Hajuongelma

Huoh. Kuulostat ihan multa. Mulla alko haisemisen kanssa tanssiminen joskus 16 vuotiaana, aika pian lukion alottamisen jälkeen. Aluksi se tuntu johtuvan ilmavaivoista, jotka oli alkanu vaivata. Laktoosi-intoleranssi todettiin, mutta laktoosittomaksi siirtyminen ei tuntunut ongelmaa poistavan. Koulussa oli edelleen yhtä kamalaa olla.

Sitten sairastuin syöpään ja vuoden päivät siinä meni sivussa koulusta. Jälkikäteen olen miettinyt, että se syöpähän oli oikeastaan pelastus, että olisin varmaan ajautunut itsemurhaan, jos koulussa kärsiminen olisi jatkunut. Kuitenkaan en kykene enää muistamaan olinko todella niin epätoivoinen. Ja mitä hyötyä henkiin jäämisestä kuitenkaan oli kun elämä syövän jälkeen on ollut sitten entistälkin surkeampaa.

Uuteen lukioon tuli sairauden jälkeen siirryttyä. Toivoin, että hajuogelma ei enää alkaisi vaivata. Mutta kyllä se taas alkoi. Tuntui, että kun meni luokkaan, jonkin aikaa istuttuani siellä aloin haista. Ihmiset puhelivat, että mikä täällä haisee ja sitä rataa. Käytävällä oleillessani taas ihmiset tuntuivat kohdallani niiskauttavan, ikään kuin siellä haisisi. Kukaan ei kuitenkaan koskaan sanonut sitä suoraan minulle, että haisin. Kuitenkin pidin sitä selvänä, että haisin, kun kerta itsekin sen hajun toisinaan kykenin haistamaan.

Abivuotta edeltäneenä kesänä aloin kärsiä myös unettomuudesta. Syyslukukauden alettua sama kuvio vain jatkui. Koulussa oleminen tuntui entistä vaikeammalta. Aina vain tuntui siltä, että haisisin, ihmiset toisinaan ihmettelivät ääneen, että mikä haisee ja että täällähän haisee paska. Enkä minä sitä kai oikein tajunnut, että miksi minä haisen. Tilanne kuitenkin eteni siihen pisteeseen, että tuntui etten enää kestäisi mennä kouluun.

Siinä sitten menin terveyskeskukseen, en kykene nyt muistamaan että miksi, mutta kai se liittyi jotenkin joko unettomuuteen tai siihen haisemiseen. Ensimmäisellä kerralla en edes kyennyt sanomaan, että minulla on hajuongelma vai miksi sitä sitten haluaa sanoa. Toisella kerralla vasta sain sanottua sen itkun keralla. Siitä sitten laittoivat lähetteen nuorisopsykiatrille ja sitten sitä alkoi siellä käynnit koulun lomassa.

Ensin siellä tehtiin ne psykologiset testit, mutta ei niistä mielisairautta löydetty (kun siis sitähän kai luullaan, että kun kärsii tällasesta hajuongelmasta, niin se johtuisi jostain mielen häiriöstä). Siellä aloin sitten kahdesti viikkoon käydä terapiassa. Itselle kävi sitten ajan mittaan niin, että tunteet alkoivat latistumaan. Koulussa ei tuntunut enää niin karmealta, mutta kaikki muukin tunteisiin liittyvä latistui. Nykyäänhän minulla ei oikeastaan paljon minkäänlaisia tuntuite tunnu olevan, kadoksiin tuntuvat menneen (ja psykiatrista lääkitystähän minulla ei missään vaiheessa ole oikeastaan ollut, ainostaan 2kk tolvon kokeilu, joten tunteiden latistuminen ei nyt esimerkiksi johdu mistää lääkityksestä).

(jatkuu)

Ihme ja kumma, mutta sain lopulta kirjoituksetkin suoritettua (mutta niihinkin tämä ongelma vaikutti, esim. bilsan kirjotuksista lähdin pois vaikka oli homma vielä kesken, tuntui vain niin vaikealta olla siellä). Olokin oli jo niihin aikoihin mennyt jotenkin oudoksi, ei enää tuntunut normaalilta. Silti vaan puskettiin eteenpäin.

Kesä tuli, epäselväksi kuvaamani olo painoi niskassa 24/7. Siinähän kävi jatkohakujen suhteen niin, etten pääsykokeisiin mennyt vaikka kutsu kävi. Joten välivuosi tuli, ja sitä elän parhaillaan. Hajuongelmasta en ole päässyt vieläkään, vaikka se ei tällähetkellä tunnu suurimmalta ongelmaltani. Tärkeintä olisi saada tämä rempallaan oleva olo kuntoon. Mutta kai nämä asiat kuitenkin nivoutuu yhteen, että sen haisemisen aiheuttama henkinen kärsimys on minut ajanut tähän sumuun jossa elän, ja josta en pääse pois.

Nykyään sen haisemisen kanssa tilanne on se, että se ei enää vaivaa yhtä pahasti (johtuuko se sitten siitä kun tunteet kadonneet, en voi enää sitä kamalaa oloa tuntea?). Kuitenkin oletan tätä nykyä mahdollisen haisemiseni (huom huom mahdollisen. En nimittäin itse kykene enää edes kunnolla haistamaan sitä että haisenko, hajuaisti tuntuu heikenneen aikaa sitten) johtuvan ilmavaivoista, joita edelleen tuntuu olevan liikaa. Ja keliakiahan on kolono- ja gastroskopian kautta suljettu pois, ja sain vain IBS diagnoosin.

Hmm. No nyt minä hurahdin kertomaan aika paljon omasta tarinastani, mutta niin, minunhan piti antaa joitain vastauksia tuolle murkku ikäiselle kohtalotoverilleni. No minullahan ei ole suoraa vastausta siihen, miksi haiset, mutta lähtisin siitä, että vaikka sanot, ettet mene lääkäriin, niin sinnehän sinä nyt ilman muuta menet. Ja sanon suoraan, että olet typerys, jos et sinne mene. Haluatko oikeasti muka kärsiä tuon ongelman kanssa loppu elämäsi? Kai edes haluat yrittää muuttaa tilannettasi paremmaksi? Lääkäriin siis. Ja ensiksi nyt tietenkin kannattaa ottaa selvää laktoosi-intoleranssista ja keliakiasta ja muusta asiaan liittyvästä. Ja terapiaa sinä oikeasti tarvitset. Niinkuin minäkin.

Ja sen halusin sanoa, että et sinä ole itsekäs, kun ajattelet sitä kurjaa kohtaloasi. Kenties maailmassa onkin paljon pahempia asioita, kuin jonkun pienen yksilön "pienet" ongelmat. Mutta mitä sinä sitä mietit!? Totta kai tärkein asia sinulle on se, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Eikä siinä ole mitään itsekästä.

Mutta oikeesti, mene lääkäriin, ja näytä vaikka tämä viesti jos et muuta osaa. Yritä edes tehdä elemästäsi parempaa. Yritänhän minäkin. Ja eihän se ole varmaa, että elämästäsi tulee parempi, niin kuin se ei minullekaan ole varmaa. Mutta yritä ja ole sinnikäs. Minä toivon nimittäin, että olisin aikaisemmin puhunut lääkärille siitä haisemis ongelmasta, ehkei minun pää olisi tässä juntturassa nyt , jos olisin puhunut ja lähtenyt selvittämään tätä juttua. Ei sitä nimittäin kenenkään psyyke kestä jatkuvaa pahaa oloa.

Parempaa jatkoa sinulle

Toivon, että sinut otetaan vakavasti. Minua ei ole otettu. Johtuneeko siitä että olen jo 60v.
Toivon myös, että jaksat vaatia riittävää asiaan paneutumista. Lähete sisätautilääkärille eikä turhaa juoksuttamista ja arvailua.
Voimia! Uskon sinun saavan apua.

Joka päivä käyn aamuisi suihkussa dödöö laitan ja hajuvettä haiseminen alko kesälomalla kun 7 luokka loppu nyt kun koulu jatkuu taas ja koulussa sanotaan että haisen sillon yleensä selitän opettajille että on paha olo ja pääsen kotio kotona vain makoilen kun ei voi paljon muuta tehä miten tää loppuuu