Miksei Kapi

Sosialismi on rikos maata kohtaan.

" muuta tekemistä". Seurustelee ginipullon kanssa.

http://www.suomi24.fi/yhteisö/sites/suomi24.fi.yhteisö/files/imagecache/mina-profile-big-160/669/311/8a84afac83970c3e05c0541da4e561bd.JPG?50950900

Voihan vielä hevoskaupatkin kiinnostaa.
Varmaan suku geenejä se.

Kapilla on tärkeämpää tekemistä. Kampaa munakarvojaan ja näppää uuden kuvan kepureppanoiden iloksi...;)

Tämä on totuus demareiden yhteiskuntakusetuksesta.
Nyt kun ei ole Hakaa, minkä demujen ökyrosvot putsasivat, niin on toinen vastaava hyvätoverikerhon asuntobisnesautomaatti.
Niin ja tietenkin yhteiskunan rahoituksella, eihän demariketkut omiaan riskisijoita koskaan. Eli voiton ja hyödyn kerää demarirosvot, ja yhteiskunta maksaa tappiot.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288546408247.html

Lähes 50-vuotisesta työurastani hieman yli puolet tein armeijan palveluksessa, monissa joukoissa ja monenlaisissa tehtävissä ali- ja toimiupseerina sotilasarvoissa kersantista kapteeniksi kahlaten. Reservin upseeri minusta tosin tuli jo 1963-64 RUK:n käytyäni. Lähes saman verran tuli siviilityöuraa, jo nuorukaisena monissa hyvin erilaisissa töissä, ja sotilasuran jälkeen keskijohdon hallinnollisissa tehtävissä suuren liikeyrityksen palveluksessa.

Monivaiheinen ja kokemusrikas on ollut myös yksityiselämäni. Kolmessa avioliitossa olen elänyt, jälkikasvua minulla on vain ensimmäisestä, ja kolmas ja pitkäaikaisin avioliittoni päättyi vaimoni syöpäkuolemaan syksyllä 2004, josta alkaen olen ollut leskimies.

Aina ei ole ollut pelkkää myötämäkeä, mutta elämä on antanut paljon, jos myös ottanut. Vaikka en ehkä voisi laulaa ”en päivääkään vaihtaisi pois”, voin kuitenkin sanoa ”elämää se kaikki on ollut”, ja tyytyväinen olen elämältä saamaani ja siihen, mitä edelleen saan, niin henkisesti kuin aineellisemminkin mm. pitkän työurani tuottamina eläkkeinä.

Aviottomana lapsena koin aivan onnellisen lapsuuden köyhien isovanhempieni kasvattina. Synnyinseutuni eivät kuitenkaan tarjonneet haluamiani edellytyksiä elämälle, joten jätin ne jo nuorukaisena. Sen jälkeen olen pääsääntöisesti ollut stadilainen, mutta tutuksi on tullut koko Suomi ja paljon muutakin maailmaa. Muutamia vuosia olen viettänyt kaukomailla YK:n rauhanturvapalveluksessa, ja noin viidessäkymmenessä maassa, useimmilla mantereilla olen turistina kierrellyt.

Vaikka olen jo melkoisesti ikääntynyt, henkinen vireyteni ja fyysinen kuntonikin on edelleen säilynyt niin, että monessa olen vielä mukana. Uuden naiskumppaninkin olen saanut, ja matkailussa kolme-neljä matkaa olen viimeisen vuosikymmenen ajan joka vuosi tehnyt.

Näillä palstoilla olen kirjoitellut ja keskustellut syksystä 2003 asti. Useillakin nimimerkeillä olen esiintynyt, mutta kun minut täällä jo kauan on tunnettu vain kapina – lieneekö alun perin johtunut siitä, että aikoinaan olin "kapiainen", vai olisiko se tullut sotilasarvostani, joka siis on kapteeni – niin otanpa nyt sitten käyttöön tämän nimen. Sukunimeni liitän mukaan, kun sen monet täällä kuitenkin tietävät. eikä minulla ole syytä salata henkilöllisyyttäni.

Elämänohjeenani koetan muistaa tämän Omar Khaijamin säkeen :

Niin kauan kuin on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

http://www.suomi24.fi/yhteisö/kapi_korhonen/tiedot


On liian pitkä. Lyhennän:

Synnyin äpäränä Rautavaaralla. Kasvattivanhemmat potkasivat minut maailmalle jo nuorukaisena. Löysin suojatyöpaikan armeijasta. Palvelin aliupseerina rättivarastolla. Sieltäkin sain potkut, mutta sitten pääsin Valiolle pihoja lakasevaksi talkkariksi. Mustalaisakkani jätti minut, mutta sain toisen, jonka kiusasin hengiltä. Naista en enää ole saanut kun olen niin ruma. Nyt kidun pienellä eläkkeelläni Paloheinän murjussa ainoana ilonani kepupalsta.

Minä vaivanen vaan mato matkamies maan
monet kuljen mä vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan
pian ehtivät ehtooni hetket.

" Mutta vielä moninverroin hölmömpiä olette tepikkukepulit, joista ei koskaan olisi voinut tulla aliupseeria, ei edes korpraalia, tuskin olette kelvanneet edes sotaväkeen. Mutta minusta sentään tuli aikanaan reservin upseeri ja kapteenina korkeinarvoinen toimiupseeri ja sen jälkeen vielä hyvin paljon muuta. Mutta sinä reppana jäät iäksesi sellaiseksi kuin olet, sillä "olet syntynyt typeryksenä ja vuosien myötä paljon kasvattanut sitä voimavaraasi", kepulaisen Timo T. Ristimäen totemaa eräästä keputoveristaan lainaten sanottuna. "

Ei mätäkään omena kauas puusta putoa.

Sorry, että en ole ehtinyt aikaisemmin vastaamaan, kun on ollut muuta puuhaa, kestitettäviä vieraitakin. Varmaan pidät minua parhaimpana asiantuntijana tuossakin asiassa, kun sitä oikein avauksellasi kyselet. Mutta vain harrastelija olen poliittisissa asioissa, jotka eivät ole edes harrastuksissanikaan ensimmäisten joukossa, tänäänkin minulla on ollut mieluisempiakin harrastuksia.

Mutta kun varmaan pidät vastaustani hyvin tärkeänä, täytyy minun sellainen antaa. Viime päivinä olen kehunut palstalla persupoliitikkoa (Sampo Terhoa) ja kepupoliitikkoa (Laura Kolbea), ja kun tällaiselta epäpoliittiselta henkilöltä varmaan edellytetään tasapuolisuutta, täytyy todeta, että kyllä sitä osaamista näkyy olevan demareillakin. Toivottavasti vastaukseni tyydytti sinua.

By the way, kuten englanninkieliset tapaavat sanoa, pääsenköhän kirjasarjaan ”Legenda jo eläessään”, kun minusta täällä toistuvasti esitetään mielenkiintoisia legendoja, kuten tälläkin avauksella on näköjään taas tehty. Olen kertonut vaatimattoman elämäni todellisen kulun profiilillani - jota jo tänäänkin näkyy yhdeksän ihmistä käyneen katsomassa - mutta se ei ole ollut tarpeeksi tenhoavaa eräälle katsojalle, vaan hänen on täytynyt tehdä minulle ihan erilainen elämä. Sellainen on ollut monien historiaan jääneiden suuruuksien kohtalo, historian(kin) harrastajana sen tiedän, ja tyydyn kohtalooni.