrakentajilla painoindeksit on ihan päin mäntyä... ;) )
Ja siitähän juuri masennuskin kertoo, että on jotakin, jonka takia itsensä hyväksyminen on vaikeaa...

Mitä sinä ajattelet/mikä tunne sinulla on siitä lääkityksen vaihdosta?

T. Lumi

Lue lisää

no eipä minua niin se lääkityksen muutos kiinnosta mitenkään tuskinpa tuo kuitenkaan auttaa

m.ihmispaska kirjoitti:

no eipä minua niin se lääkityksen muutos kiinnosta mitenkään tuskinpa tuo kuitenkaan auttaa

eli suomeksi sanottuna ihan turhaa hommaa

m.ihmispaska kirjoitti:

eli suomeksi sanottuna ihan turhaa hommaa

Mikä sinusta ei sitten olisi turhaa? :)

T. Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Mikä sinusta ei sitten olisi turhaa? :)

T. Lumi

No, selvennän vähän, onko olemassa jotakin, mitä haluaisit tai koet tarvitsevasi? eikä tietenkään tarvitse sitä minulle (ja muulle Suomelle) tähän kirjoittaa, mutta mietihän, jos saisit kiinni jostain tarpeesta......? :) onhan paljon muitakin keinoja itsensä hoitamisene kuin lääkkeet ja keskusteluterapia, ne vain ovat ne yleisimmin ja useimmin käytetyt...

T. Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

No, selvennän vähän, onko olemassa jotakin, mitä haluaisit tai koet tarvitsevasi? eikä tietenkään tarvitse sitä minulle (ja muulle Suomelle) tähän kirjoittaa, mutta mietihän, jos saisit kiinni jostain tarpeesta......? :) onhan paljon muitakin keinoja itsensä hoitamisene kuin lääkkeet ja keskusteluterapia, ne vain ovat ne yleisimmin ja useimmin käytetyt...

T. Lumi

Lue lisää

Yksin rauhassa oloa

m.ihmispaska kirjoitti:

Yksin rauhassa oloa

Hmmm........... Tahtoisitko selventää, mitä tarkoitat yksin rauhassa olemisella?

T. Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Hmmm........... Tahtoisitko selventää, mitä tarkoitat yksin rauhassa olemisella?

T. Lumi

No että sais vaan olla yksin / rauhassa ettei muut ympärillä häslää... (helpoin tapa saavuttaa"täydellinen eristys" tai kuolema(varmempi))

m.ihmispaska kirjoitti:

No että sais vaan olla yksin / rauhassa ettei muut ympärillä häslää... (helpoin tapa saavuttaa"täydellinen eristys" tai kuolema(varmempi))

Kuka/ketkä sitten häslää? Ja mitä tarkalleen ottaen tarkoitat sillä häsläämisellä? (joudut nyt vääntämään rautalangasta, ei vanha kato muuten tajua... ;) )

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Kuka/ketkä sitten häslää? Ja mitä tarkalleen ottaen tarkoitat sillä häsläämisellä? (joudut nyt vääntämään rautalangasta, ei vanha kato muuten tajua... ;) )

KAIKKI häslää eli pitäs olla tekemässä tai sanomassa jotain kokoajan vaan haluaisin vain olla ja makoilla.

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Kuka/ketkä sitten häslää? Ja mitä tarkalleen ottaen tarkoitat sillä häsläämisellä? (joudut nyt vääntämään rautalangasta, ei vanha kato muuten tajua... ;) )

KAIKKI häslää eli pitäs olla tekemässä tai sanomassa jotain kokoajan vaan haluaisin vain olla ja makoilla

m.ihmispaska kirjoitti:

KAIKKI häslää eli pitäs olla tekemässä tai sanomassa jotain kokoajan vaan haluaisin vain olla ja makoilla

Oletan, että tarkoitat kotioloja?
Jos sinulla on oma huone, niin voisitko vaikka neuvotella jonkinlaisen "saa tulla/ei saa tulla" signaalin, esim. lapun, jonka laittaisit oveesi? Ja sitä sitten muut noudattaisivat. Ja jos vasta-argumentti on, että "sitten se on sulla aina niin, ettei saa tulla", niin sopikaa joku systeemi, aika tms, jolloin olet "tavoitettavissa".

Toisaalta, ei ole tietenkään tervettä linnoittautua sinne huoneeseen niin, ettei päiväkausiin itseään näytä... :)

Ja jos sinulla on joitakin velvollisuuksia kotona/vastuuta esim. lemmikistä, se pitää tietenkin hoitaa, lemmikki ei kysy, masentaako, onko kuumetta tms... Tai sitten neuvotella esim. äitisi kanssa, jos hän voisi auttaa nyt, kun sinä et ole ihan täysissä voimissasi (=masennus).

Minä nyt taas arvailen ja siltä pohjalta ehdottelen, koska en taaskaan tiedä oikeastaan mitään tilanteestasi, muuta, kuin olet noissa viesteissäsi aiemmin kertonut....

Sinä olet kuitenkin kasvava/kehittyvä nuori ja tuohon vaiheeseen kuuluu se, että pitää saada olla rauhassa ja miettiä syntyjä syviä tai sitten ei... Mutta oma aika on ehdottomasti se, jota kautta sen oman sisimmän voi löytää (kunhan sen ajan käyttää hyödyksi, eikä esim. koko ajan pelaamalla jotain aivotonta peliä... :) sanoo täältä nimimerkki: jään kiinni heti, jos erehdyn avaamaan... ;) ). Pitää kuitenkin alkaa eriytyä vanhemmistaan ja samalla kuitenkin niitä tarvii kaikkeen elämiseen, ei ole helppo aika, ei..... :)

Ja kun sen itsensä syvimmän olemuksen (tai mikä se nyt onkaan) löytää, aukeaa sitten se kuvio taas vähän eteenpäin, voi löytää jotain tulevaisuuden näkymää ja sitä kautta opiskelupaikkoja yms.

Minun on taas pakko painua unten maille (aamulla aikainen herätys ja huomisilta venyy myöhään), mutta lähetän sinulle taas lämpimiä ajatuksia ja toivon, että nukut yösi hyvin ja heräät virkeänä.

T. Lumi

PS. Toivon, että harkitset, haluaisitko jatkaa tätä jutustelua sähköpostilla, täysin luottamuksellisesti tietysti, ei olisi ihan kaikkien näkyvillä nämä jutut... Ei se mitenkään pakollista ole ja jatkan tietysti myös näin täällä palstalla, jos niin haluat. :)

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Oletan, että tarkoitat kotioloja?
Jos sinulla on oma huone, niin voisitko vaikka neuvotella jonkinlaisen "saa tulla/ei saa tulla" signaalin, esim. lapun, jonka laittaisit oveesi? Ja sitä sitten muut noudattaisivat. Ja jos vasta-argumentti on, että "sitten se on sulla aina niin, ettei saa tulla", niin sopikaa joku systeemi, aika tms, jolloin olet "tavoitettavissa".

Toisaalta, ei ole tietenkään tervettä linnoittautua sinne huoneeseen niin, ettei päiväkausiin itseään näytä... :)

Ja jos sinulla on joitakin velvollisuuksia kotona/vastuuta esim. lemmikistä, se pitää tietenkin hoitaa, lemmikki ei kysy, masentaako, onko kuumetta tms... Tai sitten neuvotella esim. äitisi kanssa, jos hän voisi auttaa nyt, kun sinä et ole ihan täysissä voimissasi (=masennus).

Minä nyt taas arvailen ja siltä pohjalta ehdottelen, koska en taaskaan tiedä oikeastaan mitään tilanteestasi, muuta, kuin olet noissa viesteissäsi aiemmin kertonut....

Sinä olet kuitenkin kasvava/kehittyvä nuori ja tuohon vaiheeseen kuuluu se, että pitää saada olla rauhassa ja miettiä syntyjä syviä tai sitten ei... Mutta oma aika on ehdottomasti se, jota kautta sen oman sisimmän voi löytää (kunhan sen ajan käyttää hyödyksi, eikä esim. koko ajan pelaamalla jotain aivotonta peliä... :) sanoo täältä nimimerkki: jään kiinni heti, jos erehdyn avaamaan... ;) ). Pitää kuitenkin alkaa eriytyä vanhemmistaan ja samalla kuitenkin niitä tarvii kaikkeen elämiseen, ei ole helppo aika, ei..... :)

Ja kun sen itsensä syvimmän olemuksen (tai mikä se nyt onkaan) löytää, aukeaa sitten se kuvio taas vähän eteenpäin, voi löytää jotain tulevaisuuden näkymää ja sitä kautta opiskelupaikkoja yms.

Minun on taas pakko painua unten maille (aamulla aikainen herätys ja huomisilta venyy myöhään), mutta lähetän sinulle taas lämpimiä ajatuksia ja toivon, että nukut yösi hyvin ja heräät virkeänä.

T. Lumi

PS. Toivon, että harkitset, haluaisitko jatkaa tätä jutustelua sähköpostilla, täysin luottamuksellisesti tietysti, ei olisi ihan kaikkien näkyvillä nämä jutut... Ei se mitenkään pakollista ole ja jatkan tietysti myös näin täällä palstalla, jos niin haluat. :)

Lue lisää

Ja tulen siis taas huomenna illalla käväisemään täällä. :)

T. Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Ja tulen siis taas huomenna illalla käväisemään täällä. :)

T. Lumi

haluaisin vaan olla kotona että ei tarvitse tehdä mitään ja olla vaan

m.ihmispaska kirjoitti:

haluaisin vaan olla kotona että ei tarvitse tehdä mitään ja olla vaan

Vaikka kuinka oksettaa ja on ripulia nii äiti pakottaa kouluun.

m.ihmispaska kirjoitti:

Vaikka kuinka oksettaa ja on ripulia nii äiti pakottaa kouluun.

Heips! Vajaan tunnin ajan ehdin tässä nyt olla....

Koulu olisi tietysti tärkeää käydä, ymmärrän kyllä äitisi huolen siinä mielessä, että jos jäät vain kotiin olemaan, sitä vaikeampi on enää lähteä liikkeelle... Niin pakotti minunkin äitini aina kouluun, enkä edes koskaan käyttänyt tekosyynä pahaa oloa tms... Kotiin sain jäädä vain, jos oli kuumetta tai oksensin.... Muutaman kerran sitten menin kouluun ja tulin sitten tunnin-parin päästä takaisin, kun oli niin paha olo, ettei tullut opiskelusta mitään. Peruskouluaikana siis, lukiossa olikin vapaampaa ja siinä kohtaa minulle tuli se "eväkään-ei-liiku" -vaihe, en vain päässyt ylös sängystä... Jos suinkin pystyt siitä pysymään poissa, niin suosittelen, on ehkä maailman toiseksi pahin olotila....

Mutta jos sinä oikeasti olet kipeä, niin tottakai pitää päivä pari levätä kotona. Tosin, maha löysällä ei ole sama kuin ripuli...... ;) minä en voi tietää, kumpi teistä on oikeammassa, äitisi vai sinä nyt tässä asiassa.....

Tämä saattoi nyt kuulostaa tylsältä ja ärsyttävältä, mutta vakuutan sinulle, että niin kauan kuin pystyt vaikka ihan vaan mekaanisesti tekemään jotakin, se on huomattavasti parempi kuin "olla vaan"....

T. Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heips! Vajaan tunnin ajan ehdin tässä nyt olla....

Koulu olisi tietysti tärkeää käydä, ymmärrän kyllä äitisi huolen siinä mielessä, että jos jäät vain kotiin olemaan, sitä vaikeampi on enää lähteä liikkeelle... Niin pakotti minunkin äitini aina kouluun, enkä edes koskaan käyttänyt tekosyynä pahaa oloa tms... Kotiin sain jäädä vain, jos oli kuumetta tai oksensin.... Muutaman kerran sitten menin kouluun ja tulin sitten tunnin-parin päästä takaisin, kun oli niin paha olo, ettei tullut opiskelusta mitään. Peruskouluaikana siis, lukiossa olikin vapaampaa ja siinä kohtaa minulle tuli se "eväkään-ei-liiku" -vaihe, en vain päässyt ylös sängystä... Jos suinkin pystyt siitä pysymään poissa, niin suosittelen, on ehkä maailman toiseksi pahin olotila....

Mutta jos sinä oikeasti olet kipeä, niin tottakai pitää päivä pari levätä kotona. Tosin, maha löysällä ei ole sama kuin ripuli...... ;) minä en voi tietää, kumpi teistä on oikeammassa, äitisi vai sinä nyt tässä asiassa.....

Tämä saattoi nyt kuulostaa tylsältä ja ärsyttävältä, mutta vakuutan sinulle, että niin kauan kuin pystyt vaikka ihan vaan mekaanisesti tekemään jotakin, se on huomattavasti parempi kuin "olla vaan"....

T. Lumi

Lue lisää

Tuskinpa

m.ihmispaska kirjoitti:

Vaikka kuinka oksettaa ja on ripulia nii äiti pakottaa kouluun.

Taidan suunnata kohta unten maille...

Sanoja taas etsin tässä.... Toivottavasti et ajattele, että minä en usko sinua tai että vaadin sinulta jotakin, se nimittäin ei ole totta. Oksetusolo ja vatsa löysällä nimittäin ovat omatkin jännitysoireeni, mietin, että sinullakin ne voivat olla pään sisältä lähtöisin. Tai sitten eivät, en voi tietää. (Äitisi ehkä voi tietää ja sen takia saattaa vaatia sinua kouluun....) :) Joka tapauksessa sinä koet niin kuin koet ja tunnet, niin kuin tunnet ja se on sinun oikeutesi.

Masennushan on koko penteleen tauti sitä, että tuntuu joltain (ei kovin hyvältä), mutta se ei useinkaan ole totta. Sinä olet niin nuorikin vielä, että elät senkin takia kaiketi aika paljon "tässä ja nyt" , mikä on luonnollista, mutta sinun ajatusmaailmaasi olisi nyt hyvä saada vähän nostetta, jotta se nyt-hetki ei olisi kokonaan täynnä sitä pahaa oloa...

Nyt joudun sanomaan, että vain sinä itse sen muutoksen voit tehdä, mutta tietenkään kukaan ei voi sinua pakottaa sitä muutosta tekemään. Muutoksen voi tehdä vain ihminen itse, itselleen sopivalla hetkellä, itselleen sopivalla tavalla. Mutta jos olet avoin, niin varmasti kuraattorisikiin, mutta myös minäkin voin ehkä auttaa sinua siinä, antaa uusia ideoita ja ajatuksia, joita masentuneen voi itse olla vaikea nähdä, ajatukset kun niin usein tuppaavat pyörimään samaa kehää uudelleen ja uudelleen....

Ainakin minä olen tässä "vierelläsi" kulkemassa ja voin ainakin kertoa kokemuksiani omasta masennuksestani ja täältä elämästä 20v sen pahimman kauden jälkeen.



Lämpimiä ajatuksia taas lähetän sinulle ja fyysisen olosi paranemista toivotan!

T. Lumi

m.ihmispska kirjoitti:

Tuskinpa

Uskon, että sinusta tuntuu siltä, eikä mikään tietenkään estä sinua kokeilemasta... ;) Hymy siksi, että JUURI noin olisin itsekin vastannut itselleni sinun ikäisenäsi....

Nukuthan riittävästi, itselläni vieläkin liian vähäinen uni on tehokkain mielen maahan vetäjä. :)

Huomenna jälleen tulen tänne kuikuilemaan, ehkä jo päivällä.

Lämpimin ajatuksin,
Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Taidan suunnata kohta unten maille...

Sanoja taas etsin tässä.... Toivottavasti et ajattele, että minä en usko sinua tai että vaadin sinulta jotakin, se nimittäin ei ole totta. Oksetusolo ja vatsa löysällä nimittäin ovat omatkin jännitysoireeni, mietin, että sinullakin ne voivat olla pään sisältä lähtöisin. Tai sitten eivät, en voi tietää. (Äitisi ehkä voi tietää ja sen takia saattaa vaatia sinua kouluun....) :) Joka tapauksessa sinä koet niin kuin koet ja tunnet, niin kuin tunnet ja se on sinun oikeutesi.

Masennushan on koko penteleen tauti sitä, että tuntuu joltain (ei kovin hyvältä), mutta se ei useinkaan ole totta. Sinä olet niin nuorikin vielä, että elät senkin takia kaiketi aika paljon "tässä ja nyt" , mikä on luonnollista, mutta sinun ajatusmaailmaasi olisi nyt hyvä saada vähän nostetta, jotta se nyt-hetki ei olisi kokonaan täynnä sitä pahaa oloa...

Nyt joudun sanomaan, että vain sinä itse sen muutoksen voit tehdä, mutta tietenkään kukaan ei voi sinua pakottaa sitä muutosta tekemään. Muutoksen voi tehdä vain ihminen itse, itselleen sopivalla hetkellä, itselleen sopivalla tavalla. Mutta jos olet avoin, niin varmasti kuraattorisikiin, mutta myös minäkin voin ehkä auttaa sinua siinä, antaa uusia ideoita ja ajatuksia, joita masentuneen voi itse olla vaikea nähdä, ajatukset kun niin usein tuppaavat pyörimään samaa kehää uudelleen ja uudelleen....

Ainakin minä olen tässä "vierelläsi" kulkemassa ja voin ainakin kertoa kokemuksiani omasta masennuksestani ja täältä elämästä 20v sen pahimman kauden jälkeen.



Lämpimiä ajatuksia taas lähetän sinulle ja fyysisen olosi paranemista toivotan!

T. Lumi

Lue lisää

Heips, täällä taas! Tosin nyt vain pikaisesti käymässä, elämä netin ulkopuolella vie tänään aikaa enemmän kuin ajattelin...

Mikä vointisi tänään?

Lämpimin ajatuksin,

Lumi

(enpä huomannut kirjautua)

Lumi Hiutale kirjoitti:

Heips, täällä taas! Tosin nyt vain pikaisesti käymässä, elämä netin ulkopuolella vie tänään aikaa enemmän kuin ajattelin...

Mikä vointisi tänään?

Lämpimin ajatuksin,

Lumi

(enpä huomannut kirjautua)

Lue lisää

huono vointi ollut olin kaksi viimeistä tuntia kotona.

m.ihmispaska kirjoitti:

huono vointi ollut olin kaksi viimeistä tuntia kotona.

Heips!

Mukava, että jaksoit käydä kommentoimassa!

On hyvä, että kuuntelet itseäsi ja lepäät, kun se on tarpeen. Ja masennus vie kyllä voimia, niin kuin kaikki henkiset stressitilanteet.

Minua kiinnostaa, että osaatko sanoa, mikä voisi olla sinun masennukseesi syynä, ja milloin huomasit ensimmäiset oireet?

Toivottavasti olosi on tänään ollut parempi.

Lämpimin terveisin,
Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heips!

Mukava, että jaksoit käydä kommentoimassa!

On hyvä, että kuuntelet itseäsi ja lepäät, kun se on tarpeen. Ja masennus vie kyllä voimia, niin kuin kaikki henkiset stressitilanteet.

Minua kiinnostaa, että osaatko sanoa, mikä voisi olla sinun masennukseesi syynä, ja milloin huomasit ensimmäiset oireet?

Toivottavasti olosi on tänään ollut parempi.

Lämpimin terveisin,
Lumi

Lue lisää

syystä en tiedä mutta huomasin oireet ehkä noin 2-2.5v sitten

m.ihmispaska kirjoitti:

syystä en tiedä mutta huomasin oireet ehkä noin 2-2.5v sitten

Heipsan taas!

Mitä elämässäsi oli meneillään silloin pari vuotta sitten?

T. Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heipsan taas!

Mitä elämässäsi oli meneillään silloin pari vuotta sitten?

T. Lumi

Ja millaisia oiretia huomasit silloin ensimmäiseksi, muistatko?

Ja taas sanon, että ei tarvitse minulle vastata, jos tuntuu, ettet halua. :)

Nyt painun pehkuihin ja voi olla, etten pääse ennenkuin maanantaina vasta tänne katsomaan. Lämpimiä ajatuksia taas sinulle lähetän ja toivon vointisi paranemista!

Terkuin, Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Ja millaisia oiretia huomasit silloin ensimmäiseksi, muistatko?

Ja taas sanon, että ei tarvitse minulle vastata, jos tuntuu, ettet halua. :)

Nyt painun pehkuihin ja voi olla, etten pääse ennenkuin maanantaina vasta tänne katsomaan. Lämpimiä ajatuksia taas sinulle lähetän ja toivon vointisi paranemista!

Terkuin, Lumi

Lue lisää

ei siinä juuri mitään ollut erikoisemmin mutta alkoi tuntua vaan niin tyhjältä ja surulliselta

Miten tuo liittyy tähän??

Viimestää siinä vaihees ku olin yksin himas lavuaarin luona puukko kädessä valmiina vetää ranteet auki huomasin että en haluukkaa tätä ja mietin että mitä vittua mä oon tekemäs ilmeisesti en ollu valmis siihen siitä hetkest asti yritin ajatella positiivisesti aluks se oli vaikeeta mut säännölliset rutiinit auttaa kouluun/töihin pitää mennä vaikka väkisin ja jos ei selviä omin avuin ni lääkkeet tai terapia ynm.

En kyllä mitään testiä löytänyt.. Ja muuhun osaan tekstistäsi. Turhaa toivon ylläpitämistä kun sitä ei ole.

m.ihmispaska kirjoitti:

En kyllä mitään testiä löytänyt.. Ja muuhun osaan tekstistäsi. Turhaa toivon ylläpitämistä kun sitä ei ole.

löytyy syy miksi lääkärit ttyrkyttävät psyykelääkkeitä, vaikka oikea lääkitys on L-a, L-b ja Bif hyötybakteerit:
http://maitohappobakteeri.omasivu.fi/kvht-altistuneen-oiretesti/

>>>Turhaa toivon ylläpitämistä kun sitä ei ole.

Ei meillä juuri yhteistä ole. Enpä osaa muuta sanoa

ei se kyllä vaintia kohenna nuo lääkkeet että silleen

m.ihmispaska kirjoitti:

ei se kyllä vaintia kohenna nuo lääkkeet että silleen

ei minustakaan välitä kukaan ja olen 40 v yksinäinen nainen jolla ei ole mitään syytä elää

m.ihmispaska kirjoitti:

ei se kyllä vaintia kohenna nuo lääkkeet että silleen

Luulisitko voivasi paremmin jos asuisit jakuvasti isän luona ja tapailist äitiä vain sovittuina viikonloppuina?

Keissa kirjoitti:

Luulisitko voivasi paremmin jos asuisit jakuvasti isän luona ja tapailist äitiä vain sovittuina viikonloppuina?

Tuskin...

m.ihmispaska kirjoitti:

ei se kyllä vaintia kohenna nuo lääkkeet että silleen

Eivät. Sivuvaikutuksia on ja onhan selvää, että jos on kyseessä tunne-elämän asia, ei mikään kemikaali voi sitä auttaa tai poistaa. Turruttavat ne hetkeksi, vievät sen pahimman pois, ettei tosiaan tee mieli hypätä katolta, mutta eipä tee mieli mitään muutakaan....... IMHO ja kokemus. Mutta sitähän varten lääkkeet kai alunperin on kehitetty, että pääsee niillä pahimman yli ja terapialla käsittelee ne tunteet, mitkä siellä sisällä muhivat...

Koululääketiede on vielä vain "vähän" kiinni siinä muottiajattelussa, että ihmisiä voidaan hoitaa kaikkia samalla tavalla, mitataan vain elopainon mukaan milligramat.... Mutta kun se ei mene niin. Ihmiset ovat yksilöitä ja se, mikä auttaa yhdelle, ei sovi toiselle. Taas tulee vastaan myös terv.huollon resurssit, ei ole aikaa (lue: rahaa) niin paljon, että ehdittäisiin yksilöllisesti hoitaa, on halvempaa hoitaa kaikki samalla kaavalla ja vahvimmat sitten selviävät.... Oma lukunsa on sitten lääketeollisuus ja sen motiivit tehdä ja kehittää pitkäaikaiskäytettäviä lääkkeitä........ :)

nyt alkaa vituttamaan....
PERKELE JUMALAUTA TAAAS NUITA V***N JUMALAN TYRKYTTÄJIÄ NYT SAATANA!(oikeesti)

No sinä ole tervehtynyt lääkärin ja terapian kautta. Minulle taas on ollut hengellinen apu ja vertaistuki se kaiken a ja o. Sitä sinä et kyllä voi tehdä tyhjäksi. Ja kyllähän tämä aloittaja on jo terapiassa ja lääkityksenkin alla. Et mitenkään ole noita keinoja vastaan, mutta kun nekään ei kaikilla tuo sitä apua.

Diagnoosikin voi olla väärä.... Eivätkä lääkärit mitään jumalia ole, päinvastoin ihmisiä ja hyvin kiireisiä työssään.
Lääkäriin on sitäpaitsi hyvin vaikea nyky-Suomessa päästä (koulun kautta ehkä helpommin?) .

Mutta komppaan sitä, että itselleen sopivalla tavalla ihminen kyllä tervehtyy. Pitää vain olla hyvin vahva henkisesti, että jaksaa perätä oikeuksiaan saada sopivaa hoitoa ja tukea. Ja että jaksaa yhteiskunnan jatkuvan painostuksen milloin mistäkin asiasta, että jaksaa etsiä oikeuttaan olla oma itsensä ja että jossain sisimmässä olevaa uskoa siitä, että ihmisenä ei ole yhtään muita huonompi, vaikka on väsynyt, saamaton, masentunut, kiukkuinen, vihainen tms. ei kadota.

Eräs tuttavani sanookin, että masentuneet (tarkoitan sairautta) ovat kaikkein vahvimpia ihmisiä henkisesti, uskaltavat mennä omaan "pimeään puoleensa". minulla kesti pitkään, ennenkuin tajusin, mitä hän tarkoitti......

Olen tavannut monia syvästi masentuneita ja tällä hetkellä terveitä. Ovat sitä mieltä että kyllä potilaalla tulee ola ja ainakin jossain vaiheessa herätä oma halu parantua ja nousta sieltä itsesäälin montusta.

vastuu myös itsellä kirjoitti:

Olen tavannut monia syvästi masentuneita ja tällä hetkellä terveitä. Ovat sitä mieltä että kyllä potilaalla tulee ola ja ainakin jossain vaiheessa herätä oma halu parantua ja nousta sieltä itsesäälin montusta.

Lue lisää

Ääni tälle lisää. Mutta sopivassa kohdassa saatu tuki ja apu ovat ensiarvoisen tärkeitä. Jos jää pyörimään itsesääliinsä, eikä suostu muuttumaan, ei voi mikään muuttua.

Mutta jos on siinä vaiheessa, ettei jaksa eväänsäkään liikauttaa, on ihan turha mennä puhumaan motivaatiosta yms... Suurta herkkyyttä potilaan tarpeista vaatii masennuksen hoito, herkkyyttä havaita, milloin pitää hoivata ja auttaa ja hoitaa ja herkkyyttä havaita, milloin voisi olla sopiva hetki ehdottaa pientä haastetta.

Mun mielestä nää vaitiolovelvolliset on turhia... ittelleni en oo saanu apua puhumisesta koska en edes uskalla kertoa kaikkea. Huomasin jo ensikerralla ku yritin selittää jotain vähän vaikeampaa nii psykologin reaktio oli aika pelottava. Sen jälkeen en kyl oo enää uskaltanu selittää mitää.

Juneh kirjoitti:

Mun mielestä nää vaitiolovelvolliset on turhia... ittelleni en oo saanu apua puhumisesta koska en edes uskalla kertoa kaikkea. Huomasin jo ensikerralla ku yritin selittää jotain vähän vaikeampaa nii psykologin reaktio oli aika pelottava. Sen jälkeen en kyl oo enää uskaltanu selittää mitää.

Lue lisää

Minua jäi kiinnostamaan, millä tavalla psykologin reaktio oli pelottava?

Onhan toki selviö, että hyvän terapiasuhteen syntymiseen vaaditaan molemminpuolinen luottamus. Ja joskus vaan ne kuuluisat kemiat eivät kohtaa. Valitettavasti nyky-Suomessa ei juuri ole mahdollisuutta (poislukien yksityissektori) valita, kenen hoitoon pääsee... :( Mutta jos et uskalla mitään puhua, turhaahan terapiassa käyminen sitten tietenkin on. Tämä EI ollut syytös vaan totetamus, yritän miettiä tapaa auttaa sinua....

Kerroit myös että sinua pelottaa kertoa kaikkea (jos ymmärsin oikein?). Miksi? Ovatko ne itse asiat niin pelottavia/kauheita tms. vai pelkäätkö kuuntelijan reaktiota (em. psykologi) vai onko jokin muu syy?

Opiskeluryhmässäni viime tapaamiskerralla juuri totesimme, kuinka keskustelu(terapia) auttaa johonkin pisteeseen asti, mutta ei välttämättä kokonaan, varsinkin, jos on asioita, joille ei oikein ole sanoja, tai joista ei saa otetta......

Mikä sinun elämääsi hankaloittaa eniten tällä hetkellä, mihin eniten toivoisit muutosta?

yritä silti, elämä tuntuu nyt paskalta mutta en nää mitään syytä minkä takia se ei vois muuttua sulle, se vaan tuntuu vitun paskalta olla maassa, tiedän tunteen täysin, puhuminen tuntemattomalle ei oo sama asia ku kasvotusten jollekkin, kaipaat ihmiskontaktia, ei kannata paeta sitä tosiasiaa, ihmiset syntyy tänne jotku paremmilla korteilla ja toiset huonommilla, kannattaa vaan hyväksyä se ja alkaa sisäistää se asia että et tuu välttämättä olemaan onnellinen siellä missä olet nyt, ainakin sun elämässä ei vaikuta olevan tarpeeksi tärkeitä ihmisiä tällä hetkellä tän internetin ulkopuolella.

voitko yrittää rehellisesti kertoa minkä takia sulla on niin paska olla? älä mieti vanhempiesi kautta kysymystä. ajattele niitä vaikka tuntemattomina ja meitä sun lähimmäisinäs, ei kannata olla riippuvainen semmosten ihmisten huomiosta joista sää et oo varma. täällä susta kuitenki välitetään.

kannattaa ymmärtää nämä asiat tarpeeksi varhain niin sulla on helpompaa.

mää ite tiedän täysin mistä puhut, siitä että vanhemmat tai ketään ei kiinnosta mitä tekee jne. tuntuu niinku vanhemmat ei huomais ja tuntuu niinku pitäs olla jotaki muuta, ja muut saa sitä huomiota jne..

oon kokenu just tota samaa paskaa ku säkin, sun kannattaa vaan hyväksyä että on asioita joihin ei voi vaikuttaa, asioita josta sun mieles ei voi päättää, mulla kesti kauan ennen ku tajusin sen ite, mutta yks asia mihin sää voit vaikuttaa on se että et enää välitä niistä ihmisistä jotka ei huomioi sua ja anna sulle aikaansa, se on ensimmäinen askel parempaan elämään, oon aika varma että tuo paska vaan jatkuu sun kirjotusten perusteella jos et kuuntele näitä neuvoja vaikka nää nyt onki vähän "suorasukaisia", ja en oo sun tilanteessa tällä hetkellä, mutta tiedän psykologiasta paljon ja siitä että miten ihmismieli toimii, ihan niinku munki kannattaa noudattaa niitä samoja neuvoja mitä sanon tässä: toimi sen mukaan mistä saat nautintoa(hyvässä mielessä), älä anna muitten määrätä sun elämää, älä hae hyväksyntää muilta, se tulee itestään(ja se ei tuu kaikilta koska on erilaisia ihmisiä), kaikki sen takia koska me ihmiset ollaan biologisia koneita jotka vaan toimii tietyllä tavalla, me etsitään elämään nautintoja(sun aivoissa on hyväoloreseptoreita jotka ei syki tällä hetkellä ja yritetään löytää siihen syy),

jos pystyisit myös vähän selventämään vielä tota "en vaan jaksa enää" -kommenttia sen verran että onko tuo ns. en jaksa oikeesti enään vai onko tuo "en vaan jaksa enää" -kapinallis tyyppisesti?(haluaisin vaan selvennystä, kapinallisuus on hieno juttu myös)

toiset ihmiset on kuuntelijoita, niinku mäkin tietenkin, mutta mää haluan ennen kaikkea antaa neuvoja jotka saa sut ajattelemaan itsenäisesti.

tykkäätkö tytöistä vai pojista vai et oo varma?

kaikki on ihan ok.

en vaan jaksa ite lähestyä ihmisiä enään niin hienotunteisesti kuin toiset koska tuntuu että siitä ei oo apua kaikille, pitää kysyä suoraan joitain juttuja vaikka niihin ei tarvikkaan vastata jos ei halua.

toivottavasti tästä viestistä oli jotakin hyötyä, yritähän jaksaa siellä.

dersk kirjoitti:

yritä silti, elämä tuntuu nyt paskalta mutta en nää mitään syytä minkä takia se ei vois muuttua sulle, se vaan tuntuu vitun paskalta olla maassa, tiedän tunteen täysin, puhuminen tuntemattomalle ei oo sama asia ku kasvotusten jollekkin, kaipaat ihmiskontaktia, ei kannata paeta sitä tosiasiaa, ihmiset syntyy tänne jotku paremmilla korteilla ja toiset huonommilla, kannattaa vaan hyväksyä se ja alkaa sisäistää se asia että et tuu välttämättä olemaan onnellinen siellä missä olet nyt, ainakin sun elämässä ei vaikuta olevan tarpeeksi tärkeitä ihmisiä tällä hetkellä tän internetin ulkopuolella.

voitko yrittää rehellisesti kertoa minkä takia sulla on niin paska olla? älä mieti vanhempiesi kautta kysymystä. ajattele niitä vaikka tuntemattomina ja meitä sun lähimmäisinäs, ei kannata olla riippuvainen semmosten ihmisten huomiosta joista sää et oo varma. täällä susta kuitenki välitetään.

kannattaa ymmärtää nämä asiat tarpeeksi varhain niin sulla on helpompaa.

mää ite tiedän täysin mistä puhut, siitä että vanhemmat tai ketään ei kiinnosta mitä tekee jne. tuntuu niinku vanhemmat ei huomais ja tuntuu niinku pitäs olla jotaki muuta, ja muut saa sitä huomiota jne..

oon kokenu just tota samaa paskaa ku säkin, sun kannattaa vaan hyväksyä että on asioita joihin ei voi vaikuttaa, asioita josta sun mieles ei voi päättää, mulla kesti kauan ennen ku tajusin sen ite, mutta yks asia mihin sää voit vaikuttaa on se että et enää välitä niistä ihmisistä jotka ei huomioi sua ja anna sulle aikaansa, se on ensimmäinen askel parempaan elämään, oon aika varma että tuo paska vaan jatkuu sun kirjotusten perusteella jos et kuuntele näitä neuvoja vaikka nää nyt onki vähän "suorasukaisia", ja en oo sun tilanteessa tällä hetkellä, mutta tiedän psykologiasta paljon ja siitä että miten ihmismieli toimii, ihan niinku munki kannattaa noudattaa niitä samoja neuvoja mitä sanon tässä: toimi sen mukaan mistä saat nautintoa(hyvässä mielessä), älä anna muitten määrätä sun elämää, älä hae hyväksyntää muilta, se tulee itestään(ja se ei tuu kaikilta koska on erilaisia ihmisiä), kaikki sen takia koska me ihmiset ollaan biologisia koneita jotka vaan toimii tietyllä tavalla, me etsitään elämään nautintoja(sun aivoissa on hyväoloreseptoreita jotka ei syki tällä hetkellä ja yritetään löytää siihen syy),

jos pystyisit myös vähän selventämään vielä tota "en vaan jaksa enää" -kommenttia sen verran että onko tuo ns. en jaksa oikeesti enään vai onko tuo "en vaan jaksa enää" -kapinallis tyyppisesti?(haluaisin vaan selvennystä, kapinallisuus on hieno juttu myös)

toiset ihmiset on kuuntelijoita, niinku mäkin tietenkin, mutta mää haluan ennen kaikkea antaa neuvoja jotka saa sut ajattelemaan itsenäisesti.

tykkäätkö tytöistä vai pojista vai et oo varma?

kaikki on ihan ok.

en vaan jaksa ite lähestyä ihmisiä enään niin hienotunteisesti kuin toiset koska tuntuu että siitä ei oo apua kaikille, pitää kysyä suoraan joitain juttuja vaikka niihin ei tarvikkaan vastata jos ei halua.

toivottavasti tästä viestistä oli jotakin hyötyä, yritähän jaksaa siellä.

Lue lisää

kyllä minä sitä ihan oikeesti tarkotin.
en tiedä oikeeen mistä tämä masennus johtuu.
olen hetero.

äidillä olen

m.ihmispaska kirjoitti:

äidillä olen

hei nuorimies :).vaikutat hyvin asialliselle ja kypsälle.osaat hyvin kertoa elämästäsi ja tunteistasi.sitä ei kuka vaan osaa.hyvä juttu kun tulit palstalle,täältä saa aina tukea.muistathan sen että sulla on murrosikä päällä ja se aiheuttaa kaikenlaisia mielenliikkeitä.lisäksi masennuslääkettä voidaan aina vaihtaa jos ei tunnu auttavan.nämä asiat kun jaksaisit pitää mielessäsi.ei masennus tarkoita että se kestäisi loputtomiin.ilmoitathan kuulumisiasi?hyvää pääsiäistä sulle!

äiti 42v. kirjoitti:

hei nuorimies :).vaikutat hyvin asialliselle ja kypsälle.osaat hyvin kertoa elämästäsi ja tunteistasi.sitä ei kuka vaan osaa.hyvä juttu kun tulit palstalle,täältä saa aina tukea.muistathan sen että sulla on murrosikä päällä ja se aiheuttaa kaikenlaisia mielenliikkeitä.lisäksi masennuslääkettä voidaan aina vaihtaa jos ei tunnu auttavan.nämä asiat kun jaksaisit pitää mielessäsi.ei masennus tarkoita että se kestäisi loputtomiin.ilmoitathan kuulumisiasi?hyvää pääsiäistä sulle!

Lue lisää

no eipä juuri mitään kuulu paskaa niskaan vaan kokoajan niinkuin aina

m.ihmispaska kirjoitti:

no eipä juuri mitään kuulu paskaa niskaan vaan kokoajan niinkuin aina

Heips taas, jatkan tänne, niin ei mene niin marginaaliseksi tuo palstatila...
Ja ANTEEKSI, lupasin palata jo eilen, mutta enpä päässyt koko suoli24:n sivuille, ei vaan jaksanut kone ladata. Nyt tuntuu toimivan taas. :)

Mitäs tänään kuluu? Tai ehkä sitten jo huomenna, toivottavasti olet jo nukkumassa, minäkin menen juuri kohta, mutta halusin vielä tänne koettaa päästä.

Minä mietin, että minkälaista apua sinä haluaisit saada? Osaatko ajatella, mikä olisi sellainen asia, että se auttaisi sinun masennukseesi, auttaisi nostamaan mielen matalalta?

Lämpimin ajatuksin, Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heips taas, jatkan tänne, niin ei mene niin marginaaliseksi tuo palstatila...
Ja ANTEEKSI, lupasin palata jo eilen, mutta enpä päässyt koko suoli24:n sivuille, ei vaan jaksanut kone ladata. Nyt tuntuu toimivan taas. :)

Mitäs tänään kuluu? Tai ehkä sitten jo huomenna, toivottavasti olet jo nukkumassa, minäkin menen juuri kohta, mutta halusin vielä tänne koettaa päästä.

Minä mietin, että minkälaista apua sinä haluaisit saada? Osaatko ajatella, mikä olisi sellainen asia, että se auttaisi sinun masennukseesi, auttaisi nostamaan mielen matalalta?

Lämpimin ajatuksin, Lumi

Lue lisää

En tiedä.

Heips taas!

Kuulehan, meitä on täällä monta, jotka välitämme. :) (ja minäkin pääsen taas tänne palstalle, kun suostuu taas kone lataamaan, vai johtuneeko suomesta itsestään......)
Mutta me emme voi estää sinua, eikä kukaan muukaan voi estää sinua tekemästä jotakin. Emmekä voi myöskään sinun puolestasi tehdä mitään. Me voimme olla vain rinnalla kulkemassa ja tukemassa...........

Sinulla on kaiketi ne kuraattoritapaamiset edelleen? Kauanko muuten olet siellä käynyt? Kuraattori on se, joka sinulle nyt sen syvimmän terapian antaa, hän käyttää aikaa tutustuakseen sinuun, tilanteeseesi, tunteisiisi ja sen pohjalta yrittää auttaa sinua pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan.
Esimerkiksi minä en tiedä sinusta oikein yhtään mitään, vain sen, mitä tässä keskusteluketjussa olet kertonut. Enkä minä täältä ruudun toiselta puolelta voi nähdä sinua, enkä havainnoida muutenkaan olotilaasi tai tunnetilaasi. Siitä johtuu, että toisinaan saatan kirjoittaa asioita, jotka tuntuvat sinusta ärsyttäviltä. Mutta jos jaksat lueskella näitä tekstejä uudelleen, niin voi olla, että jonakin toisena päivänä joku asia voi tuntua oikein järkeenkäyvältä.

Minä voin vain kirjoittaa sinulle asioista, jotka minua itseäni ovat auttaneet ja sinun vastuullesi jää kokeilla tai olla kokeilematta. Minä kyselen sinulta juttuja, koska minua kiinnostaa ja yritän auttaa, mutta täällä palstalla se vain on aika rajallista...

Mutta pääasia on, että saat tunteitasi kerrottua ulos, tämä on sinun oma ketjusi, anna tulla kaikki paska tänne vaan, niin paljon kuin näppiksestä lähtee! :)
Sitten, kun on sitä shaibaa lykännyt riittävän kauan, tulee tyhjyys ja sitten se voi alkaa täyttyä jollakin muulla.... Mitä luulet, miksi nuoret kapinalliset yleensä jossain kohtaa rauhoittuvat...? Menee murrosikä ohi ja löytyy elämästä muitakin puolia. :) Sinun kapinasi taitaa olla nyt vain tämän masennuksen muodossa. Ja se on ihan hyvä tapa. :)

Lämpimiä ajatuksia sinulle lähettäen,
Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heips taas!

Kuulehan, meitä on täällä monta, jotka välitämme. :) (ja minäkin pääsen taas tänne palstalle, kun suostuu taas kone lataamaan, vai johtuneeko suomesta itsestään......)
Mutta me emme voi estää sinua, eikä kukaan muukaan voi estää sinua tekemästä jotakin. Emmekä voi myöskään sinun puolestasi tehdä mitään. Me voimme olla vain rinnalla kulkemassa ja tukemassa...........

Sinulla on kaiketi ne kuraattoritapaamiset edelleen? Kauanko muuten olet siellä käynyt? Kuraattori on se, joka sinulle nyt sen syvimmän terapian antaa, hän käyttää aikaa tutustuakseen sinuun, tilanteeseesi, tunteisiisi ja sen pohjalta yrittää auttaa sinua pikkuhiljaa positiivisempaan suuntaan.
Esimerkiksi minä en tiedä sinusta oikein yhtään mitään, vain sen, mitä tässä keskusteluketjussa olet kertonut. Enkä minä täältä ruudun toiselta puolelta voi nähdä sinua, enkä havainnoida muutenkaan olotilaasi tai tunnetilaasi. Siitä johtuu, että toisinaan saatan kirjoittaa asioita, jotka tuntuvat sinusta ärsyttäviltä. Mutta jos jaksat lueskella näitä tekstejä uudelleen, niin voi olla, että jonakin toisena päivänä joku asia voi tuntua oikein järkeenkäyvältä.

Minä voin vain kirjoittaa sinulle asioista, jotka minua itseäni ovat auttaneet ja sinun vastuullesi jää kokeilla tai olla kokeilematta. Minä kyselen sinulta juttuja, koska minua kiinnostaa ja yritän auttaa, mutta täällä palstalla se vain on aika rajallista...

Mutta pääasia on, että saat tunteitasi kerrottua ulos, tämä on sinun oma ketjusi, anna tulla kaikki paska tänne vaan, niin paljon kuin näppiksestä lähtee! :)
Sitten, kun on sitä shaibaa lykännyt riittävän kauan, tulee tyhjyys ja sitten se voi alkaa täyttyä jollakin muulla.... Mitä luulet, miksi nuoret kapinalliset yleensä jossain kohtaa rauhoittuvat...? Menee murrosikä ohi ja löytyy elämästä muitakin puolia. :) Sinun kapinasi taitaa olla nyt vain tämän masennuksen muodossa. Ja se on ihan hyvä tapa. :)

Lämpimiä ajatuksia sinulle lähettäen,
Lumi

Lue lisää

Juu käyn viellä ja viimetalvesta olen siellä käynyt

isälläkin on uusi kumppani. en tiedä saattaa ollakkin syynä entiedä,

m.ihmispaska kirjoitti:

isälläkin on uusi kumppani. en tiedä saattaa ollakkin syynä entiedä,

Heips taas!

Kerran viikkoonko kuraattoritapaamiset ovat? Tuntuuko sinusta, että pystyt puhumaan hänelle avoimesti ja rehellisesti?

Minkälainen puhekulttuuri teillä on kotonasi, tarkoitan äitisi kanssa? Onko hän kiinnostunut sinun asioistasi ja tunteistasi, puhutaanko ja näytetäänkö teillä avoimesti tunteita? Entä isäsi kanssa?

Näillä kysymyksillä haen sitä, että jos kykenet avoimesti puhumaan kuraattorille, hän voi pystyä sinua auttamaan. Mutta jos sinusta tuntuu, että et pysty hänelle kertomaan miten asiat oikeasti kotona ovat, miltä sinusta tuntuu jne. tai kerrot hänelle asioita, mitä oletat, että hän haluaa kuulla (tämä ei välttämättä tapahdu tietoisesti, mutta jälkeenpäin voi tulla "ahaa"-elämys: "eihän musta oikeasti siltä tunnu, miks mä menin niin sanomaan..."), hän ei tiedä, missä kohtaa oikeasti olet menossa ja toimii tietenkin saamansa tiedon varassa, eli sen, minkä käsityksen hän on sinun tilanteestasi saanut. Ja joskus vain on niin, että ne kuuluisat kemiat eivät kohtaa ja jollekin ihmiselle on vaikeaa kertoa itsestään, vaikka kuinka olisi ammattilainen. Ja kerroit asuvasi pienellä paikkakunnalla, siinä voi olla kaikenlaisia ulottuvuuksia myös (joita ei tietenkään pitäisi olla, mutta silti ne ovat olemassa. Esim. oma äitini ei suostunut minulle perheneuvolaan aikaa varaamaan, kun masennukseni oli niin suuri häpeä....)... Eli en halua sinua syyllistää, jos et kuraattorin kanssa avoimuuteen ja luottamukseen pysty....

Aika pitkältä kuulostaa minun korvaaani kyllä aika, jos tosiaan olet yli vuoden jo käynyt ja apua olet saanut "hyvin vähän"..... Ja siitä kai kertonee jo sekin, että pari kk:tta sitten(kö) vasta lääkityksen aloitit.... Masennus vie tietenkin aikaa parantua, mutta silti.....

Avioero on lapselle aina kova juttu, mutta kerroit, että vanhempasi erosivat ollessasi vauva (sopeutuminen on siis helpompaa, kun ei muusta tiedä...). Onneksi olet myös saanut säilyttää suhteen isääsi, ilmeisesti koko ajan vakituisesti? Kuinka kauan äitisi miesystävä on luonanne asunut?

Voin kertoa, että minuakin (35-vuotiasta......) otti päähän, kun minun äitini luo (lapsuudenkotiini) muutti hänen uusi miesystävänsä, nyt jo noin 3v sitten. Mutta äidilläni on oma elämänsä ja minulla omani, olenhan muuttanut pois kotoa jo yli 15 vuotta sitten, hetken totuttelun jälkeen olen ihan tyytväinen tilanteeseen. Ja ennenkaikkea äitini tuntuu olevan onnellisempi kuin aikoihin. Sinulla on tietenkin eri asia, kun vielä kotona asut, mutta koulumahdollisuuksistasi paikkakunnallasi riippuen saattaahan olla, että et enää hirveän kauaa kotona asu.... Miltä sellainen ajatus sinusta tuntuu, että parin vuoden päästä muuttaisit toiselle paikkakunnalle kouluun?

Taitaa olla taas sen verran kysymyksiä, että parempi lopettaa tähän... :) Ja muistutan taas, että minulle sinun ei tarvitse vastata, mutta voit itseksesi miettiä. Ja varsinkin, jos jokin kysymys tuntuu ärsyttävältä, se yleensä on merkki siitä, että se on muodossa tai toisessa tärkeää....

Lämpimiä ajatuksia sinulle taas lähetän,

T. Lumi (en taaskaan huomannut kirjautua)

PS. nyt en osaa sanoa, koska taas koneelle pääsen, on niin viikonloppu täysi ohjelmaa. Mutta maanantaina viimeistään tulen tänne taas kurkkaamaan, todennäköisesti jo aiemmin.

Juu 3kertaa tuli.

en tiiä miten sitten kesällä. aika huonosti oon nyt jaksellu välillä tullu vaan "kohtauksia" joissa vaan alan itkemään ja ahistaa. Viikonloppu meni muuten ihan hyvin isälläni ollessa. lääkärillä kävin ja kirjotti lähetteen 10min puhumisen jälkeen(en ole ennen tätä kyseistä lääkäriä tavannut) jonnekkin lasten/nuorten osastolle seurantaan sano että on paljon kyllä noita jonoja.

m.ihmispaska kirjoitti:

en tiiä miten sitten kesällä. aika huonosti oon nyt jaksellu välillä tullu vaan "kohtauksia" joissa vaan alan itkemään ja ahistaa. Viikonloppu meni muuten ihan hyvin isälläni ollessa. lääkärillä kävin ja kirjotti lähetteen 10min puhumisen jälkeen(en ole ennen tätä kyseistä lääkäriä tavannut) jonnekkin lasten/nuorten osastolle seurantaan sano että on paljon kyllä noita jonoja.

Lue lisää

Heips!

Kiva, kun jaksat kertoilla tänne kuulimisiasi.

Minkälaisessa tilanteessa ne itkukohtaukset tulee, oletko havainnut, onko niillä jotain yhteistä keskenään? Vaatiiko sinulta joku jotakin, sanooko joku jotain epäkohteliasta tms.?

Joo, jonoja on paljon ja kun et ole itsellesi vaaraksi tai läheisille, niin et ole kiirellinen tapaus.... :/ Hyvä puolihan on se, että saat olla kotosalla ja myös tänne nettiin kirjoitella..... Ja taas sanon, senkin uhalla, että se voi tuntua sinusta pahalta, että itse pitää oman toipumisen eteen tehdä työtä... Mutta on tietysti helpompaa, kun on joku ohjtauu prosessi, kuten sinulla se kuraattori. Tai en minä tietenkään tiedä, miten ohjattua se on, puhutko sinä siellä vaan, kuinka kurjalta tuntuu ja kuris nyökyttelee "niin..." Mitä mieltä sinä itse olet?

Itselläni auttoi ihan täydellinen lepo noihin itkukohtauksiin. Kotona olo ja lepo. Oli "turvassa", ei tarvinnut ajatella, mitä muut ihmiset ajattelee eikä myöskään vastaanottaa muiden "ilkeitä" kommentteja (vaikka ihan asiasta joku sanoi, saatoin ratketa itkuun, kun tuntui, etten jaksa....).

Oletko nyt käynyt koulussa? Kiusataanko sinua koulussa?

T.Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heips!

Kiva, kun jaksat kertoilla tänne kuulimisiasi.

Minkälaisessa tilanteessa ne itkukohtaukset tulee, oletko havainnut, onko niillä jotain yhteistä keskenään? Vaatiiko sinulta joku jotakin, sanooko joku jotain epäkohteliasta tms.?

Joo, jonoja on paljon ja kun et ole itsellesi vaaraksi tai läheisille, niin et ole kiirellinen tapaus.... :/ Hyvä puolihan on se, että saat olla kotosalla ja myös tänne nettiin kirjoitella..... Ja taas sanon, senkin uhalla, että se voi tuntua sinusta pahalta, että itse pitää oman toipumisen eteen tehdä työtä... Mutta on tietysti helpompaa, kun on joku ohjtauu prosessi, kuten sinulla se kuraattori. Tai en minä tietenkään tiedä, miten ohjattua se on, puhutko sinä siellä vaan, kuinka kurjalta tuntuu ja kuris nyökyttelee "niin..." Mitä mieltä sinä itse olet?

Itselläni auttoi ihan täydellinen lepo noihin itkukohtauksiin. Kotona olo ja lepo. Oli "turvassa", ei tarvinnut ajatella, mitä muut ihmiset ajattelee eikä myöskään vastaanottaa muiden "ilkeitä" kommentteja (vaikka ihan asiasta joku sanoi, saatoin ratketa itkuun, kun tuntui, etten jaksa....).

Oletko nyt käynyt koulussa? Kiusataanko sinua koulussa?

T.Lumi

Lue lisää

en huomaa kyllä mitään yhteistä niissä se vaan tulee...
kuuden viikon sisällä pitäs tulla aika. kyllä se kuraattori tuntuu kumminkin jonkunverran kuuntelevan. olen käynyt. ei kiusata.
Jännä juttu muuten
tänään oli liikunnalla paritanssia maagisesti puolet luokan pojista sairaina :)

Kotoa käyn ilmeisesti.

kyllä se ennemmin pakkopullaa oli

m.ihmispaska kirjoitti:

Kotoa käyn ilmeisesti.

kyllä se ennemmin pakkopullaa oli

Heips!

No, hyvä on, että kotoa voit käydä. Ja itseasiassa, jos kuuden viikon päähän se osastojaksoaika menee, niin eipä ole kouluakaan juuri jäljellä sitten enää. Oletko nyt siis 9. luokalla?

En tarkemmin ajatellen minäkään niistä (varsinkaan perus)koulun tanssitunneista tykännyt, sellaista kävelyä ne oli ja liikunnan opettajat ei mitään kauheita parkettien partaveitsiä olleet myöskään... Eivät tunteneet oloaan kotosaksi tanssia opettaessaan ja sen huomasi. Ja sitä myötä oli vähän kiusallisia kaikille ne tunnit, niin paljon on kuitenkin opettajasta (tai minkä tahansa ryhmän vetäjästä) se, miten hyvin saa oppilaat mukaan. Ja kun itse olin jo vuosia käynyt oikeiden ammattilaisten tunneilla ja päässyt vähän eri tahteihin kuin ne peruslavavalssit ja hiihtotangot (ja olikohan niitä jotain vanhoja tanssejakin meillä silloin jo yläasteella.....), niin olihan se vähän.... No, pakkopullaa... :D
(Tv:stä näin joskus 6.lk:lla jonkun tanssikilpailun ja siitä sitten kipinä lähti, yli 10v tuli kulutettua parkettia salilla ja kisoissa. Jos tiedät Tanssii tähtien kanssa -ohjelman, niin sitä lajia tanssia harrastin (vaikka taitaa olla vähän enemmän show -elementtejä siinä ohhjelmassa, kuin mitä kilpailusääännöt sallivat...). Nyttemmin olen enemmän kiinnostunut jostain vähän ilmaisullisemmasta, katsotaan, mitä sitten löydän, kun antaa aika ja elämäntilanne periksi alkaa harrastaa taas jotain enemmän.)

Minulla on ollut vähän raskas viikko, sorry, jos vaikutan (tavallista enemmän) sekaiselta... Ja taas on vähän myöhäkin, ei oikein ajatus kulje... Kerro sinä jotakin, ihan mistä haluat, itsestäsi, elämästäsi, ajatuksistasi, mikä sinua kiinnostaa tai on joskus kiinnostanut (sen airsoftin jo mainitsitkin)....?

Lämpimästi sinua ajatellen,
Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heips!

No, hyvä on, että kotoa voit käydä. Ja itseasiassa, jos kuuden viikon päähän se osastojaksoaika menee, niin eipä ole kouluakaan juuri jäljellä sitten enää. Oletko nyt siis 9. luokalla?

En tarkemmin ajatellen minäkään niistä (varsinkaan perus)koulun tanssitunneista tykännyt, sellaista kävelyä ne oli ja liikunnan opettajat ei mitään kauheita parkettien partaveitsiä olleet myöskään... Eivät tunteneet oloaan kotosaksi tanssia opettaessaan ja sen huomasi. Ja sitä myötä oli vähän kiusallisia kaikille ne tunnit, niin paljon on kuitenkin opettajasta (tai minkä tahansa ryhmän vetäjästä) se, miten hyvin saa oppilaat mukaan. Ja kun itse olin jo vuosia käynyt oikeiden ammattilaisten tunneilla ja päässyt vähän eri tahteihin kuin ne peruslavavalssit ja hiihtotangot (ja olikohan niitä jotain vanhoja tanssejakin meillä silloin jo yläasteella.....), niin olihan se vähän.... No, pakkopullaa... :D
(Tv:stä näin joskus 6.lk:lla jonkun tanssikilpailun ja siitä sitten kipinä lähti, yli 10v tuli kulutettua parkettia salilla ja kisoissa. Jos tiedät Tanssii tähtien kanssa -ohjelman, niin sitä lajia tanssia harrastin (vaikka taitaa olla vähän enemmän show -elementtejä siinä ohhjelmassa, kuin mitä kilpailusääännöt sallivat...). Nyttemmin olen enemmän kiinnostunut jostain vähän ilmaisullisemmasta, katsotaan, mitä sitten löydän, kun antaa aika ja elämäntilanne periksi alkaa harrastaa taas jotain enemmän.)

Minulla on ollut vähän raskas viikko, sorry, jos vaikutan (tavallista enemmän) sekaiselta... Ja taas on vähän myöhäkin, ei oikein ajatus kulje... Kerro sinä jotakin, ihan mistä haluat, itsestäsi, elämästäsi, ajatuksistasi, mikä sinua kiinnostaa tai on joskus kiinnostanut (sen airsoftin jo mainitsitkin)....?

Lämpimästi sinua ajatellen,
Lumi

Lue lisää

7luokalla olen.

En mä oikein osaa kertoa mitään itestäni tai elämästäni

m.ihmispaska kirjoitti:

7luokalla olen.

En mä oikein osaa kertoa mitään itestäni tai elämästäni

moi.jaahans sitä on tyttöjä pyöritelty,oikein ;)miten nukuit?kahveet juotu?

m.ihmispaska kirjoitti:

7luokalla olen.

En mä oikein osaa kertoa mitään itestäni tai elämästäni

Heips!

No, se on toisaalta hyvä, että olet "vasta" 7.luokalla, on vielä kaks vuotta yläastetta jäljellä, ehdit toipua ja miettiä jatko-opintoja rauhassa... Vai onko sinulla jo jotain suunnitelmaa tai ajatusta, miksi haluat isona tulla? :)

Olihan vähän laaja kysymys... :D Mutta kyllä sinua jokin kiinnostaa, kaikkia kiinnostaa jokin (jos ei muu, niin omien vaivojen valittaminen...XD Olin viikolla kaffella yhden tuttavan kanssa, olin aika puhki, kun kuuntelin, kuinka vaikeaa voikaan elämä olla..............)... Luetko mitään kirjoja? Katsotko elokuvia, tv-sarjoja? Tykkäätkö eläimistä? Onko sinulla sisaruksia? :) Eikä tietenkään taaskaan tarvi vastata, mutta jos auttaisi vähän alkuun... :) Tai jotain... Tämä tällainen palstakeskustelu on mulle niin uutta, enemmän olen tykästynyt sellaisiin chat-ratkaisuihin, on vähän enemmän reaaliajassa ja pystyy keskustelemaan asioista, joita ei välttämättä ihan koko maailmalle haluaisi sanoa kuitenkaan... Pitää kuitenkin aina muistaa, että nää jää tänne palstalle ja jos tulee sanoneeksi jotain sellaista, mikä jälkeenpäin ajatellen ei ehkä ollut järkevää, niin mitäänhän ei voi tehdä...

Hyviä vointeja toivon sinulle ja lämpimiä ajatuksia taas lähetän,

Lumi

PS. nyt en taas tiedä vkonlopun ohjelmasta, viimeistään maanantaina kuitenkin tulen taas tänne. :)

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heips!

No, se on toisaalta hyvä, että olet "vasta" 7.luokalla, on vielä kaks vuotta yläastetta jäljellä, ehdit toipua ja miettiä jatko-opintoja rauhassa... Vai onko sinulla jo jotain suunnitelmaa tai ajatusta, miksi haluat isona tulla? :)

Olihan vähän laaja kysymys... :D Mutta kyllä sinua jokin kiinnostaa, kaikkia kiinnostaa jokin (jos ei muu, niin omien vaivojen valittaminen...XD Olin viikolla kaffella yhden tuttavan kanssa, olin aika puhki, kun kuuntelin, kuinka vaikeaa voikaan elämä olla..............)... Luetko mitään kirjoja? Katsotko elokuvia, tv-sarjoja? Tykkäätkö eläimistä? Onko sinulla sisaruksia? :) Eikä tietenkään taaskaan tarvi vastata, mutta jos auttaisi vähän alkuun... :) Tai jotain... Tämä tällainen palstakeskustelu on mulle niin uutta, enemmän olen tykästynyt sellaisiin chat-ratkaisuihin, on vähän enemmän reaaliajassa ja pystyy keskustelemaan asioista, joita ei välttämättä ihan koko maailmalle haluaisi sanoa kuitenkaan... Pitää kuitenkin aina muistaa, että nää jää tänne palstalle ja jos tulee sanoneeksi jotain sellaista, mikä jälkeenpäin ajatellen ei ehkä ollut järkevää, niin mitäänhän ei voi tehdä...

Hyviä vointeja toivon sinulle ja lämpimiä ajatuksia taas lähetän,

Lumi

PS. nyt en taas tiedä vkonlopun ohjelmasta, viimeistään maanantaina kuitenkin tulen taas tänne. :)

Lue lisää

ei mitään suunnitelmaa. en lue enkä katso juuri mitään

m.ihmispaska kirjoitti:

ei mitään suunnitelmaa. en lue enkä katso juuri mitään

Moi. Minä välitän sinusta kuten moni muukin täällä. Kärsin itsekin pitkäaikaisesta masennuksesta.
t.45 v nainen
ps. Tsemppiä ja jaksamista elämääsi. Jaksamista uskoa siihen, että kaikki vielä järjestyy elämässäsi parhain päin vaikka nyt kaikki tuntuisikin kovin vaikealta.

m.ihmispaska kirjoitti:

ei mitään suunnitelmaa. en lue enkä katso juuri mitään

Heips!
Tänään pääsin jopa taas tänne Suol...siis Suomeen sisälle, eilen ei taaskaan jaksanut kone ladata tätä sivustoa. :/
Pikainen puumerkki nyt vain, kerro, että olet hengissä? :)

Lämpimiä ajatuksia sinulle!

T. Lumi, joka ei pääse kirjautumaan sisään (hermo meinaa mennä tähän touhuun....)

Lumi Hiutaleinen kirjoitti:

Heips!
Tänään pääsin jopa taas tänne Suol...siis Suomeen sisälle, eilen ei taaskaan jaksanut kone ladata tätä sivustoa. :/
Pikainen puumerkki nyt vain, kerro, että olet hengissä? :)

Lämpimiä ajatuksia sinulle!

T. Lumi, joka ei pääse kirjautumaan sisään (hermo meinaa mennä tähän touhuun....)

Lue lisää

Viellä olen hengissä... VIELLÄ en tiedä kuinka kauan

Viimeksi kun tarkistin vieläkin elossa :( olen ollut väsynyt psyykkisesti ja fyysisesti

Paskasti menee kaikki menee päin persettä. Eipä musta muuhun oo ku korkeintaan narun jatkeeksi

Paskasti menee kaikki menee päin persettä. Eipä musta muuhun oo ku korkeintaan narun jatkeeksi

Enpä mä nyt mitään toivo... Kun ei toivo ei pety.

Vainoharhainen kun olen, uskon, että tämä ketju perustettiin vuosien takaisten kirjoituksien innoittamana, ellen parempaa sanaa keksi.

No niinpä määräsivät. Lopetettu jo kumminki

PS. Olen vähän seuraillut sinua täällä suomi 24ssä

No eipä juuri mitään kuulu

No tuossapa tuo... Vituttaa... No se ei ollu mikään uutinen

m.ihmispaska kirjoitti:

No tuossapa tuo... Vituttaa... No se ei ollu mikään uutinen

Heips!

Ainakin olet siis vapusta(kin) selvinnyt (hengissä)... (Eihän kukaan alaikäinen Suomessa alkoholia juo, eihän... ;) )

Onkos osastojaksosta mitään kuulunut?

Lämpimin ajatuksin,
Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Heips!

Ainakin olet siis vapusta(kin) selvinnyt (hengissä)... (Eihän kukaan alaikäinen Suomessa alkoholia juo, eihän... ;) )

Onkos osastojaksosta mitään kuulunut?

Lämpimin ajatuksin,
Lumi

Lue lisää

Ens viikolle eka aika liekkö sitten srmmonen että kattovat kelpuuttavatko sinne

m.ihmispaska kirjoitti:

Ens viikolle eka aika liekkö sitten srmmonen että kattovat kelpuuttavatko sinne

Ok, varmaankin jonkinlainen alkukartoitus. Luulisi, että pääset, kun on kerran lääkärin lähete, ei kai se enää osaston homma ole syynätä, otetaanko, vai ei, vaan ennemmin miettiä, mitä tehdään ja kuinka. Mutta EN siis tiedä, kun ei ole kokemusta noista ympyröistä....
Millä mielellä nyt olet sen osaston suhteen....?

Lämpimin ajatuksin,

Lumi

lumi_hiutaleinen kirjoitti:

Ok, varmaankin jonkinlainen alkukartoitus. Luulisi, että pääset, kun on kerran lääkärin lähete, ei kai se enää osaston homma ole syynätä, otetaanko, vai ei, vaan ennemmin miettiä, mitä tehdään ja kuinka. Mutta EN siis tiedä, kun ei ole kokemusta noista ympyröistä....
Millä mielellä nyt olet sen osaston suhteen....?

Lämpimin ajatuksin,

Lumi

Lue lisää

No... Ei se Mua kiinnosta juurikaan että missä mä kidun

m.ihmispaska kirjoitti:

No... Ei se Mua kiinnosta juurikaan että missä mä kidun

hei nuori ihmispaska.paska kuitenkin ravintorikasta ainesta.ja nuorena polla toimii paremmin.itse olen 48v masentunut ihmispaska.olin myös nuorena masentunut ajoittain.aina selkisi.terapiat,liikunta, keskustelut auttaneet.taas tässä masennusmönjässä.otan osaa.olisi niin helppo kuolla pois.elämänusko koetteilla välillä.et ole yksin.paljon hienoja tukikirjoituksia.koetetaan kestää.kyl se siitä.

hei lumihiutale.olen ollu n 2v melko masentunut.tämä ikä 48v,vaihdevuodet,vanhempien sairaudet,omat jalka ja selkäsäryt.eläke.yksinolo.huono asunto.epäonnistunut muutto.miten oppisin positiivisemmaksi.kunto mennyt huonoksi.harrastukset ja ystävät jääneet melkein.mistä alkaisi,niin toivotonta tämä

V*tuttaa kaikki. "Pidän ihmiskunnasta mutta vihaan ihmisiä"



"en ole epätasaarvoinen. Vihaan kaikkia yhtä paljon"

m.ihmispaska kirjoitti:

V*tuttaa kaikki. "Pidän ihmiskunnasta mutta vihaan ihmisiä"



"en ole epätasaarvoinen. Vihaan kaikkia yhtä paljon"

Heips!

Hyvä, että pystyt kuitenkin tuntemaan, vaikka sitten "edes" vihaa ja v*tutusta! :)

Onko jotakin erityistä tapahtunut, joka sai sinut kirjoittamaan huo lauseet?

Lämpimin terveisin,

Lumi

PS. nyt saatan olla jonkin aikaa pois täältä, mutta tulen taas heti, kun pääsen. mielelläni luen, jos sillä aikaa käyt kirjoittelemassa tänne.

jo vanhus? kirjoitti:

hei lumihiutale.olen ollu n 2v melko masentunut.tämä ikä 48v,vaihdevuodet,vanhempien sairaudet,omat jalka ja selkäsäryt.eläke.yksinolo.huono asunto.epäonnistunut muutto.miten oppisin positiivisemmaksi.kunto mennyt huonoksi.harrastukset ja ystävät jääneet melkein.mistä alkaisi,niin toivotonta tämä

Lue lisää

Heips "jo vanhus?"!

Elämä on jatkuvaa muutosta....... "ei mikään ole niin pysyvää kuin muutos", sanoi jo joku minua viisaampi ajat sitten... Sain sen vaikutelman, että sinulla on ollut paljon muutoksia elämässäsi lyhyen(?) ajan sisään, ehkä niihin on ollut vaikea sopeutua...? Jalka- ja selkäsäryt voivat kertoa siitä, että kannat liian suurta taakkaa henkisesti; kehohan on viisas ja kertoo kyllä meille sen, mitä kieltäydymme näkemästä ennemmin...

Kysyit, miten oppisit positiivisemmaksi. Laitan tähän pienen listan kirjoja, joita olen itse lukenut. Osaa ymmärsin paremmin, osaa en niin hyvin. Ehkä jokin niistä voisi auttaa sinuakin tai ehkä niiden kautta löydät jotakin, joka sinua voisi auttaa.
-Salaisuus, kirjoittanut Rhonda Byrne (jos englanti taipuu, niin mene kirjan/elokuvan sivulle www.thesecret.tv ja siellä Living the Secret -osioon, ja lue, kuinka ihmiset ovat saaneet, mitä ovat halunneet....)
-Pyrkimyksen voima, Wayne Dyer
-Atlantis, Diana Cooper
-Desiderata, Tom Lundberg
-Flow, tutkimuksia onnellisuudesta, Mihaly Csikszentmihalyi
-Keskusteluja Jumalan kanssa 1-3, Neale Donald Walsch

Kirjojahan on maailma täynnä. Jos menet vaikka kirjastosta näitä etsimään, samalta osastolta löydät vielä pitkät listat lisää......

Sitten ihan käytännössä (esim. Salaisuus -kirja antaa samoja ohjeita, myös Rhonda Byrnen Voima- ja Taikavoima -kirjat ovat lukemisen arvoisia):

-Luettelit, mitä elämässäsi on negatiivista. Tee lista siitä, mitä kaikkea on hyvin. Ihan pienimmätkin asiat. jos aloittaminen tuntuu vaikealta, voit hetken miettiä, mikä olisikaan tilanne olla vaikkapa Intiassa tai Afrikassa....... Eli listaa IHAN kaikki, vaikka ei tuntuisikaan kiitolliselta: asunto (ei tarvitse ulkona nukkua), kädet (tai mitkä tahansa muut kehon osat) ovat terveet, jne. Aika paljon meillä länsimaissa on kuitenkin sellaista itsestäänselvyytenä, mistä esim. kehitysmaissa ihmiset voivat vain haaveilla, eli listaa kyllä tulee, kun malttaa hetken siihen keskittyä.
Sitten, (jos et jo tehnyt sitä) käytä hetki jokaisen kohdan kanssa ja mieti, miltä IHAN OIKEASTI tuntuisi olla ilman sitä. Vaikka asuntoa Suomen talvessa.......... Ja siirry sitten tuntemaan, kuinka kivaa oikeastaan onkaan, kun kuitenkin ON se paikka, johon päänsä kallistaa...

Aikaahan tämä vie, mutta pikkuhiljaa alat huomata, että itseasiassa, vaikka "paljon" on "huonosti", niin paljon on hyvääkin.

Sitten tee lista siitä, mitä sinä elämässäsi haluat muuttaa. JA vietä hetki jokaisen kohdan kanssa kuvitellen, miltä tuntuisi, kun se olisi jo totta. Ja siirry sitten seuraavaan. Luot itsellesi ikäänkuin mielikuvitusmaailman, jossa kaikki on mahdollista. Olo tuntuu heti paremmalta, kun saa hetkeksi "piipahtaa" sinne, missä on kaikki aina siten, kuin itse haluat... :)

Tämä nyt on tällainen hätäensiapu, nyt minun on pakko lopettaa ja viedä eläinystävä ulos, mutta esim. se Salaisuus-kirja on suht. lyhyt ja helppolukuinen ja antaa kyllä ajateltavaa ja ohjeita tuosta eteenpäin...

Voimia ja jaksamista toivotan sinulle! Kuten jo m:lle kirjoitin, olen nyt täältä palstalta pois ehkä jonkin aikaa, mutta palaan heti, kun pääsen. Jatkan sitten sinunkin kanssasi mieluusti jutustelua.

Lämpimin terveisin,
Lumi

lämpimiä ajatuksia nuorelle masentuneelle ja Lumille kun jaksaa lukea ja lähettää niin paljon myönteistä palautetta.itsehän tässä on vastuussa omasta olostaan.ei voi muita syyttää,niin helppoa kuin se olisikin.ja hyvä nuori ihminen laita viestiä,että olet olemassa,ei turhaan huolestuta.taistelutahtoa vaan!

jo vanhus kirjoitti:

lämpimiä ajatuksia nuorelle masentuneelle ja Lumille kun jaksaa lukea ja lähettää niin paljon myönteistä palautetta.itsehän tässä on vastuussa omasta olostaan.ei voi muita syyttää,niin helppoa kuin se olisikin.ja hyvä nuori ihminen laita viestiä,että olet olemassa,ei turhaan huolestuta.taistelutahtoa vaan!

Lue lisää

täällä ollaan viellä (ikävä kyllä)...

Kyllä mä melkopaljon olen ulkona

m.ihmispaska kirjoitti:

Kyllä mä melkopaljon olen ulkona

ja hyvä nuori ihminen,käytä ikääsi hyväksesi.nuorena pää toimii paremmin,kannattaa elämänuskoisia ajatuksia viljellä.nyt kevään valo herättelee luontoa elämään.ja muista että vihan vastakohta on rakkaus!aikansa kutakin!hyvää eloa!