enää. En voi kuitenkaan kieltää, koin kanssasi jotain sellaista, mitä en ollut koskaan ennen kokenut...yhteneväisyyttä.
Tiesin, jo heti ensikosketuksesta lähtien, ettemme tulisi loppua elämäämme yhdessä viettämään, lainassa vain toisillemme olimme...ne fucking realiteetit.
Olit suurta, suurempaa, suurinta, kaikenkattavaa...sen hetkisen vain.
Se alkoi, ja loppui aikanaan...ikävöidä, sitä unelmaa kai saan?
http://youtu.be/7K8xSJBxwYU
Tiesin, jo heti ensikosketuksesta lähtien, ettemme tulisi loppua elämäämme yhdessä viettämään, lainassa vain toisillemme olimme...ne fucking realiteetit.
Olit suurta, suurempaa, suurinta, kaikenkattavaa...sen hetkisen vain.
Se alkoi, ja loppui aikanaan...ikävöidä, sitä unelmaa kai saan?
http://youtu.be/7K8xSJBxwYU
Vastaukset 6
Vanhimmat
jooo näin sen voisi nähä.
Mulla osittain samanlaisia ajatuksia kuin aloittajallakin, sillä erotuksella että edelleen kyllä kaipaan ja ikävöin. Ja ajattelin kyllä ihan elämänpituiseksi...
Mutta kaunista tekstiä ja ihan hyvä biisikin. Noilla sävelillä nukkumaan:)
Mitä koskettelua, kauheaa siitä saattaa tarttua kaikenlaisia bakteereja.
Et ikävöi, mutta tahtoisit silti kokonaan? Onkohan sinulla jokin paha ristiriita tunteidesi suhteen?
Jos en ole aivan väärin käsittänyt, niin meillä kaikilla, palstalle jostakin syystä päätyneillä, on jonkinlainen ristiriita tunteiden osalta?
Niin. Itselläni se ristiriita on ympärilläni vallitseva todellisuus suhteessa haavekuviin.
Haaveet on haaveita, unet on unia...Realismi on sitä, mikä silmien edessä avautuu, eikä siitä aina saa kaunista loppua.
Juuri näin vituiks män. jätit.