Ei lihavuudessa todellakaan ole mitään hyvää. Sen voin sanoa omasta kokemuksesta, en vain ollakseni veemäinen. Tällä sivulla "puolustellaan", että jokainen saa olla millainen haluaa. Niin saakin, mutta kuka oikeasti haluaa olla lihava? Siis lihava, ei vain vähän pullukka ja BMI:n ylärajoilla.
Olen laihtunut puolet lähtöpainostani ja vieläkin on vähän liikaa. En vaihtaisi tätä olotilaa entiseen, vaikka olinkin ennen sitä mieltä, että olen millainen olen ja saan olla. Mutta... ei ollut hyvä olla. Ei fyysisesti, ei psyykkisesti.
Olin sitä mieltä, että lihava ei ole yhtä kuin ruma. No, ei varsinaisesti ruma, mutta ei lihava voi olla hyvännäköinen. Joka muuta väittää, pettää itseään. Kun ei edes vaatteita löydy. Ei kivannäköisiä, ei sopivia. Jostain postimyynnistä oli ostettava jotain, mikä päälle mahtui. Ei tullut kyseeseen, että valitsisi jotain, mistä tykkää. Ainoa kriteeri oli, että mahtuu päälle. Postikulut tilatuille vaatteille oli yhtä suuret kuin nykyisin alennusmyynnistä ostetut vaatteet.
Vernpaine oli ylärajoilla, väsytti, masensi ja laihduttamista ei vain saanut käyntiin. Kun se vihdoin onnistui ja tuloksia tuli, alkoi ihan uusi elämä. Nyt kiinnostaa monet sellaiset asiat, jotka lihavana tuntuivat turhilta. Panostan paljon enemmän itseeni ja se hyödyttää myös lähipiiriäni. Mitenkö? Olen energisempi, tyytyväisempi itseeni ja läheisiini, jaksan ja innostun asioista ym. Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Ihan kuin aurinko olisi alkanut paistaa uudelleen.
En todellakaan ole ensimmäisenä osoittelemassa ketään ylipainoista, kerron vain oman tarinani. Takaan jokaiselle, joka saa pudotettua painoaan reilusti, että elämä on ihan erilaista sen jälkeen. Jos ei muusta syystä, niin viihtyy paremmin nahoissaan. Vaikka ne vähän roikkuisivatkin :-).
Lihavuus ei ole tavoiteltava olotila. Se ei ole terveellistä. Siinä hyvä syy laihduttaa.
Olen laihtunut puolet lähtöpainostani ja vieläkin on vähän liikaa. En vaihtaisi tätä olotilaa entiseen, vaikka olinkin ennen sitä mieltä, että olen millainen olen ja saan olla. Mutta... ei ollut hyvä olla. Ei fyysisesti, ei psyykkisesti.
Olin sitä mieltä, että lihava ei ole yhtä kuin ruma. No, ei varsinaisesti ruma, mutta ei lihava voi olla hyvännäköinen. Joka muuta väittää, pettää itseään. Kun ei edes vaatteita löydy. Ei kivannäköisiä, ei sopivia. Jostain postimyynnistä oli ostettava jotain, mikä päälle mahtui. Ei tullut kyseeseen, että valitsisi jotain, mistä tykkää. Ainoa kriteeri oli, että mahtuu päälle. Postikulut tilatuille vaatteille oli yhtä suuret kuin nykyisin alennusmyynnistä ostetut vaatteet.
Vernpaine oli ylärajoilla, väsytti, masensi ja laihduttamista ei vain saanut käyntiin. Kun se vihdoin onnistui ja tuloksia tuli, alkoi ihan uusi elämä. Nyt kiinnostaa monet sellaiset asiat, jotka lihavana tuntuivat turhilta. Panostan paljon enemmän itseeni ja se hyödyttää myös lähipiiriäni. Mitenkö? Olen energisempi, tyytyväisempi itseeni ja läheisiini, jaksan ja innostun asioista ym. Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Ihan kuin aurinko olisi alkanut paistaa uudelleen.
En todellakaan ole ensimmäisenä osoittelemassa ketään ylipainoista, kerron vain oman tarinani. Takaan jokaiselle, joka saa pudotettua painoaan reilusti, että elämä on ihan erilaista sen jälkeen. Jos ei muusta syystä, niin viihtyy paremmin nahoissaan. Vaikka ne vähän roikkuisivatkin :-).
Lihavuus ei ole tavoiteltava olotila. Se ei ole terveellistä. Siinä hyvä syy laihduttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onneksi olkoon! Olen ihan kateudesta vihreä. Oma laihtumiseni ei tunnu käynnistyvän millään. Paino ei tipu, vaikka paita löystyykin jo hiukan ja vyö menee kireämmälle. Silti kuukautisten aikaan tulee viisi kiloa nestettä ja loppupäivät menee kerrankin veskissä juostessa. Syön Thyroxinia ja ruoanslulatusentsyymeitä, mutta kun on 27 vuotta hoitamatonta kilpirauhasen vajaatoimintaa ja hypoglykemiataimpumusta takana, niin tämä kestää liian kauan.
Inhoan tätä olotilaa. Olen 155 cm pitkä, äärimmäisen lyhytjalkainen (70 cm nivusesta maahan) ja kuitenkin painan 85 kiloa. Vaatteet ovat kuin isoäidille tehtyä. Jonkun mielestä läskit eivät taskuja tarvitse.
Ja kaikki lihavat rakastavat kukkakuoseja. Just.
Syön terveellisesti ja kaikkea, mikä kiihdyttäisi aineenvaihduntaa. Silti, olen tänään herännyt aamulla klo 5 eikä vieläkään ole tarvetta käydä veskissä. Söin aamiaiseksi leseitä ja ohranoraita ja pellavansiemenrouhetta ja join puoli litraa vettä niiden kanssa. Samalla otin kalaöljyä, pellavaöljyä ja sesaminisemeniä ja auringonkukansiemeniä. Nyt lounaaksi vedän kurkkua ja näkkileipää sekä banaanin. Yritän tulla toimeen niin vähällä ruoalla kuin vain mahdollista. Ei auta. Treenaan painoilla kotona päivittäin ja kävelen joka päivä sen 12 000 askelta. Ärsyttää. Noh, 6 kuukautta Thyroxinia vasta takana. Lääkäri lupasi, että viimeistään vuonna 2014 aineenvaihdunta herää. Tuskaistahan tämä toisaalta on, kun ei tarvitse käydä veskissä kuin kerran, kaksi päivässä. Helppoa sinänsä, ei ikinä joudu kauppakierroksella etsiskelemään. Mutta terveellistä? Ei todellakaan!