Yksinäisyys

Olen huomannut, että aika moni nuori aikuinen elelee sinkkuna ja osa heistä kärsii yksinäisyydestä. Heille tuntuu olevan kaverin saaminen kaikki kaikessa. Nämä sinkut ovat kuitenkin olleet usein seurustelusuhteessa, ehkä useammankin kerran ja pidempiäkin jaksoja, mutta sitten, kun homma ei olekkaan toiminut, ollaan erottu. Juuri nämä tämän tyyppiset henkilöt, sitten kokeilevat samasta sukupuolesta itselleen seurustelu suhdetta. Onko siis yksinäisyys, se tekijä, mikä on tuonut, niin paljon homoja, lesboja ja bi nuoria tähän aikakauteen? Ajattelevatko he, että samaa sukupuolta olevan kanssa pääsee kestävämpään ja toista osapuolta ymmärtävään suhteeseen? Aika läheltä olen seurannut yhden nuoren naisen rakkauden janoa, huomion hakua kumppanilta ja tämäkin nuori nainen on erittäin yksinäinen ja osittain, vain siksi yksinäinen, kun se yksinäisyys onkin hänen pääkopassaan. Kyllä hänellä on ystäviä, mutta, kun juuttuu liian helposti kotiinsa ja käpertyy siihen yksinäisyyteensä. Ihan kuin lapsuudessa jo toitotettaisiin, kuinka paljon mulla on kavereita, se on sellainen kilpailukysymys nykyisin ja jää lapsuudesta jo ihmisten aivoihin. Kaveruus ei ole luonnollista nykyisin, vaan ikään kuin, joku statussymboli sekin.