Kuulisin mielelläni kokemuksianne Seronilistä paniikkihäiriön hoidossa, oletteko saaneet siitä apua? Itse kammoksun SSRI-lääkkeitä, enkä uskonut ikinä joutuvani syömään niitä, mutta paniikkihäiriöni on jo niin vaikea, että viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa tuo 10 mg.
Seronil 10 ja 20mg
lääkekammoinen
6175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heippa! Mulla Seronil 20 mg vienyt paniikin kokonaan. Aloitin 10 mg:n annoksella. Mutta... Alku oli kauhea; paniikit ja ahdistus voimistui moninkertaiseksi ja sitä kesti parisen viikkoa. Xanoria ja Opamoxia oli siinä rinnalla, muuten en olisi kestänyt. Nyt olen jo Seronilin lopettanut, eikä paniikki ole palannut. En myöskään ole tarvinnut rauhoittavia.
Kiitos vastauksesta! pelkään juuri niitä alkuoireita ja en haluaisi esim. opamoxia ottaa rinnalle, vaikka sitä kaapissa onkin (en ole koskaan uskaltanut sitä kokeilla). Hyvä kuitenkin kuulla, että olet päässyt paniikista eroon seronilin avulla ja toivon että se auttaa myös minua.
Heippa. Mä söin vähän yli vuoden kyseistä lääkettä, aluks viikon ajan 10mg ja siitä eteenpäin 20mg. Nyt tähä kuukauden sisään kuitenki päätin lopettaa sen syömisen koska miks mä sitä söisin kun en oo huomannu sillä olleen yhtään mitään vaikutusta mihinkään. Kuulemma se autto, mutta ite en yksinkertasesti huomannu mitään. Ihan ku lumelääkkeitä ois napsinu. Joten, vaikee sanoo juuta tai jaata, itellä ei kyllä vaikuttanu paljookaan. Tosin, vuosi sitte olin paljonpaljon huonommassa jamassa, en pystyny meneen mihinkään tai oleen oikein missään. Nyt asun yksin omassa kodissa (johon muutin syksyllä) ja pystyn hoitaan päivittäiset asiat. Mutta omasta mielestäni se ei ollu lääkkeen ansioo vaan ihan omista ajatuksistani kiinni. Ehkä ne lääkkeet autto, ehkä ei mutta sen vaan sanon että edelleenkin ahdistaa ja tulee paniikkikohtauksia.
Ja ainii lisään vielä että oon sen huomannu nyt kun ton lääkkeen lopettamisesta on jo melkein kuukausi että oon saanu tunteeni takas. Tai siis kun katon elokuvia, niin sinä aikana ku söin tota lääkettä niin vaan muutaman kerran liikutuin niin paljon et oisin niinku itkeny. Mut ton lääkkeen syömisen jälkeen jotenki pystyn helpommin taas tuntemaan. Surua, iloo, kaikkee tavallista.
Kiitos vastauksestasi dread_!
Olen nyt kaksi päivää syönyt 10 mg, enkä ole huomannut mitään vaikutusta, enkä ainakaan mitään voimakkaita aloitusoireita. Saa nähdä kuinka omalla kohdallani toimii, vai auttaako lainkaan. Kuinka pärjäät nykyään, jos sinulla vielä on paniikkikohtauksia, käytätkö mitään lääkkeitä vai oletko oppinut elämään asian kanssa ja vain selviytymään paniikkikohtauksista?
En oo ton seronilin jälkeen syöny mitään lääkkeitä. En mä kyl oo käyny lääkärilläkään hetkeen, ne ei ees tiedä etten enää syö tota lääkettä. Mut en muutenkaan oikein usko että tähän mun vikaan mitkään lääkkeet auttaa (saati mikään muukaan) ni en aio kyllä mitään muitakaan lääkkeitä enää kokeilla.
Oon aika hyvin täs vuosien mittaan oppinu selviään noista kohtauksista. Välttelen isoja marketteja ja ikeaan mua ei sais rahallakaan menemään. Yritän siis tälläin etukäteen varmistaa ettei niitä kohtauksia tuu. Ei kuulemma mikään hyvä ratkasu, mutta oon sitä mieltä että ainakaan mun kohalla se itsensä altistaminen niille tilanteille ei auta.
Illat on kuitenki mulle vaikeimpia. Oon pienestä asti kärsiny sillon tosi rajuista paniikkikohtauksista, yleensä sain niitä ollessani yksin iltoja kotona. Nyt ku asun yksinäni niin mulle on alkanu taas tuleen niitä kohtauksia. Mutta ku tiedän että sillon ku se iskee niin mun pitää vaan rauhottua ja ajatella jotain muuta, nii oon selvinny niistä yleensä suhteellisen kivuttomasti.
Saa nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Oon kuitenki aina ollu tosi pessimistinen kaiken suhteen. En usko että mikään voi tätä mun häiriöö poistaa, joten tulevaisuus tavallaan ahdistaa hirveesti. Pitäis taas syksyllä alkaa opiskelemaan ja töitäki pitäis tulevaisuudessa pystyä tekemään. En usko että selviän, mutta se on sit sen ajan murhe.
Toivottavasti kuitenki toi lääke auttaa sua, koska eiköhän se oo vaan ihmisestä kiinni että mikä auttaa ja mikä ei. Tsemppiä! :)