Aina samanlaisia

Et varmasti ole tylsä. Pikemmin ihmiset voivat kokea, että olet fiksu, kiinnostava ja luotettava, hyvä keskustelemaan, että kanssasi on antoisaa jakaa vaikeitakin asioita. Joskin ihmetyttää, mikset sinä saisi tehdä samoin...

Kun nyt ajattelee millaisten ihmisten kanssa hulluttelee ja laskee leikkiä, ja millaisten kanssa taas jättäisi vähemmälle tai minimiin, niin jälkimmäiseen ryhmään voisivat kuulua esimerkiksi hyvin kriittiset tai helposti suuttuvat tai kaikkia aina negatiivisesti arvostelevat ihmiset. Tai sitten ihmiset, jotka aina esiintyvät fiksusti ja totisesti tai joilla on täysin erilainen huumorintaju tai... En tarkoita, että olet mitään noista, tuskin, mutta siltä kannaltakin voit lähestyä omasta näkökulmastasi, että miksi tykkäät laskea leikkiä joidenkin kanssa ja millaisilta ihmisiltä haluaisit lähinnä muita asioita. Voihan se olla väärinymmärrystäkin tai ihmiset eivät tiedä, millainen huumorintajusi on, eli voisit tuoda sitä aiemmin ihmissuhteissasi enemmän esille (vain arvaus)?

Olen kai vähän sellainen huolehtijatyyppi. Olen tottunut huolehtimaan jo lapsena asioista ja ihmisistä koska isäni oli alkoholisti. Saatan suuttua arkisista asioista ja murjottaakkin helposti, mutta en ole koskaan pisteliäs tai ilkeä tahallisesti. Kaipa mulla ihan huumorintajukin on. Mutta se on usein aika omalaatuista. :)

Minun ystävä kuuntelee auliisti murheeni ja heikkouteni.Riita tilanteessa heittää sanomiseni "valttinaan " silmilleni korostaakseen huonoja puoliani.

Tälläiseen ongelmaan ajautunee ihminen, joka on empaattinen, kuunteleva, maltillinen, joka ei loukkaa toisia. ts. turvallisen tuntuinen, järjellinen ihminen.

Varmasti tuskallista pidemmän päälle, jos suhde muuttuu yksipuoliseksi, eikä toinen välitä sinusta, vaikka haluatkin auttaa toista.

Sitä pitää välillä osoittaa rajat toisille, vaikka pahalta se tuntuu sanoa tiukasti jollekin, ja suhteita voi hajotakin. Muuten kuitenkin saatetaan käyttää hyväksi (imeä energiat), vaikka nämä tälläiset tilanteet ovat yleensä tarkoituksettomia. Toinen ei vain omaa tarpeeksi empaattista ajatusmaailmaa. Pieni herättely on paikallansa, jos asiat menevät yksipuoliseksi pidemmän päälle.

Varsinkin tuo tuntuu pahalta varmasti, kun sitten haluaisi joskus itse kuuntelijaa, tukijaa, niin saakin ymmärtämättömiä kommentteja.

Niin tutun kuulosta.. Itselläkin ollut joskus sellainen 'ystävä' joka piti minua vain jonkinlaisena terapeuttina.. Ja aikana jolloin en itsekään ollut kovin hyvässä kunnossa. Siis tarkoitan tuolla sitä et olin kokenut jotain traumaattista.. Ja lisäksi olin menettänyt juuri veljeni. Tapahtumien välillä ei ollut kuin muutama kuukausi väliä..
En jaksanut siihen aikaan hirveästi muiden huolia ja murheita kuunnella.. Sanoinkin sen 'ystävälleni' mut ei hän ymmärtänyt.. (Sanoin tosin myös sen et voin yrittää kuunnella sen mitä jaksan..). Aika outoa häneltä kun ajattelee et ikäeroa meillä oli vain muutama vuosi.. Hänellä oli lisäksi lapsiakin. No se 'ystävyys' loppui lyhyeen..
En tiedä mikä siinä on et ihmiset tulevat hyvin usein minulle kertomaan omista huolistaan.. Siis ihan tuntemattomatkin.. Niin on ollut aina.. Mut ei se minua haittaa..Kuuntelen mielelläni.. Kunhan vain olen itsekin kunnossa siten et jaksan muiden huolia kuunnella.. No sellainen hetki ei ole ollut kuin kerran elämässäni.
Tuon yläpuolella olevan kirjoitus kuulostaa hyvin tutulta..
t. nainen jolla ei näille palstoille ole enää asiaa koska ei ole ihastustakaan/rakkautta (vaikkei tänne siinäkään tapauksessa kyllä kannata tulla.. koska ihan turhaa se tänne kirjoittelu on..).. mut halusinpa tähän vastailla..