Avioliitto

Olen siviilivihitty naisihminen, ollut aviossa jo 25 vuotta. Olen ollut ortodoksi jo jonkin aikaa. Liittomme on siunattu luterilaisessa kirkossa kohta kymmenen vuotta sitten. Enkö olekaan avioliitossa ortodoksi kirkon näkemyksen mukaan? Pitääko liittomme siunata ort.kirkossa ja miten sellainen toimitus mahtaa tapahtua? Mies on luterilainen. Näin tulkitsen Johanneksen vastausta avioliitosta kysyjälle. Mielipiteitä, kiitos???

vanharouva kirjoitti:

Olen siviilivihitty naisihminen, ollut aviossa jo 25 vuotta. Olen ollut ortodoksi jo jonkin aikaa. Liittomme on siunattu luterilaisessa kirkossa kohta kymmenen vuotta sitten. Enkö olekaan avioliitossa ortodoksi kirkon näkemyksen mukaan? Pitääko liittomme siunata ort.kirkossa ja miten sellainen toimitus mahtaa tapahtua? Mies on luterilainen. Näin tulkitsen Johanneksen vastausta avioliitosta kysyjälle. Mielipiteitä, kiitos???

Lue lisää

Kuten jo totesin, siviilivihkimys ei ole kristillisessä mielessä avioliitto, eikä avioliitto muuten ole luterilaisessa kirkossakaan sakramentti. Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa se on.

Esitetty kysymys on erikoistapaus. Tietääkseni ei ole välttämättömyys osallistua avioliiton sakramenttiin "taannehtivasti". Mutta jos asia vaivaa, uskon ettei ole estettä sakramentin toimittamiselle, sillä ovathan molemmat osapuolet kristillisen kirkon jäseniä ja toinen heistä ortodoksi. Eli että tulkintani mukaan liiton saa siunata kirkossa, mutta ei se ihan välttämättömyys ole. Mutta jos asia tuntuu ongelmalta, siitä toki voi aina puhua papin kanssa : )

Johannes kirjoitti:

Kuten jo totesin, siviilivihkimys ei ole kristillisessä mielessä avioliitto, eikä avioliitto muuten ole luterilaisessa kirkossakaan sakramentti. Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa se on.

Esitetty kysymys on erikoistapaus. Tietääkseni ei ole välttämättömyys osallistua avioliiton sakramenttiin "taannehtivasti". Mutta jos asia vaivaa, uskon ettei ole estettä sakramentin toimittamiselle, sillä ovathan molemmat osapuolet kristillisen kirkon jäseniä ja toinen heistä ortodoksi. Eli että tulkintani mukaan liiton saa siunata kirkossa, mutta ei se ihan välttämättömyys ole. Mutta jos asia tuntuu ongelmalta, siitä toki voi aina puhua papin kanssa : )

Lue lisää

Entäs jos on luterilaisena solminut avioliiton luterilaisessa kirkossa ja joko toinen tai molemmat liittyy/liittyvät sitten ortodoksiseen kirkkoon?

Kristinuskon alkuaikoina ei ollut olemassa mitään kirkollista avioliittoon vihkimistä. Joten siltä kannalta katsoen tuntuu, että olisi vaikea perustella, miksi siviiliavioliitto olisi "epäpätevä".

el kirahwi kirjoitti:

Entäs jos on luterilaisena solminut avioliiton luterilaisessa kirkossa ja joko toinen tai molemmat liittyy/liittyvät sitten ortodoksiseen kirkkoon?

Kristinuskon alkuaikoina ei ollut olemassa mitään kirkollista avioliittoon vihkimistä. Joten siltä kannalta katsoen tuntuu, että olisi vaikea perustella, miksi siviiliavioliitto olisi "epäpätevä".

Lue lisää

Vastaus on samansuuntainen kuin ensin esitetyssä kysymyksessäkin. Eli että käsittääkseni avioliiton pyhä mysteerio voidaan toimittaa myös jälkikäteen jos niin halutaan, mutta välttämätöntä tämä ei ole eikä niin tietääkseni yleensä tapahdu. Jos tätä sakramenttia ei ole toimitettu, se ei tietenkään ole este muiden sakramenttien osallisuuteen, edellyttäen että asianomaiset henkilöt ovat muuten ortodoksisen kirkon jäseniä.

Avioliiton sakramentin, kuten kaikkien muidenkin kuuden sakramentin perusta on Uuden testamentin
julistuksessa. Avioliiton siunasi itse Kristus
olemalla läsnä Kaanan häissä ja tekemällä siellä vielä ensimmäisen tunnetun ihmetekonsa. Syvemmin asiasta puhuu pyhä Apostoli Paavali Efesolaiskirjeessä, jossa hän rinnastaa miehen ja vaimon välisen liiton Kristuksen ja seurakunnan väliseen liittoon. Nämä molemmat Raamatun kohdat luetaan avioliiton sakramenttia toimitettaessa.

Eihän kukaan ole sanonut, että siviiliavioliitto olisi epäpätevä. Sen sijaan se on vain juridinen sopimus, ei sen kummempaa. Kirkollisella sakramentaalisella avioliitolla on lisäksi Jumalan siunaus ja Pyhän Hengen armovoima. Kyseessä on paljon enemmän kuin maallinen sopimus, sillä ortodoksisen kirkon ajattelussa avioliitto on ikuinen ja jatkuu myös taivaassa.

Mutta mehän elämme umpimaallistuneessa yhteiskunnassa, emmekä siksi halua ymmärtää tällaisia asioita, eikö totta?

Asiasta löytyy tarkempaa tietoa esimerkiksi kirjasta Meyendorff: Avioliitto, ortodoksin näkökulma.

Itse olen protestantti, ja maistraatissa aviomme alkoi, myöhemmin protestantti pappi siunasi avioliitomme, mutta kun vaimoni on venäjän ortodoksi; heidän pappinsa oli sanonut vaimolleni, että minä miehenä en ole vaimolleni mitään, ja vaimollani ei ole mitään velvollisuuksia minua, miestänsä kohtaan. Eli jos näin on minä olen ilmeisesti vain huorannut vaimoni kanssa muutamat vuodet, kaksivuotta sitten?

YKS kirjoitti:

Itse olen protestantti, ja maistraatissa aviomme alkoi, myöhemmin protestantti pappi siunasi avioliitomme, mutta kun vaimoni on venäjän ortodoksi; heidän pappinsa oli sanonut vaimolleni, että minä miehenä en ole vaimolleni mitään, ja vaimollani ei ole mitään velvollisuuksia minua, miestänsä kohtaan. Eli jos näin on minä olen ilmeisesti vain huorannut vaimoni kanssa muutamat vuodet, kaksivuotta sitten?

Lue lisää

Näinhän asia ei ole, sen varmasti kaikki ymmärrämme. Ikävä, että vaimosi pappi ei ole asiaa ymmärtänyt.

Avioliitto on sakramentti, joka sijoittaa miehen ja naisen liiton osalliseksi Elämästä eli Kristuksesta. Avioliiton esikuvana on Kristuksen ja Kirkon välinen liitto, ihmiseen kohdistuvan jumalallisen rakkauden rikkomaton liitto. Asia ei siis pohjimmiltaan ole juridinen vaan eskatologinen.

Johannes Krysostomos kirjoittaa jotenkin niin, että Kirkko (=ihmiset) oli irstaampi ja rumempi morsian kuin yksikään morsian voi olla ja silti Hän otti sen morsiamekseen. Tässä valossa toisen ihmisen elämänmuodon tuomitseminen tulee mahdottomaksi oikeuttaa.

Ja mitä tulee liittoon, jota ei ole ortodoksisin menoin korotettu sakramentin arvoon, on esim. huomioitava koko toimituksen kehitys piispan yksinkertaisesta siunauksesta (=jo valtiovallan edessä solmitulle) liitolle. Sakramentti (mysteerio) on aina salaisuus, jonka todellisuus tuo esille Jumalan valtakunnan todellisuutta, mutta tämä ei tarkoita, että kaikki muu olisi yksioikoisesti syntiä. Sakramenttina avioliitto on vain jotain (vaatimattomasti Kristuksen verran) enemmän.

Alunperin avioliiton edellytyksenä oli yhteiselämän julkisuus, se, että ei yön pimeydessä hiiviskelty milloin kenenkin luona. Eikä ole kauaakaan aikaa siitä, kun Karjalan maillakin kirkollinen vihkiminen oli sivuseikka, joka hoidettiin ehkä vasta avioelämän alettua, kun pappi kylälle sattui.

Tässä muutama huomio avioliitosta sakramenttina, jolla on merkityksensä rakkauden liittona jumalallisen esikuvan mukaan, ei pykäläkokoelmana. Se, että kirkossa solmimaton avioliitto ei ole sakramentti, ei tarkoita sitä, ettäkö se ei olisi avioliitto, eikä sitä, etteikö siitä voisi kehittyä jotakin, joka ilmentää Jumalan kuvaa ja rakkautta meissä.

Teemu kirjoitti:

Näinhän asia ei ole, sen varmasti kaikki ymmärrämme. Ikävä, että vaimosi pappi ei ole asiaa ymmärtänyt.

Avioliitto on sakramentti, joka sijoittaa miehen ja naisen liiton osalliseksi Elämästä eli Kristuksesta. Avioliiton esikuvana on Kristuksen ja Kirkon välinen liitto, ihmiseen kohdistuvan jumalallisen rakkauden rikkomaton liitto. Asia ei siis pohjimmiltaan ole juridinen vaan eskatologinen.

Johannes Krysostomos kirjoittaa jotenkin niin, että Kirkko (=ihmiset) oli irstaampi ja rumempi morsian kuin yksikään morsian voi olla ja silti Hän otti sen morsiamekseen. Tässä valossa toisen ihmisen elämänmuodon tuomitseminen tulee mahdottomaksi oikeuttaa.

Ja mitä tulee liittoon, jota ei ole ortodoksisin menoin korotettu sakramentin arvoon, on esim. huomioitava koko toimituksen kehitys piispan yksinkertaisesta siunauksesta (=jo valtiovallan edessä solmitulle) liitolle. Sakramentti (mysteerio) on aina salaisuus, jonka todellisuus tuo esille Jumalan valtakunnan todellisuutta, mutta tämä ei tarkoita, että kaikki muu olisi yksioikoisesti syntiä. Sakramenttina avioliitto on vain jotain (vaatimattomasti Kristuksen verran) enemmän.

Alunperin avioliiton edellytyksenä oli yhteiselämän julkisuus, se, että ei yön pimeydessä hiiviskelty milloin kenenkin luona. Eikä ole kauaakaan aikaa siitä, kun Karjalan maillakin kirkollinen vihkiminen oli sivuseikka, joka hoidettiin ehkä vasta avioelämän alettua, kun pappi kylälle sattui.

Tässä muutama huomio avioliitosta sakramenttina, jolla on merkityksensä rakkauden liittona jumalallisen esikuvan mukaan, ei pykäläkokoelmana. Se, että kirkossa solmimaton avioliitto ei ole sakramentti, ei tarkoita sitä, ettäkö se ei olisi avioliitto, eikä sitä, etteikö siitä voisi kehittyä jotakin, joka ilmentää Jumalan kuvaa ja rakkautta meissä.

Lue lisää

niin, mielestäni olen tämän ymmärtänyt samoin, mutta kun asia on päätetty vaimoni mukaan taholta joka edustaa ylintä uskonnollista auktoriteettiä, niin asialle ei voi mitään.