Pääoma ei voi syntyä kiertokulusta ja yhtä vähän se voi olla syntymättä siitä. Vaihdossa tavarat vaihdetaan arvostaan. Vaihdossa tavara ei lisäänny eikä vähene eikä vaihto niinikään synnytä uutta arvoa eikä rahaa.
Rahan arvon muutos, jossa sen pitää muuttua pääomaksi, ei voi tapahtua itse rahassa. Raha, lusikka, perunapulikka, kännykkä eivät lisää itseään vaihtoprosessissa.
Silti, kun kapitalisti toukka-asteella sijoittaa rahaa koneisiin, rakenteisiin, työvoimaan, raaka-aineisiin ym., se tulee määrätyn ajan kuluessa valmiina perhosena takaisin lisääntyneenä määränä.
Kapitalisti ostaa toisilta kapitalisteilta edellä mainittuja tavaroita. Tavarat vaihdetaan arvostaan, eikä kapitalistit riistä toisiaan.
Kun tavarat vaihdetaan arvostaan, uutta arvoa ja rahaa synny.
Aloittaessaan tuotannon, kapitalistin täytyy ensin ostaa työvoimaa, työläisiä ja toimihenkilöitä (ovat faktisesti työläisiä). Tämä on välttämätön ehto.
Työvoimakin ostetaan arvostaan ja se lyhyesti sanottuna on hänen uusintamisensa ehdot elävänä ihmisenä valmiina myymään työvoimaansa.
Pääoma ei synny kiertokulussa eikä voi olla siellä syntymättä! "Ollako vai ei olla". Ei synny vaihdossa, ei työvoiman ostossakaan. Missä?
Lusikka, perunapulikka, kännykkä eivät lisäänny itsestään. Neitseestä syntyminen kuuluu tarukirjallsuuteen. Rahakaan ei lisäänny itsestään. Sitä saa olla holvi täynnä mutta kun oven aukaisee, milloin vain, sama rahaläjä siellä kököttää.
Täytyy olla jokin erikoinen tavara, jolla on kyky tuottaa lisää arvoa. Sellaisen tavaran arvoitusta ryhdymme ratkaisemaan.
Sellainen tavara joka on kiertokulun jossain osassa mutta ei ole itse kiertokulussa (myytävänä).
Lukijalle:
Lähdekirjallisuus Karl Marx, Pääoma 2. luku "Rahan muuttuminen pääomaksi" ja alaosasto "Työvoiman osto ja myynti".
Kannattaa lukea koko luku mutta hyvän kuvan saa ao. alakohdasta.
Tähän hätään en löydä Nevalaisen/Peltosen kirjaa, joten ao. kohta sieltä ei löydy.
Rahan arvon muutos, jossa sen pitää muuttua pääomaksi, ei voi tapahtua itse rahassa. Raha, lusikka, perunapulikka, kännykkä eivät lisää itseään vaihtoprosessissa.
Silti, kun kapitalisti toukka-asteella sijoittaa rahaa koneisiin, rakenteisiin, työvoimaan, raaka-aineisiin ym., se tulee määrätyn ajan kuluessa valmiina perhosena takaisin lisääntyneenä määränä.
Kapitalisti ostaa toisilta kapitalisteilta edellä mainittuja tavaroita. Tavarat vaihdetaan arvostaan, eikä kapitalistit riistä toisiaan.
Kun tavarat vaihdetaan arvostaan, uutta arvoa ja rahaa synny.
Aloittaessaan tuotannon, kapitalistin täytyy ensin ostaa työvoimaa, työläisiä ja toimihenkilöitä (ovat faktisesti työläisiä). Tämä on välttämätön ehto.
Työvoimakin ostetaan arvostaan ja se lyhyesti sanottuna on hänen uusintamisensa ehdot elävänä ihmisenä valmiina myymään työvoimaansa.
Pääoma ei synny kiertokulussa eikä voi olla siellä syntymättä! "Ollako vai ei olla". Ei synny vaihdossa, ei työvoiman ostossakaan. Missä?
Lusikka, perunapulikka, kännykkä eivät lisäänny itsestään. Neitseestä syntyminen kuuluu tarukirjallsuuteen. Rahakaan ei lisäänny itsestään. Sitä saa olla holvi täynnä mutta kun oven aukaisee, milloin vain, sama rahaläjä siellä kököttää.
Täytyy olla jokin erikoinen tavara, jolla on kyky tuottaa lisää arvoa. Sellaisen tavaran arvoitusta ryhdymme ratkaisemaan.
Sellainen tavara joka on kiertokulun jossain osassa mutta ei ole itse kiertokulussa (myytävänä).
Lukijalle:
Lähdekirjallisuus Karl Marx, Pääoma 2. luku "Rahan muuttuminen pääomaksi" ja alaosasto "Työvoiman osto ja myynti".
Kannattaa lukea koko luku mutta hyvän kuvan saa ao. alakohdasta.
Tähän hätään en löydä Nevalaisen/Peltosen kirjaa, joten ao. kohta sieltä ei löydy.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Käsittelen työvoiman oston ja myynnin edellytykset kuten Marx esitti ne Pääomassa. Asioita voisi päivitettynä kertoa toisin tai täsmällisemmin mutta yllättävän hyvin Marx kuvasi ehtoja yleisesti ja pätevät vieläkin.
Tavara/raha itse ei luo arvoa. Rahan arvonmuutos pääomaksi ei voi tapahtua itse rahassa.
Muutos tapahtuu siinä tavarassa, joka ostetaan ensimmäisenä tuotantoa käynnistettäessä. R - T, ts. pääoma ostaa rahalla työvoimatavaraa. Ihminen myy ominaisuutensa työvoimansa ja ostaja, kapitalisti, ostaa työvoiman ts. ihmisen käyttöarvon ts. työkyvyn.
Työvoimalla eli työkyvyllä tarkoitetaan kaikkia ruumiilisia ja henkisiä kykyjä yhteensä ja jotka hän panee liikkeelle työprosessisa.
Työvoima on siis erityinen tavara tavaroiden joukossa ja se kykenee luomaan uutta arvoa. Ensin työvoiman omistaja, työläinen, kuluttaa työvoimaansa uusintaakseen itsensä ja sitten luo uutta arvoa.
Työläinen voidakseen olla työvoimansa myyjä markkinoilla, edellyttää kahta seikkaa. Välttämättömiä ehtoja.
"Vaihdossa tavarat vaihdetaan arvostaan."
Kerrohan, mitä tarkoitat vaihdolla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaihto
"Vaihto tarkoittaa oikeustieteessä sopimusta, jolla irtaimen tai kiinteän esineen omistusoikeus luovutetaan toiselle siten, että vastikkeena on jotakin muuta kuin rahaa. Kun vastikkeena on sekä rahaa että tavaraa, pidetään oikeustointa vaihtona, jos tavaran arvo on vähintään puolet vaihdetun esineen arvosta. Jos tavaran arvo on vähemmän kuin puolet koko arvosta, on kyseessä kauppa."
Sekoitatko käsitteet vaihto ja kauppa vai tarkoitatko todella vaihtoa niinkuin se oikeustieteessä ymmärretään?
.......................
Olipa sekavaa jorinaa, koita nyt saada asiasi sanottua järkevästi.
"Pääoma ei synny kiertokulussa eikä voi olla siellä syntymättä!" Vähän on "Ollako vai eikö olla" tunnelmaa.
Pääoma syntyy säästämällä ja sijoittamalla säästöjä, ainakin meillä päin.
On todellista ihmisten aliarvioimista puhua työvoimatavarasta. Työvoima ei ole koskaan eikä missään tavaraa vaan ihmisiä joilla on omat ajatukset ja tunteet. Vain kommunisti voinee puhua moisella tyylillä kanssaihmisistään.
HEI!
Nyt Herra Työkkäri pitää muistaa se asia, että työvoimatavara on työläisen se ammatti- ja tietotaito, jota Hän myy enemmän tai vähemmän hyvästä hinnasta elinkeinoelämän markkinakuvioissa. Kyllä nyt Te Herra Työkkäri varmaankin kuulutte siihen Kokkarien TOIVO- ja KORVA-remmi rp:n suuntaukseen, joka suhtautuu enemmän tai vähemmän suurella ylenkatsannolla ja halveksivasti rivityöväestöön eli ns Omistajien Karjaan, ei siis ihan veneorjiin mutta ei paljon muuhunkaan. Niin ja nyt siis sana Työvoimatavara ei ole työläisen halveksuntaa todellakaan, vaan tarkoitetaan todellisuudessa työläisen ammatti- ja tietotaitoa. Onhan nyt työvoimatavara paljon kauniimpi ja hienompi nimitys kuin Teidän Kokkarien sanonta haiseva, sontiva ja loisiva Karjakunta, kun puhutaan ainakin ns rivityöväestöstä.
Minua on MESTARI ihan turhaa edes yrittää yhdistellä mihinkään remmeihin, ajatteluni ja kirjoitukseni eivät ole minkään remmin tuotosta vaan minun. Jos joku remmi ajattelee samoin niin hyvä heille kun ovat alkaneet oivaltaa maailman menon vastoin kuin mihin MESTARI pystyy.
On ihan MESTARIN yksityisajattelua kuvata työväkeä " haiseva, sontiva ja loisiva Karjakunta" kuvauksella. Se vain kertoo MESTARIN kyvystä orientoitua nykymaailmaan eli kyvyttömyydestä.
Ihmisen, henkilön, miehen tai naisen kutsuminen työvoimatavaraksi on todella halventavaa ja kuvastaa Stalinin menettelyä noina vankile ihmiset olivat tavaraa eivät ihmisiä. Kuulutko sinä kavereinesi tuohon joukkoon jotka toivovat Josifia takaisin?
Sitä ihteään.
"Suurin osa tästä ihmisjoukosta lukeutuu niihin yhteiskunnan vähäosaisiin, joiden kurjistuminen on ollut seurausta Suomessa harjoitetusta uusliberalistisesta talouspolitiikasta. Heitä halutaan rangaista siitä, että he kuuluvat kapitalismin suhteelliseen liikaväestöön. Heidän tahdotaan tekevän työtä huonolla palkalla ja entistä heikoimmilla työehdoilla. Näin työnantajille taataan halpaa työvoimatavaraa."
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=7079
Raha ei sikiä itsestään.
Työläinen voidakseen olla työvoimansa myyjä markkinoilla, edellyttää kahta seikkaa. Välttämättömiä ehtoja.
Tässä käsitellään probleemaa vapaana muista yhteiskunnallisista suhteista.
1.Työvoima voi esiintyä markkinoilla vain sikäli kuin sen omistava henkilö myy sitä.
Jotta henkilö voisi myydä työvoimaansa ts. työkykyä, se täytyy olla hänen henkilökohtaisessa omistuksessaan.
Markkinoilla rahanomistaja ja työvoiman omistaja asettuvat keskinäisiin suhteisiin yhdenvertaisina tavaranomistajina erotuksella että toinen on ostaja ja toinen myyjä.
Rahanomistaja voi ostaa työvoiman vain määräajaksi. Jos työvoima myytäisiin kertakaikkisesti, työläinen möisi itsensä vapaasta orjaksi. Vastaavasti rahanomistaja voi lakkauttaa työsuhteen.
Työvoiman omistajan täytyy pitää yllä työkykyään voidakseen myydä sitä. Henkilö myydessään työvoimansa ei luovu omistusoikeudestaan siihen.
jatkuu...
...jatkoa
2. Jotta rahanomistaja löytäisi vapaita työvoiman omistajia markkinoilla, heillä ei voi olla oikeutta myydä tavaroita, joihin hänen työnsä on esineellistynyt.
Rahanomistaja saa omistukseensa kaikki työvoiman tuottamat tavarat alkaen tuotantovälineistä valmiisiin tuotteisiin.
Nämä ehdot sulkevat pois kaikki sitä edeltävien tuotantotapojen epävapaiden työvoimien ehdot kuten orjuuden, maaorjuuden, kisällikuntamestariin sidotun alaisen ym..
Jotta ehdot olisivat täyttyneet, entinen feodaalinen yhteiskuntajärjestys täytyi perusteellisesti kumota. Se tapahtui Englannissa 1.600 luvulla ja Ranskassa 1.700 luvun lopulla väkivaltaisten vallankumousten kautta. Muualla muutos merkitsi myös pakotusta (enemmän tai vähemmän väkivaltaa). Suomessa muutos tapahtui suht. rauahllisesti 1850 jälkeen Snellmannin johdolla. Viimeiset feodaaliset jäänteet murtuivat kansalaissodan jälkeen torpparilaitoksen kumoamisena ja kunnallisen äänioikeuden tullessa omaisuudesta riippumattomaksi.
Kapitalismissa rahanomistaja/työvoima (molemmat juridisesti tasa-arvoiset), pääoma, rahamarkkinat ja koneellinen suurtuotanto puhkesivat täyteen kukkaansa.
"Uskonnollisesti sanoen kapitalismi tuhosi feodaalisen tuotantotavan arvojen monijumalaisuuden ja nosti alttarille yhden ainoan jumalan 'Pääoman', jota kaikkien piti palvoa, jota kaikki voivat muodollisen vapaasti tavoitella mutta harvat päästä sen suosioon."
Siteeraus on s.partacuksen oman pään keksintö
Ainoana tavarana työvoimatavara ulo uutta arvoa.
Luonto ei synnytä pelkästään rahan- ikä työvoimanomistajia. Ne eivät myöskään ole sellainen yhteiskunnallinen suhde, joka olisi yhtäläinen kaikessa historiassa. Historian kulussa on havaittavissa erilaisia yhteiskuntataloudlisia muodostumia.
Työvoimatavaran arvosta:
- Ihmisen täytyy syödä, pukeutua ja asua. Ne tarpeet eivät voi olla luottoa tulevaisuudessa vaan on korvattava joka päivä.
- Vain elävällä ihmisellä on työvoima. Sitä varten hänen on uusinnettava itsensä päiväkohtaisesti että suvullisesti. Lasten tuottaminen ja kasvattaminen aikuiseksi.
- Historiallisen tilanteen vaatima sivistystaso. Nykytuotanto edellyttää luku-, kirjoitus ja laskutaidon ja ammattiin koulutuksen.
- Työläinen tarvitsee myös tietyn määrän henkisen kulttuurin tuotteita.
- Terveyden- ja sairaanhoidn minimi on välttämätön työkyvyn ylläpitäisessä kuten ruumiilliset ja henkiset harrastukset.
Nämä kaikki sisältävät tietyn paljouden esineellistynyttä työtä ja joiden edestä työläisen on saatava palkkana arvoaan vastaava summa rahaa.
Pääomassa yllä esitetyt kohdat ovat sangen yleispäteviä. Joku nykyinen tutkija voisi konkreettisesti tutkia mm. gradu-työssään työvoimatavaran arvon minimiehdot.
Lisäarvon lähde.
1.600 luvulla alkoi ilmestyä näkemyksiä tuotannon ja "rikkauksien" alkuperästä. Joku esitti tavaroiden vaihdossa tapahtuvaa epäsuhtaa, huijaamista, tavaran myymistä arvoaan korkeammasta hinnasta ja josta rikkaudet johtuvat. Tai että ostaja ja myyjä sopivat hinnat mielivaltaisesti ja joku voittaa. Ylipäänsä voiton lähteeksi esitettiin erilaisia variaatioita kaupan piiristä.
Epäsuhtaisia vaihtoja esiintyi jo vuosituhansia sitten ja kauppias ja korkonkiskuri esiintyivät jo antiikin maailmassa.
Marx ( ja osittain Smith, Ricardo, Hegel ym.) osoitti tavaran kaksinaisen luonteen erittelystä lähtien, ettei tavara luo uutta arvoa. Tavaran arvo on se, mikä sille tuotannossa on syntynyt. Kaupan piirissä kauppias saa vaihtoon liittyvät kulut korvattua ja tavaraan virtaa siellä uutta arvoa. Tai kuten Marx pelkistää; teollisuuskapitalisti ikäänkuin jakaa voiton kauppapääoman ja maankoron kesken.Myös työläinen saa kulutetusta työstä arvonsa vastineeksi elämisen tarpeet.
jatkuu...
Pointti onkin se, että työläinen luo työpäivän aikana enemmän arvoa kuin itselleen tarvitsee. Mikään muu tavara ei pysty luomaan uutta arvoa itsekseen. Tätä sanotaan lisätuotteeksi ja arvomuodossa lisäarvoksi.
....jatkuu
Kiertokulun lopussa työläinen on uusintanut paitsi tuotantovälineet, raaka-aineet palkkansa lisäksi ja luonut myös uutta arvoa lisätyöajalla ts. lisäarvoa.
Porvarillinen oikeus lähtee jokaisen oikeudesta omistaa työnsä tuotteet. Se ei kuitenkaan tunnusta työläisen luomaksi muuta kuin hänen elämisensä tarvikkeet ja lisätyö kuuluu työvoiman ostajalle.
Epäsuhta on ilmeinen. Juridinen perustelu on kuin vuotava seula ja se sallii harvojen anastaa suurten joukkojen työn tulokset.
Käytännössä nykyään on muodostunut vielä hurjempi politiikka. Kapitalistit vaativat porvaripolitiikkojen tuella työläisiä lahjoittamaan osan palkastaan vapaaehtoisesti takaisin pääomalle mm. yritystukiin vedoten. Kertaakaan ei ole kuulunut lausuntoa, että veroeurojen vastineeksi annettaisiin vastaava määrä tuettavan yrityksen osakkeita.
Lisätuotteen anastus tapahtuu jo tuotannon piirissä ja toisen kerran sitä suurennetaan parlamenttien kautta.
Mitä sinä s.p oikeastaan haluat sanoa asiasta, voisitko tiivistää sillä kukaan ei viitsi keskustelupalstalla lukea moista tarinaa.
Tulkitsinko oikein, ettei taloudellisissa väitteissä (marxin) ole väärää lausuntoa.
Ihmiselämän olemisen perusta lepää tavararoiden tuottamisen pohjalla. Marxin talousoppi lähtee tavaran kaksinaisen luonteen erittelystä, tavaroiden vaihdosta,
tuotannosta ja siinä työvoimatavaran (=ihmisen työkyky) osuudesta lisätyön tuottamisessa.
Toinen puoli oli porvarllinen oikeus. Jokainen omistaa tekemänsä tuotteet - tämä lienee omistuksen perusperiaate ja se sopii kyllä sosialismiinkin.
Kapitalismi kieltää työläistä omistamasta tuotannossa muuta kuin työvoimansa mutta myöntää sille rahamuodossa arvoaan vastaavan hintamuodon.
Marxin sana ei ole Raamatunsana vaan teoria tai mielipide jota ei ole käytännössä testattu toimivaksi.
Marxin talousoppi lähtee vain ajatelmasta henkilöllä joka ei pystynyt itseään elättämään vaan oli kotonaan pullahiirenä appensa laskuun. Tämä ei ole paras lähtökohta alkaa selittämään tosiasioita taloudesta.
Jokainen omistaa tekemänsä tuotteet jos omaa niihin tekijänoikeudet. Jos teet jotain jonkun muun tiloissa jonkun muun laskuun jonkun muun suunnitelmien mukaan omistat vain sovitun tekijänpalkan, et muuta.
Marxilainen taloustiedehän on Karl Marxin teorioista,opeista ja käsitteistä alkunsa saanut taloustieteen koulukunta. Syntyessään se oli klassisen taloustieteen jatkumo.
Koulukunnan omia käsitteitä on mm. Marxin esittämä lisäarvon käsite, jonka avulla hän kritisoi kapitalistista yhteiskuntajärjestelmää. Marx muotoili myös tiettyjä kapitalismin lakeja, joista hän näki seuraavan vääjäämättä kapitalismin luhistumisen. Hän kuitenkin piti kapitalismia edistyksellisenä ja välttämättömänä kehitysvaiheena. Karl Marx on laajassa ja tunnetussa ideologisessa teoksessaan Pääoma (Das Kapital) käsitellyt aihetta lähtien tavaran arvosta ja pääoman käsitteen määrittelystä työprosessiin.
Kerro missä on Marxin talousopin avulla saatu edes sellainen elintaso mistä me täällä keskimäärin nautimme? Aina tulee olemaan paremmin ja huonommin pärjääviä oli talous minkä järjestelmän mukainen hyvänsä.
Parta Kallella oli omat ajatuksensa, minulla on omani mutta onko sinulla omia vai joudutko turvautumaan muiden ajatteluun?
"Jokainen omistaa tekemänsä tuotteet jos omaa niihin tekijänoikeudet"
Tämä on kapitalismissa estetty työvoimamarkkinoilla. Työläinen myydessään työvoimansa, hänen tulee myydä myös hernerokasta tekijänoikeutensa.
Työläinenhän ei tuota ainaostaan lisätuotetta. Hän tuottaa kierokulun aikana kulutetut koneet, tehdasrakennukset ts tuotantovälineet ts. sijoitetun kiinteän pääoman takaisin rahanantajalle.
Ero on selvä käsityöläiseen mm. suutariin ym. He omistivat työvoimansa, tuotantovälineet että tuloksen.
Kun kapitalismi teki käsityöläisestä tehdastyöläisen, hän ei enää saanut omistaa työnsä tuloksia. Hän sai työstä korvaukseksi välttämättömät elinkustannuset. eikä muuta.